Nalle Puh, maailman paras suomalainen pintaperho

Nalle Puh, maailman paras suomalainen pintaperho

Nalle Puh on Suomen kansallisperho, jonka Simo Lumme (1928–1998) kehitti 1968 jäljittelemään aikuista vesiperhosta. ”Nallen” tuntevat lähes kaikki perhokalastukseen perehtyneet ja pörröisen tuuhea pintaperho löytyneekin useimpien perhokalastajien rasioista.

Ainakin omassa rasiassa on kaiken kokoisia Nalle Puheja. Oma sidontatapa poikkeaa vain hieman alkuperäisestä Lumpeen sidontatavasta. Tukevoitan siipien tyviä/siipiasentoa kiertämällä sidontalankaa siipikimppujen tyville ja käytän useimmiten ohutta siimaa runkokierteenä. Useimmiten tasaan vielä saksilla kaikista ”oikeaoppisen perhonsidonnan” kielloista huolimatta valmiin perhon häkilää alta, jotta perho pysyisi paremmin pystyssä. Sidontatapoja on monia, joten kukin sitokoon ”Nallensa” omien tapojen ja tottumistensa mukaan.

Nalle Puhin sidontaohje on ollut Erän sivuilla netissä reilut 10 vuotta sitten, mutta on hukkunut vuosien saatossa jonnekin bittiavaruuteen, joten laitan sen muutaman toiveen myötä uudelleen näkyville tänne blogin puolelle. Nalle Puh löytyy myös tarinan kera Suuresta suomalaisesta perhokalastuskirjasta, jossa on paljon muutakin.

Kulunut 2016 vuosi on tätä kirjoittaessa päivää vaille pulkassa. Toivotan näin Suomi 100 juhlavuoden kynnyksellä nautinnollisia sidontahetkiä ja kireitä siimoja 2017!

Pertsa

Nalle Puh

Koukku: 6-12 ohutlankainen pintaperhokoukku.

Lanka: oranssia, usein käytän myös mustaa tai ruskeaa lankaa

Siivet: ruskeaa karhunkarvaa, korvikkeena käytetään usein polypropyleenilankaa tms. ryhdikkäitä kuituja.

Kierre: ohutta kultalankaa tai useimmiten ohutta siimaa

Runko: sekoitus oranssia ja keltaista hylkeenkarvaa (jäljitelmää) sekä vaaleanruskeaa jäniksenkarvaa.

Runkohäkilä: hyvälaatuista punaruskeaa kukkoa satulasta tai niskasta

Kaulushäkilä: hyvälaatuista punaruskeaa kukkoa, 1-3 kpl

Pää: Oranssi, sama kuin sidontalanka

 

Nalle Puhin sidonta vaihe vaiheelta Pertti Kanervan tapaan.

01-mvc-020f

  1. Koukun varsi pohjustetaan oranssilla sidontalangalla ja kultalanka tai siima kiinnitetään pitkittäin koukun varrelle kierremateriaaliksi. Nykyisin suosin ohutta siimaa, joka on kevyttä, kestävää ja ohuena n. 0,10–0,14 mm vahvuisena kiertyy hyvin.

 

02-mvc-021f

  1. Tukeva kimppu keskiruskeaa karhunkarvaa kiinnitetään napakasti koukun varren päälle koukun kolmasosan pituudesta silmästä taaksepäin pitkittäin tyvipäät sojottaen eteen. Eteen sojottavan kimpun pituus pitää olla koukun pituinen.

 

03-mvc-022f

  1. Ylimääräinen karvakimpun latvapuoli leikataan pois ja kimppu jaetaan sormin päältä katsoen kahteen yhtä suureen osaan

 

04-mvc-023f

  1. Sidontalankakierroksin kierretään kimput erilleen toisistaan.

 

05-mvc-024f

  1. Kimppujen tyviin kannattaa kiertää muutama lankakierros, joilla saa siipikimppuihin ryhtiä ja säädettyä asennon helpommin sopivaksi – hieman eteen yläviistoon V-asentoon.

 

06-mvc-025f

  1. Sivukuva siipiasennosta.

 

07-mvc-026f

  1. Ja sama päältä.

 

08-mvc-027f

  1. Ruskeat kukon niska- tai satulahöyhenet kiinnitetään runko- ja kaulushäkilän materiaaleiksi tyvipäistään. Runkohäkiläksi tulevan höyhenen voi kiinnittää siipien väliin, kaulusmateriaalin sojottamaan eteen. Siikasmitta tulisi olla hieman koukun kitaa isompi ja kaulushäkiläksi voi joutua kiinnittämään 1-3 höyhentä laadusta riippuen. Ennen kiinnitystä tyvien pehmeät siikaset nypitään pois ja höyhenruodon voi kiinnittää pitkittäin rungon pohjalle. Kuvassa satulahöyheniä.

 

09-mvc-028f

  1. Lanka kierretään taakse ja runkosekoitusta hierotaan (dubataan) sidontalangalle ohuehko reilu tulitikun mittainen pitkulainen nyöri.

 

10-mvc-029f

  1. Syntyneestä nyöristä kierretään vieri viereen kiertäen perholle runko.

 

11-mvc-030f

  1. Runko kierretään siiven etupuolelle saakka, mutta siiven eteen ei saa tehdä mitään runkomöykkyä.

 

12-mvc-031f

  1. Tartutaan häkiläpihdeillä siipien väliin kiinnitetyn höyhenen latvaan ja kierretään 5-10 kierroksella myötäpäivään koukun mutkaan päin perholle tasavälein runkohäkilä höyhenen pituudesta ja perhon koosta riippuen.

 

13-mvc-032f

  1. Takana pidetään edelleen höyhenen latvasta kiinni, otetaan kierremateriaalista kiinni ja kierretään myös myötäpäivään pari kierrekierrosta vieri viereen taakse, joilla lukitaan häkilän pää paikalleen.

 

14-mvc-033f

  1. Kierre kierretään noin viidellä kierroksella pörröisen häkilän yli, joka samalla kiinnittää häkilän. Kiertäessä kannattaa varoa kaatamasta erityisesti alapuolen kelluttavia höyhensiikasia kierteen alle.

 

15-mvc-0x1f

  1. Häkilähöyhenen latva poistetaan ja runkohäkilä näyttää päältä katsoen tältä:

 

16-mvc-0x2f

  1. Lanka saa jäädä aivan siipien etupuolelle, edessä olevan höyhenen latvaan tartutaan häkiläpihdeillä ja höyhenestä kierretään tuuhea kaulushäkilä siipien etupuolelle. Jos höyhenessä riittää pituus, niin myös siipien takapuolelle voi kiertää kierroksen tai pari.

 

17-mvc

  1. Häkiläpihdit voi jättää höyhenen latvaan painoksi ja siipiä voi vetää varoen taakse ja samalla sidontalankakierroksin kiinnittää häkilä.

 

18-mvc-0x4f

  1. Muutamalla lankakierroksella lanka pyöräytetään koukun silmän juureen. Näin toimien perhon kaulushäkilän saa todella kestäväksi.

 

19-mvc-001f

  1. Perholle muotoillaan koukun silmän taakse sidontalangasta siisti pää ja varmistetaan lakkatipalla. Kansallisperho Nalle Puh on valmis.

 

20-mvc-002f

  1. Nalle Puh edestä. Jotkut leikkaavat siipien välistä häkilän pois, itse jätän leikkaamatta.

 

21-mvc-003f

  1. Nalle Puh päältä.

 

22-mvc-004f-nuoli

  1. Nalle Puhin olemus on kieltämättä kömpelö ja pörröinen. Itse leikkaan useimmiten häkilän alta tasan pitkäteräisillä saksilla koukun kärjen osittamassa linjassa. Perho pysyy paremmin pystyssä.

 

23-mvc-005f

  1. Kalan perspektiivistä Nalle Puh jäljittelee veden pinnalla räpiköivää tai munivaa vesiperhosta varsin onnistuneesti.