Edellisessä blogissani puhuin tarkkuudesta rata-ampujan näkövinkkelistä. Metsästys on hieman eri asia.

Kaikki metsästäjät ampuvat joskus tai usein saaliin ohi. Pummilaukaus voi johtua aseesta, ampujasta, patruunoista, olosuhteista, vikkelästä maalista, tuulesta, mielentilasta, tähtien asennosta, vaimon niistä päivistä tai sitten useimmiten näiden mielivaltaisesta yhdistelmästä.

Ohilaukauksista ei kuule paljon nuotiojuttuja, mutta noista satumaisista suorituksista sitäkin enemmän. Useimmiten ne liittyvät ampumamatkaan, ja varsin usein vielä haulikolla ammuttuihin suorituksiin, esim. 130 metrin riistalaukauksiin.

Muistuipa mieleen Hannu Karpon takavuosien TV-juttu Turun lentokentällä sijainneen haulikkoradan sulkemisesta. Ammuskelu kun ”aiheutti vaaraa lentoliikenteelle”. Aihe oli tietysti lentokentällä toimineen ampumaseuran ”sponsoroima”.

Muistaakseni Karpo meni jonkin matkan päähän. Olen muistavinani 150 metriä, mutta joku väittää että 90 metriä. Urhea Karpo käänsi selkänsä ja komensi ”tulta”! Oli sentään pannut takin päälle ja hupun päähänsä. Ja haulikolla roiskaistiin useita kertoja selkään. Mies on silti vielä keskuudessamme ”karpoilemassa”.

Tämä on tietysti luokkaa ”älkää tehkö tätä kotona”. Mutta Karpon sanoma oli, että parinsadan metrin päässä hauleista ei ole enää mitään vaaraa lentokoneelle, kun ei ole 150 m päässä ihmisellekään.

Tätä taustaa vasten herää aiheellinen kysymys, että onko 130 metrin tappava riistalaukaus haulikolla totta vai tarua? Kun riistalla on turkki tai höyhenpeite pehmikkeenä? Vaikka se olisikin ammuttu sillä vaarivainaan pitkäpiippuisella husovarnalla, joka tappoi niin, niin kaukaa…

Avaanpa keskustelupalstalla ketjun otsikolla ”Fantastiset haulikot”. Kutsun sinne lukijoiden saavutuksia ja kokemuksia. Sekä aseista, patruunoista, väljyyksistä että koetuista ampumaetäisyyksistä. Sana on vapaa, mutta toivottavasti asiallinen!