Karvasiipi on lohiperhoissa nykyään suosittu siipimateriaali, kuusamolaisten lohiperhokirjakin sen osoittaa.

Kuusamon perhokalastajat on ollut aktiivinen seura keräämään ottiperhoja kansien väliin. Kuusamon taimenperhot ilmestyi Ifolorin kuvakirjana 3/2012 eli kymmenen vuotta sitten, josta poimin blogiin reilu vuosi sitten K18-streamerin.

Perhorasian Parhaat Lohiperhot / The Best of the Fly Box Salmon Flies ilmestyi 3/2021, sekin Ifolorin kuvakirjana.  Kansiin on kerätty Kuusamon perhokalastajien ja lohenkalastajavieraiden perhoja, joita kansien välissä esitellään 31 kalastajalta/sitojalta yhteensä 120 kpl – ottiperhoja kaikki.

Kirjassa on 72 sivua. Jokaisesta perhosta on tarinaa, joko perhon synnystä tai kalastushetkistä. Lisäksi perhoista on kuva ja reseptit ovat suomeksi sekä englanniksi. Perhokuvat eivät ole kovin suurikokoisia, muuten ei näin montaa perhoa muuten olisi saatu mukaan. Kirjan ”fiiliskuvat” sitojista/kalastajista ovat puolestaan paikoin oikein upeita ja nostavat mukavasti sidontafiilistä.

”Perhorasian Parhaat Lohiperhot / The Best of the Fly Box Salmon Flies” kirjan graafinen suunnittelu ja taitto ovat Jouni Ronkaisen käsialaa, kuten ymmärtääkseni taisi olla edellisen ”taimenperhokirjankin”.  Iso kiitos herralle hienosta ja isosta työstä, kuusamolaisen/suomalaisen perhokulttuurin taltioimisesta kansien väliin.

Jouni Ronkainen on kirjassa mukana myös omilla ottiperhoillaan.

Kirja avaa samalla ikkunaa lohenkalastajien käyttöperhoihin. Koukkuperhot ovat vielä selvänä enemmistönä, mutta karvasiipinen lohiperho  on kuitenkin aika usein putkeen sidottuna. Kovin montaa perhoa, joissa näkyisi levysiipi, ei ole. Karvasiipi on selvästi kalastajien keskuudessa nykypäivää, karvamateriaalit pääosin helppoja, huokeita ja nopeasti sidottavia.

Katselin kirjan perhoja pitkään, minua kiinnostavat erityisesti poikkeavuudet ja erilaiset väriyhdistelmät, joita en ole kokeillut.

Poimin sieltä etunimikaiman Pertti Kairan sidoksen, Kairan Lilan. Muistini mukaan siihen olisi materiaalitkin olemassa, kunhan löytyvät. Perhon on rungossa hyvin perisuomalaista ruskeaa viininpunaa, ”rusahtavat” punasävyt ovat olleet aina ottisävyjä Pohjolan vesillä. Mutta runkoon yhdistetty violetti ja aniliininpunainen on jotain uutta.

Viime vuosina violetin ja lilan sävyt ovat nostaneet päätään perhoissa. Suosittu Villen Villapaita lohiperho on hyvä esimerkki, joka oli Erän kuukauden perhona 12/2014 (tilaajille/maksumuurin takana). Suositun lohiperhon takarunko on lilan sävyinen.

Violetti ei ole yleinen sävy missään perhossa, tummaksi pinkiksi miellettävä aniliininpunainen sitä vastoin voisi olla, mutta silti melko harvinainen ainakin kaupan hylyssä.

Sitten vaan kaivelemaan perhon materiaaleja. Vanhan liiton järeätä pakotettua hopeaa, toki pakotetun voi korvata punoksella. Aniliinin punainen ei ole sama kuin pinkki, vaan pykälää tummempaa, mutta hätätilassa pinkkikin kelpaa. Peuranhäntiä on kaupoissa aika hyvin, mutta Kairan Lilan harmaa ja violetti bucktail ovat harvinaisempaa sävyä perhoissa. Ehkä niitä löytyy kaupoista, mutta suosikkivärit ovat usein lopussa kauden lopussa. Uusi materiaalitäydennyt tulee maahan usein vasta keväällä.

Kuvan pussien mukaan  kaikki ovat claret eli viininpunaisia hylkeenkarvaa. Väri on sitojalle paha noin laajalla väriskaalalla, eikä tuossa ole edes kaikki omat ”claretit”.

Perhorunko ja sen hylkeenkarva aiheutti eniten päänvaivaa. Jotenkin kuvittelin, että perhorungon sävyjen pitäisi olla toisin päin eli hehkuvan ruskea takana ja viininpuna edessä. Sidoin reseptistä huolimatta oman mielen mukaan, vaikka pelkästä kuvasta en erottanut selvää sävyeroa.

Kun sain perhon valmiiksi ja kuvasin sen ja ainakin olin näkevinäni myös isoa kuvaa näyttöruudulta peilatessa ja zoomattaessa, että reseptin runkosävyt oli sittenkin kuten arvelin, viininpunainen edessä. Reseptiin oli päässyt virhe. Varmistin vielä sähköpostilla asian ja Kairan Pertti totesi huomioni oikeaksi. Rungon takaosan kuului olla ruskea ja etuosa tumma viininpunainen.

Kairan Lila on sävyiltään mielenkiintoinen perho, jota pitää kokeilla.

Peilasin vielä perhoa valossa monesta suunnasta ja omassa sidoksessakin sävyt ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan, ettei sitä helpolla huonossa valossa silmällä erota. Ehkä tässä perhossa on kuitenkin tuon häkilän ja siiven sävy ratkaiseva. Aioin sitoa muutaman lisää, pienempänäkin. Odotan mielenkiinnolla kylmänkoleita iltoja.

Kirjan tekstissä todetaan, että Kairan Pertin ystävä oli pyytänyt aikoinaan sitomaan toiveittensa mukaisen perhon, jota oli vuosien saatossa säädetty suuntaan jos toiseen. Vuosien saatossa perho on osoittautunut hyväksi keski- ja loppukesän perhoksi titti- ja jalkakoon lohille.

Kirjateksti antaa Kairan Lilalle käyttövinkin: ”Kun aurinko painui tunturien taakse ja ilma viileni taivaan sekoittaessa sinisen ja violetin sävyjä kirkkaalle taivaankannelle, perho oli ottavimmillaan. Lienevätkö perhon viekoittelevuuden taikana nuo hämyajan sinisävyt? ”

 

KAIRAN LILA

Koukku: Yksihaarainen lohikoukku 2-1.

Hela: Soikea hopea.

Kierre: Pakotettu hopea, jonka edessä ohut kuparilanka.

Runko: ½ hehkuvan ruskea (fiery brown),  ½ viininpunainen (claret) hylkeenkarva.

Kurkkuhäkilä: Aniliininpunainen (magenta) kukko.

Siipi: Alla violetti peuran häntä, päällä ohuelti vaaleanharmaata peuranhäntää.

Pää: Musta.

 

Vuoden 2022 perhobongauksia

Tammikuu – Norellin Horsefly

Helmikuu – Olaf Olsen Tørrflue

Maaliskuu – Green Drake

Huhtikuu – Alakoidan Arvoitus

Toukokuu – Umpqua Special

Kesäkuu –  Green Spot 

Heinäkuu – Wake fly sedge

Elokuu – 20’eren

Syyskuu – Wire Nymph

Lokakuu – RFC Hackle Dun + Spanish Smut

Marraskuu – Walter