Camouflage [kamufla:´z] (ransk.), salaaminen, todellisen asiantilan peittäminen, ”kamuflaasi”. Näin tietää WSOYn CD Facta 2005. Sotapojathan tätä ensin harjoittivat noin toisesta maailmansodasta lähtien, mutta siviilipuolelle muoti-ilmiö pompsahti 1980-luvulla. Suomen sotaväki siirtyi lopullisesti kamomuotiin 1991, jolloin sotilaiden loma-asuksikin tuli maastokuvioitu puku. Tämä taas veti joukon metsästäjiä mukaansa.
Olen Suomen osalta ehkä osasyyllinen kamomuodin leviämiseen. Kamot olivat näyttävästi USAn SHOT Show’ssa esillä vuodesta toiseen, ja kerroin silloin erilaisista kamomuodeista sanoin ja kuvin. Homma siellä meni niin pitkälle, että propellihatut kehittivät omia kamokuvioitaan ja hankkivat niille mallisuojan.
Amerikkahan on tunnetusti miljoonäärien luvattu maa, ja ilmeisesti siellä on nyt kamomiljoonäärejäkin. Tuotenimet Realtree®, Mossy Oak®, Trebark®, Advantage® jne. ovat todennäköisesti olleet kehittäjilleen rahasampoja. Jokaisesta kamotusta aseesta, repusta, takista, käsineestä tai vaikkapa nenäliinasta kilahtaa kymmenys mallisuojan omistajien kirstuun. Joka kerta kun nimi mainitaan, olisi siihen liitettävä merkki ®, Registered Trademark. Kun rekisteröinti on maakohtainen, mallisuojan saattaminen voimaan maksaa jokaisessa maassa erikseen.
On tätä ® ajattelua nähty meilläkin. Suomalainen asianajaja George Paile väitti taannoin julkisuudessa, että hän omistaa ”tavaramerkin” Kalashnikov. Että kunnioituksesta kenraalia kohtaan hän ei ryhdy mihinkään konkreettiseen tämän eläessä, mutta että sen jälkeen ”sitä nimeä ei mainita ilman hänen lupaansa”. Valitettavasti George Pailen miljoonäärihaaveet loppuivat ennenaikaisesti. Hänen raportoidaan siirtyneen ajasta ikuisuuteen Venäjällä, kun taas kenraali Kalashnikov porskuttaa Izhevskissä 87-vuotiaana.
Mutta kamoon. ”Kauneus on katsojan silmässä.” Yhteen aikaan kamo nosti päätään jopa naisten ulkovaatetuksessa, mutta muoti tulee ja muoti menee. Elinkaari on alle vuoden. Miesten kalsareissa kamoa on sentään pitkäjänteisemmin tarjolla.
Olen nähnyt pääkaupunkiseudulla suburban-tyyppisen malmimöhkäleen, joka on kamomaalattu mataksi, kiiltelemättömäksi. Omaan silmääni sellainen jopa sopii. Eipä tarvitse kiillottaa ja puleerata kärryä jokaisen sateen jälkeen.
Ei suomalaisen sotilaan asukaan minusta pöllömmältä näytä. Tiettävästi SA Int ei lihota amerikkalaisten suunnittelijoiden pussia, vaan Suomi-kamo on ihan omaa designia. Kertoman mukaan jopa sellaista, mikä näkyy IR-katselulaitteessa huonosti. Lumipukukin on nykyään murrettu maastokuvioiseksi pelkän lakananvalkoisen sijaan.
Asepuolella kamo elää ja voi hyvin. Lähes kaikista metsästysaseista valmistusmaasta riippumatta on tarjolla kamoversio. On kesäkamoa, savannikamoa, lumikamoa ja viidakkokamoa. Milloinkahan joku kehittää elokuiselle Liminganlahdelle sopivan Finnduck® kamon?
Savagella on Predator-kivääri, jossa kaikki on kamottu. Mukaan lukien ruuvin kannat, lukkokammen nuppi ja AccuTrigger-liipaisimen herkistinosa.
Crosman tarjoaa soft air-urheilijalle oikein rautaispakkausta. Lyhytpiippuinen ja perätukiton rynnäkkökivääri, kuvernementtikoltti, siihen lipas, pistoolille holsteri, suojalasit (josta kunniamaininta) ja 500 kuulaa. Kaikki on kamottu, jopa lipas ja kuulatkin! Ammutut kuulat siis sulautuvat luonnon väreihin, ja hyvä niin, sillä muovi ei maadu seuraavaan tuhanteen vuoteen.
Englantilainen Eley Hawk on painattanut haulikonpatruunoiden kantorasiaan Realtreen kamon. Tehtaan valistuksen mukaan varapatruunat voisi näin jättää metsään piiloon, ettei kukaan huomaa niitä pölsiä. Mutta löytäneekö metsästäjä pateja enää itsekään ilman GPS:ää?
