Herraskoski 5.6.2017

Tammikuun Erä-lehden kuukauden perhona oli vanha taimenkoskien ottiperho, Bridge.  Artikkelissa oli Bridgen historiaa ja resepti sidontaohjeen kera. Vanhojen lohi- ja taimensidosten ohella kuvissa oli myös muutama modernimpi muunnos yllykkeenä sidontahimoisille. Yksi esitellyistä oli Bridge-streamer, jollaista en aiemmin ollut sitonut – siis kalastamaton muunnos, joka on tässä blogissa avainroolissa.

ERÄ 1/2017

Herraskoskella on maanantaisin koskea hoitavan seuran oma hoito/kalastusvuoro, jolloin seuran jäsenillä on mahdollisuus poiketa koskelle. Maanantai 5.6 oli sateinen ja kolea (n. +10 astetta) ilta. Savuin koskella iltakahdeksan aikoihin, muita ei näkynyt. Ehkä porukka oli jo lähtenyt tai jättänyt sadepäivän väliin. Sain kalastaa yksin.

Laitoin kahluusaappaat jalkaan, tarkoitus ei ollut jäädä asumaan koko illaksi.  Ajattelin myös, että saappaiden kanssa kahlaisi varovaisemmin ja vesi oli sen verran kylmää, että oli turha kylmettää itseään turhaan liian syvälle kahlanneena.

Kävelin niskalle ison kuusen alle tarkastelemaan tilannetta. Kosken vesitilanne näytti melko hyvältä kesäkuun alun vesimääräksi. Jokusia hyönteisiä näkyi, mutta kolea ja sateinen sää piti enimmät piiloissaan. Katselin perhosasiaan pitkän aikaa. mitä solmisi siimaan?

Siellä killisteli monia uusia kokelaita sekä enemmän ja vähemmän tuttuja ottiperhoja. Sormet hamuilivat jo muutamaa uutuutta, kunnes silmät bongasivat vuoden alkuun Erän kuuperhoksi sidotun Bridge-streamerin.  Se oli uittamaton ja testaamaton luomus. Jospa onkisi koko illan yhdellä perholla, ei tarvitsisi tehdä monia solmuja koleassa sateessa.

Herraskosken niska on mehukkaan näköinen, jossa ei vielä ole pintakiviä kiusaamassa pitkiä heittoja ja pitkällä siimalla kalastusta.

Solmin perhon avoimella lenkillä siimaan ja painoin väkäsen koukusta alas, Herraskoskella on väkäsettömien koukkujen sääntö. Tipautin perhon rantaveteen ja katsoin miten se käyttäytyy. Eipä siitä sateisessa illassa muuta osannut sanoa, kuin pystyssä ui. Hämärä sää, tumma perho, tumma pohja ja humusvesi söivät tehokkaasti näkyvyyden.

Rullailin ensin rantavyöhykkeen ottipaikat ja kahlasin sitten kuusen edessä olevalle kulmakivelle. Kalastin läheltä ja kaukaa, mutta ei merkkiäkään. Siirryin palan alemmaksi, mutta sama kuvio. Sillan yläpuoliselta rantakiveltä uittelin keskiriutan tarkasti läpi, josta usein saa tapahtuman tai parikin, mutta tällä kertaa siitä ei tullut merkkiäkään. Mietin jo, että pitäisikö vaihtaa sittenkin perhon, mutta päätin, että jatketaan Bridgellä. Märkä ja kalsea sää ei innostanut perhonvaihtoon.

Sillan yläpuolen lyhyen kiviriutan päällä ja kupeilla on usein kaloja, kun vesi virtaa sen yli.

Laskeuduin sillalta portaan alas ja kalastin hetken matkaa kapeaa uomaa alaspäin. Sieltä vähästä matkaa tutun kiven kupeelta iski taimen kiinni, selvästi pieni, joka pääsikin sopivasti itsekseen muutaman potkun jälkeen irti. Iso Bridge-streamer silti kelpasi ja se oli hyvä merkki, kalastusinto kasvoi huomattavasti. Kuvaaminenkin unohtui tykkänään, paitsi sitten myöhemmin alaosilla tuli kamera uudelleen mieleen.

Kalastin vielä palan matkaa kapeaa uomaa alaspäin, mutta ilman lisätapahtumia. Nousin takaisin sillan kupeelle ja vaihdoin leveän uoman kalastuksen.  Kovasta yrityksestä huolimatta sillan alta ja siltapoolin yläosilta ei kuulunut mitään tapahtumia. Keskityin siltapoolin alaosaan, josta tulikin kova isku ja pyörre pintaan. Kala kiinni ja ainakin ensituntumalta kala vaikutti kohtalaisen roheelta. Hetken päästä kala vain pääsi irti ilman näköhavaintoa. Harmitti. Olisi ollut mukava nähdä edes vilaus, niin olisi voinut heittää kokoarviota.  Tarkistin perhon, mutta kaikki oli kunnossa.

Kosken alapäässä oli vettä ja komeat kuohut, mutta yhtään ottihalukasta kalaa ei tutuista paikoista tällä kertaa kajahtanut kiinni.

Jatkoin kalastusta intoa puhkuen, mutta kovasti yrityksestä huolimatta ilta ei tarjonnut muuta kuin levätartuntoja kivien kupeilta. Siinä hurahti liki pari tuntia sateessa, mutta tuli todettua, että vesi oli jo oivassa kalastuskorkeudessa ja jopa kahluusaappailla pääsi alas saakka. Vesi oli vielä melko kylmän tuntuista, mutta kala oli koskessa. Tästä on hyvä jatkaa Herraskoskella – Bridge-Streamer sai lupaavan ensikasteen, vaikka yhtään kalaa ei käsissä saakka käynytkään.

Bridge-streamer. Runko villaa, siivessä 4 kpl kukon niskahöyheniä, alla 2 kpl furnace-kukkoa + päällä 2 kpl tummanruskeaa raidallista kukkoa. Loput materiaali voi lukea helposti kuvasta.