Lehtikuvan Green Waspeja ja muutama oma sidos vihreästä ampiaisesta.

Vuosi 2020 oli kuukausien alussa blogiperhojen värittämä, vuosi 2021 oli kirjasidontaa ja 2022 perhobongausta. Ne löytyvät vanhoja porinoita selaamalla. Uusi vuosi 2023 tuo uudet kujeet ja tämä vuosi on sitten Pertsan porinoissa ”haaviin tarttuneita” eli kaivelin blogiin perhoja, jotka syystä tai toisesta osuvat silmiin ja herättävät blogin tekijässä mielenkiintoa.

Vuosi alkaa lohiperholla, joka osui silmiin Atlantic Salmon review, Volume 6, Winter 2001, edesmenneestä lehdestä. Sen tausta oli kielestä huolimatta suomalainen eli julkaisijana oli Pohjolan Perhokalastajat Ltd. Päätoimittaja oli Pekka Karkkolainen ja lehden assistenttina nykyinen Erän tuottaja Anssi Uitti.

Lehdestä pisti silmään Green Wasp lohiperhon kuva. Ei sen takia, että perhon olemus olisi itsessään jotenkin iskenyt tajuntaan, vaan perhon runkoväri. Piti ihan katsoa mikäs, että juttu tämä on. Pekka Karkkolaisen artikkeli kertoi siinä pääosin valokuvin Keski-Norjan Gaulan kesäkuun lohenkalastuksesta.

Gaulalla vihreän sävyiset perhot ovat suosittuja. Muistan, että Karkkolainen on kirjoittanut aikoinaan Keski-Norjan vihreistä perhoista muuallekin tarinaa, mutta ne perhon olivat rungoiltaan  vaaleampia.

Lehtikuvassa perhorunko on ehkä säädetty hieman tummaksi ja punertavaksi, mutta kuvan sävy on lähellä yhtä nuoruuden huippuperhon runkoväriä – myrkyllisen tumman vihreää. Perho tosin oli taimenperho, mutta sillä ei ole merkitystä, ”vihreää ampiaista” pitää kokeilla. Ken Sawadan Green Wasp on mainittu Karkkolaisen yhdeksi suosikiksi, joka on antanut mm. itse Ken Sawadalle useita hienoja kaloja Gaulalta.

Tummanvihreä runko herätti muistoja ja mielenkiinnon.

Kaivan materiaalit esiin ja sidon ensimmäisenä tuuman muovirungolla putkiperhon, muovinen runkoputki löytyi helpoiten. Materiaaleissa ei nyt suurempia ihmeitä ole, ainoastaan kurkun kesäsorsa (wood duck) voi aiheuttaa päänvaivaa. Harmaata heinäsorsaa saa kesäsorsan sävyyn värjättynä ja toki itsekin voi värittää kellertävällä tussilla harmaata heinäsorsaa ja pyyhkiä liikoja pois ennen tussin kuivahtamista.

Pekka Karkkolaisen Green Wasp ja oma tuuman putkeen sidottu versio on hieman hoikemmalla siivellä.

Siiven päällinen piti oikein katsoa kuvista ja lukea, riikinkukon siipisiikaset ovatkin miekkahöyhentä, toki ne voi korvata silmäsulan siikasilla, ero ei ole suurensuuri.

Päätin sitaista vielä perään yhden kolmihaaran, sitä ja putkea pitää kokeilla kesällä. Karkkolaisen sidoksessa kierre on sangen ohutta, ehkä Sawadan mallissa on ollut ohut kierre? Itse sidoin perhoihin erottuvamman medium-kierteen ja kapean helan.

Siipi tulee ohjeen mukaan sitoa niin, että alle lyhyimmät karvakimput, pidentäen hieman seuraavaa kimppua lisättäessä. Karkkolainen on lisännyt omiin sidoksiinsa muutaman vihreän ja kultaisen hologrammifläsän. Lisään kolmihaaraan myös muutaman vihreä ja kultafläsän.

Siitä sitten vaan sitomaan kesälle Green Waspeja, toivottavasti rulla laulaa ihanasti.

GREEN WASP

Hela: Soikea hopea.

Kierre: Soikea hopea.

Runko: Vihreä silkki (tumma).

Kurkkuhäkilä: Alla vihreää oravanhäntää, päällä kesäsorsaa. 

Siipi: Keltaista, vihreää, ja ruskeaa (Fox squirrel) oravanhäntää (keltainen lyhin – ruskea pisin), päälle muutamia kultafasaanin pyrstösulan sekä riikinkukon miekkasulan siikasia.

Sivut: Viidakkokukon korviketta.

Pää: Musta.   

 

Vuoden 2022 perhobongauksia

Tammikuu – Norellin Horsefly

Helmikuu – Olaf Olsen Tørrflue

Maaliskuu – Green Drake

Huhtikuu – Alakoidan Arvoitus

Toukokuu – Umpqua Special

Kesäkuu –  Green Spot 

Heinäkuu – Wake fly sedge

Elokuu – 20’eren

Syyskuu – Wire Nymph

Lokakuu – RFC Hackle Dun + Spanish Smut

Marraskuu – Walter

Joulukuu – Kairan Lila