Aurinkoinen pakkassää on pilkkijälle mieluisa

Kalamiehet ajattelevat pilkkireissujaan kovin saaliskeskeisesti. Jos kalaa ei palatessa ole vähintään puolta repullista, niin reissu on ollut huono tai peräti totaalinen fiasko. Tyhjiä 0-reissuja ei voi hyväksyä tai ainakaan tunnustaa, että näin pääsi käymään. Mutta ihmisellä on perimässään vietti, joka ohjaa käyttäytymistä.

Kalastaja on saalistaja ja kalat saalistuksen kohteita – näinhän se on geeniperimäämme kirjoitettu. Ilman saalista ei ole syötävää ja kalastaja on siis heikoilla elättämään itsensä ja sukunsa. Näin se meni kivikaudella ja pitkään sen jälkeenkin.

Mutta nykyään kalastuksella ja sen oheisilla tapahtumilla on muitakin arvoja, jopa itse kalastusta arvokkaampia kokemuksia. Kalastus voi olla siten hyvä syy lähteä ulos, nauttimaan upeasta säästä ja seuraamaan luontoa sekä ihailemaan upeita maisemia. Samalla voi kokeilla, josko kala purisi pilkkiä ja tietenkin hyvään kalareissuun ja ulkoiluun kuuluu olennaisena osana hyvät eväät.

Yläisen Torisevan kalliot ovat upeat, niitä pääsee ihailemaan, tutkimaan ja kuvaamaan jäältä hyvin.

Poikkesin perheen naisväen kanssa tutulla virtolaisella istarijärvellä Yläisellä Torisevalla nauttimassa lähinnä ulkoilusta ja eväistä. Sää oli aurinkoinen kuten mielikin. Kairasin muutamia reikiä rantavyöhykkeen matalaan, lähinnä ahventen toivossa. Pilkkeinä oli pieniä morreja ohuella siimalla ja salaa toivoin, että yksikään kirre ei iskisi – se olisi ollut todennäköisesti pilkin meno.

Naisväen pilkkiessä (lue: ottaessa aurinkoa) laitoin nuotion palamaan ja hiilloksen ollessa parhaimmillaan laitoin makkarat paistumaan ritilän päälle. Termareissa oli kahvia ja kaakaota.

Kalastusrintamalla oli oletetun hiljaista, mutta yksi sormenpituinen ahven sentään ilostutti naisväkeä. ”Julman kokoinen” kala pääsi takaisin kasvamaan, kun alkoi se oikea syönti. Nuotion makkarat olivat kuumia ja ai kuinka ne maistuivatkin. Päälle kahvit/kaakaot ja hieman nuotion laidalla lämmenneet croissantit – kyllä kelpasi. Se oli päivän paras syönti.

Hiilloksella hiljalleen lämpiävät makkarat maistuvat ulkoilun päätteeksi.

Nykyajan kalastajille on yhä tärkeämpää, että kalastus on kokonaisuus, muutakin kuin kalakasa – hieno kokemus, jonka voi jakaa joillakin reissuilla myös perheen tai ystävien kanssa.

Nyt kevään korvalla on alkamassa talven parhaat pilkkikelit. Perheelle ja erityisesti nuorisolle olisi tärkeää opettaa niin turvallista jäällä liikkumista kuin rentoa pilkkimistä hyvien eväiden kera.  Turvallisuus on tärkeää (naskalit kaulaan), eikä heikoille jäille ei ole lainkaan asiaa, mutta valtaosa vesistöjen jäistä on vielä pitkään hyvässä pilkkikunnossa.

Eikä se kalamäärä tai kalan koko ole aina niin tärkeää – ei saa olla. Ainakin meidän perheellä oli onnistunut pilkkireissu ja hyvä syönti.