Syksy on istutusjärvien parasta aikaa – kevätkutuinen kirjolohi on parhaassa tikissä ja vesien kylmetessä myös mahdolliset makuhaitat poistuvat.

Syyskuun alun kuturauhoitus kääntää katseet järville, tarkemmin istutusjärville. Toki syksy on huippuaikaa myös kaikilla muilla järvillä, lammilla ja merellä, mutta punalihaisen perään halajavalle istarivedet ovat kenties helpoimmin saavutettavissa.

Lisäksi muutamiin kaupallisiin istuta ja ongi koskikalastuskohteisiin on haettu poikkeuslupa rauhoituksenajan kirjolohen kalastukseen sekä pohjoisempana on myös jonkin verran paikkoja harjuksen syyskalastukseen.

Yläinen-Toriseva

Yksi maisemiltaan suositeltavan upea kalastuspaikka on Yläinen-Toriseva istutusjärvi, jonka rantamilla olen vuosien saatossa testaillut monia ERÄn kuukauden perhoksi päätyneitä ottiperhoja. Järven pääkala on luonnollisesti kirjolohi, mutta siellä on jonkin verran myös siikoja sekä rannoilla pieniä ahvenia.  Sattumasaaliina voi saada jopa särjen tai hauen, mutta ne ovat oikeasti tosi harvinaisia saaliita. Viimeisestä näkemästäni särjestä tai hauesta on kulunut kymmenisen vuotta.

Torisevalla kirjolohien peruskoko on vajaasta kilosta noin kahteen kiloon. Pulska ruokakala nappasi aikoinaan pitkässä perukkeessa syvällä uitettuun volframikuulaiseen Ylämaan Zuluun.

 

Historiallinen kalapaikka

Torisevan järviä on kolme, joista pohjoisin Yläinen-Toriseva on historiallisesti merkittävä näkymänsä puolesta. Pohjoispään kupeelta kulkenut tie on ihastuttanut matkailijoita jo parisataa vuotta, pidempäänkin. Eteläisin järvi on ehdottomasti kallioiltaan jylhin, mutta pohjoisin on ollut helpoin tavoittaa tien kupeella.

Maamme eturivin taitelijoita on liikkunut Torisevan järvien ohi ja ikuistaneet näkemänsä valokuviin, tauluihin ja piirroksiin. Paikallisen kylän eli Jäähdyspohjan ja Torisevan matkailuhistoriasta kertovilla nettisivuille on kasattu edustava kattaus taiteesta, johon Torisevan rotkojärvi mestareita kirvoittanut Albert Edelfeldistä lähtien.

Kuvakaappaus Torisevan matkailuhistorian sivustolta.

Onhan se upeaa kokea kalastusta yhdessä Suomen kansallismaisemista – kuvia Yläisen Torisevan ns. Rakkauden alttarilta on niin Vänrikki Stoolin tarinoissa kuin 1800-luvun lopun I. K. Inhan ”Suomi Kuvissa” kirjassa. Kalastajan kannattaakin suunnata katseensa etelään ja vastarannan helposti tunnistettavaan kallionkoloon – sitä ovat katsoneet vuosikymmenten ja -satojen aikana lukuisat matkamiehet.

Voisi kuvitella ilman suurempaa mainostustarvettakaan, että Toriseva olisi kalastuskohde, joka tulisi nähdä rannalta omin silmin edes kerran elämässä. Vaikka vain ohi kulkevana matkamiehenä, mutta tietenkin kokemuksen syvyyttä lisää, jos järvellä pääsee kalastamaankin.

Kalapaikan kulisseja ei juuri näyttävämmiksi voi toivoa. Oikealla Yläinen-Toriseva 1910 – vasemmalla nykyisin. Jylhät kalliot ja niiden rantapuusto piirtävät veteen varjonsa kuten ennen. Perhokalastajan kannattaa tähyillä maiseman ohella myös rantapenkkojen suuntaan. Puista ja rantamättäiltä putoilee syötävää ja kalat kiertävät muutenkin jyrkkiä rantapenkkoja ravintoa etsiessään. (Vanha kuva: Nuori Voima-lehti, Historiallinen sanomalehtikirjasto)

 

Alkusyksyn kalastusta

Itse olen käynyt jo elokuun puolivälistä silloin tällöin harjoittelemassa istutusjärvillä ja erityisesti Yläisellä Torisevalla.

Itse tykkään kalastaa vain ja ainoastaan pintasiimoin ja mieluimmin pintaperhoilla, mutta jonkin verran käytän myös painotettuja perhoja, kun en saa pintaperhoja toimimaan tai pinnassa ei kerta kaikkiaan ole näyttäytyviä kaloja.

Elokuun puolella pintavesi oli vielä sen verran lämmintä, että kaloja ei juuri pintavesissä ruokaillut, mutta kuun vaihde on selvästi aktivoinut kalat. Valoisan aikaa pahimman päiväkirkkauden kaikotessa illasta kalat nousevat kiertelemään ja etsimään pintaravintoa. Koleat säät, tuuli ja puunlehtien mukana putoilee hyönteisiä pintaan, eikä se jää kaloilta huomaamatta.

Tämän syksyn Torisevan nätti ehjäeväinen kirjolohi laittoi napakasti hanttiin. Tämä otti Foamiroikkujaan.

Kalat ovat olleet haasteellisia, eivätkä kaikki perhot ole kelvanneet alkuunkaan hyvistä yrityksistä huolimatta. On vain hyvä, ettei kalastus ole liian helppoa – ainakin itse kaipaan kalastukseen haastetta. Saalistakin on kuitenkin noussut lautaselle saakka, mutta ei toki jokainen kerta.  Mutta sellaista se kalastus on ja pitääkin olla.

Puukonmittaiset siiat pitivät minua 6. syyskuuta pilkkanaan ja uiskentelivat vavanmitta heittolaiturista edes takaisin huolimatta perhotarjouksista. Perhorasiassa oli vain liian isoja rautoja, koukkukoko 14 ei saanut vielä suuta aukeamaan. Olisi pitänyt olla pienempiä ”herkkuja” tarjottavaksi.

Torisevan järvet ovat rotkojärviä, syviä kalliohalkeamia. Järvellä pärjää kuivalla säällä jopa lenkkareilla, mutta tukevat vaelluskengät ovat silti suositeltavammat ja parhaat kengät. Rantapolku on paikoin kivinen ja melko epätasainen, että saapaskaan ei ole paras jalkine. Jämäkkä vaelluskenkä tukee parhaiten askelia.

Eikä järvellä tarvitse eikä edes voi kahlata. Ranta on joka paikasta niin äkkisyvä, että useammassa kohdassa askel veteen jättää vain lakin kellumaan. Pahimmillaan syvyyttä voi olla puoli metriä rannasta yli 10 metriä.

Torisevan syvyyskartta kertoo oleellisen. Kahluusaappaita ei tarvita, ei voi kahlata. Pikemminkin veneily- tai kelluntaliivi on tarpeellinen päällä pidettävä vallankin huonoille uimareille ja uimataidottomille.

Torisevan maisemat ovat kuitenkin upeat ja palkitsevat. Vaikka omaan silmään rannat ja maisema ovat hyvinkin tuttuja, niin silti jaksan niitä ihailla edelleen.  Uskon, että muidenkin silmään Yläisen-Torisevan maisemat ovat maamme mittasuhteissa parasta A-luokkaa.