Musta Pintakorri on simppeli pintaperho.

Viime vuosituhannella hankikorrit olivat sumareita eli sumukorentoja. En tiedä mistä tuo sumukorento nimi on saanut alkunsa, mutta kaikki tutut siitä ainakin perhopiireissä puhuivat.

Uutta hankikorri nimeä vierasti alkuun ja mietti nimen taustaa – no ainakin keväthangilla tuo koskikorento köpötteli, joten kuvaava nimi se on.

Perhokalastajan hyönteistieto kirjassa 1988 (WSOY – A. Rinne, J. Soine, S. Tiainen) selvästi luki Rantusiipikorrit otsikon alla: Taeniopteryx nebulosa eli hankikorri (sumukorento). Hankikorri nimi oli olemassa ja sumukorento mainittiin suluissa, mutta perhopiireihin tuo sumari oli iskostunut syvälle, eikä siitä ollut helppo luopua.  Vasta viime vuosina hyönteisestä on alettu perhopiireissäkin käyttämään hankikorri nimitystä. Nuorelle sukupolvelle uusi nimi on helppo, vanhemmille perhostelijoille vaikeampi omaksua. Sen minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa, eikä haluaisi oppimaansa helpolla muuttaa.

Entäpä riikinkukon silmähöyhen?  Ihan sama juttu, riikinkukon pyrstössä on sulkia tai ainakin on jos kysyy lintujen anatomiaa tuntevilta ihmisiltä, niin lintujen pyrstössä on sulkia, mutta perhonsitojien käsiin päätyessä riikinkukon pyrstö/silmäsulat muuttuvat silmähöyheniksi.

Toki linnuilla on höyhenpeite ja sulatkin ovat höyheniä, mutta perhoresepteissä esiintyvät riikinkukon silmähöyhenet ovat väärä ilmaisu. Itsekin olen väärää ilmaisua viljellyt ahkerasti, silmähöyhen on iskostunut vahvasti mieleen.

Kertaus on opintojen äiti. Hankikorri ja riikinkukon silmäsulka ovat oikein.

Herraskosken kalastusta maaliskuussa. Kuva: Paula Kanerva

Helppo perho 

Mutta palataan hankikorriin. Ensimmäinen oma korrimalli oli Musta Sumari, simppeli pinturi, jolla tuli koukutettua monet kevätkalat. Keväällä siihen nousi niin Herraskosken taimen kuin Koskelankosken harri ja muutama sattumakirrekin sillä on saatu. Metsähallituksen aikaan Herraselle istutettiin myös kirreä.

Nykyään Herraskoski on taimenkoski, jossa silloin tällöin poikkean – viimeksi pari viikkoa sitten, josta kirjoitin edelliseen blogiin.

Eipä tuo vanhalta nimeltä Musta Sumari mikään kumma perho ole, simppeli korrijäljitelmä, jonka nimen olen muuttanut ajan hengen mukaan Mustaksi Pintakorriksi. Samantapaisia perhoja on maailma väärällään. Kunhan tuli sidottua olemassa olevista materiaaleista mustaa ötökkää matkiva perho. Simppeli perho jäi elämään, kun se oli helppo sitoa ja sillä sitten onnistui saamaan kaloja.

Itse asiassa Musta Pintakorri ei ole vain kevätperho, vaan kelpaa myös kesällä niin etelässä kuin pohjoisessa, ruskeana jopa vesiperhosjäljitelmänä.  Ainakin perho on helppo sitoa vaikka ensimmäiseksi pinturiksi.

Koukku penkkiin, musta lanka kiinni koukulle ja nyt voi jättää sen lankahännän taakse leikkaamatta.  Vaaksan pituisesta lankapätkästä saa kevyen runkokierteen. Pätkä mustaa dubbausta rungoksi ja pari vaalean/harmaansävyistä höyhentä kiinnitetään rungon päälle siiveksi. Siivet voi olla melkein mitä vaan höyhentä, jopa karvaa tai kuitua, mutta alkuaan käytin siipenä kahta harmaata kukon niskahöyhenen latvaa. Sitten vaan eteen kieputetaan häkilä ja ottiperho on siinä. Kireitä siimoja.

Nro 12 koukkuun sidottu Musta Pintakorri

MUSTA PINTAKORRI

Koukku: Ohutlankainen 10-12.

Lanka: Musta.

Kierre: Musta, sidontalangan ylijäämäpää.

Runko: Musta hylje tms. pintaperhoon sopiva runkokuitu.

Siipi: Kaksi harmaata pyöreäpäistä kukon tai kanan häkilänlatvaa lappeellaan rungon päällä.

Häkilä: Musta tai tummanharmaa kukko.

Vinkki: Perhoa voi sitoa myös punaruskealla rungolla ja häkilällä juuri kuoriutuneen hankikorrin jäljitelmäksi. Kokoruskeana se jäljittelee osuvasti vesiperhosia.