Aunesluoman Walter ja Silver Walter
Walter Aunesluoman kirja ”Perhokalastus, perhot ja perhonsidonta” vuodelta 1973 on monelle yksi perhokalastushistorian kulmakivistä. Kirjan hyvyys tai huonous jakaa mielipiteitä, mutta sitä ei voi kiistää, etteikö kirja olisi tullut tarpeeseen ja saanut paljon hyvää aikaan, uutta potkua perhokalastuksen nousuun.
Aunesluoma sai vuonna 1972 perhonsidonnastaan valtion taideteollisuuspalkinnon, se oli suuri huomio perhokalastuksellekin. Hän oli ammatiltaan opettaja ja hyvin innokas ja aktiivinen perhovaikuttaja, jopa liiankin, ja sai vanhemman ja häntä tuolloin huomattavasti kokeneemman kalastajakaartin hieman hämilleen ja jopa ärsyyntymään.
Kirjan teko oli tiedossa ja Aunesluoma pyysi apuja muutamilta maamme silloisilta eturivin sitojilta ja saikin. Oli kuitenkin epäilyksiä, että Aunesluoma ei kaikessa toiminut reilusti ja hosui julkaisussaan, perhokalastuksenhan piti olla herrasmieslaji.
Kirjassa oli kasattuna lainauksia perhokalastuksen historiasta, joiden suomennoksia hän sai kirjaa tehdessään lainaan Wiljo Saaristolta, jolle puolestaan käännökset oli antanut Antero Tolvanen. Toki Aunesluomakin luki laajasti ulkomaista kirjallisuutta, mutta tiedon mukaan valmiista käännöksistä oli iso apu.
Tolvasta ei tosin mainita, mutta tiesikö Aunesluomakaan kuka niitä oli kääntänyt? Tolvanen suomensi aikoinaan useita kirjoja, mahdollisesti jopa 7 perhokalastusaiheista, mutta yksikään ei päätynyt käsikirjoitusta pidemmälle. Itsellä on kahden kirjan tekstikopiot. Tiedoksi vain, että jos sellaisia vanhojen perhokirjojen käännöksiä tulee esiin, niin todennäköisen kääntäjän nimi on Antero Tolvanen.
Upeat perhotaulut
Kun Perhokalastus-kirja julkaistiin, se oli iso ja näyttävä kirja suomalaisten kalastuskirjojen joukossa. Erityisesti sen väritaulut lohiperhoista olivat upeita. Sieltä paljastui mm. Wiljo Saariston, Erkki Vaalaman ja Arvi Keräsen perhokuvia, jotka olivat selkeitä ja tarkkoja, myös Matti Tiitolan, jotka nekin kohtuullisia.
Kirjassa oli kyllä paljon asiaa ja perhoreseptejä, mutta luettavuudeltaan se on sekava, selkeitä virheitäkin, mutta kyllä kokonaisuus jää moitteista huolimatta selkeästi plussalle. Kyllä Aunesluoman Perhokalastus ansaitsee paikkansa ainakin minun kirjahyllyssä. Monille se on ”perhoraamattu” – se kirja, mistä kaikki alkoi.
Waltterin perho
Omaan hyllyyn Aunesluoman kirja päätyi 1980-luvulla. Jo silloin katselin tekijän persoonallista sidontakäsialaa, joka ei näyttänyt kovin viimeistellyltä omaan silmään.
Yksi Aunesluoman nähtävästi omista perhomalleista oli Walter, joka oli ”ephemera – pintaperho” luokituksen alla. Se oli siis päivänkorentojäljitelmä, jossa oli sama karkeahko ulkoasu. Siitä oli kirjan sivuilla piirrosmalli ja valokuvakin, mutta ne eivät sytyttäneet mitenkään.
Ephemera pintaperho – Walter
Piirroskin vaikutti enemmän uppoperholta, tosin se oli silmään parempi kuin itse sidos. Sivun piirroksien informaatio jäi kyllä itseltä avoimeksi, mitä Walter tekee tuossa porukassa? Tekstissä on jotain lohiperhoista Suomessa, mutta piirrokset ja mahdollista lohiperhon kehitystä eivät piirrokset mielestäni avaa.
Ja jos Walter on päivänkorentojäljitelmä, niin kuvaako tuo tekijän itsensä kehittymistä, jos tuo Silver Jock Scott on hänen ensimmäinen lohiperho, ehkäpä?
Näiden piirrosten informaatio on vajavainen ja onko Walter tuossa enää pintaperho?
Olen jo 20–30 vuotta sitten miettinyt, että kyllä tuo Walter-perho pitäisi sitoa kokeeksi. Oletettavasti ihan toimiva perho, kunhan pääsee perukkeeseen.
Kirjan teksti vihjaa yleisesti päivänkorentoreseptien perään niiden koukkukokoa, että Isojoelle ja mataliin vesiin nro 14–16 on sopiva ja isompien virtojen syvempiin vesiin koukkukoko 10–12 olisi parempi.
Aunesluoma on käyttänyt yläsilmäistä koukkumallia ja aikani kaiveltuani löysinkin valikoimistani vanhoja Mustadin 3913 B koukkuja. Ne eivät ole kovin pitkävartisia, mutta sopivat tarkoitukseen. Eipä tuo yläsilmäisyys ole autuaaksi tekevä juttu, kyllä perhon voi sitoa alasilmäiseen tai suoraankin.
Mietin myös Walterin häkilöintiä. Aunesluoman aikaan ei ollut jalostettuja kukkoja ja valitsinkin häkilät halvasta alle kympin intialaisesta niskasta, niitä tarvittiin 2 kpl, että häkilästä sai kelluttavan tuuhean. Yhdestä oikeasta pintaperhosatulan höyhenestä, näitä sidoskelee tusinan.
Sitten vain sitomaan Walttereita, ruskeita ja hopeisia.
WALTER
Koukkukoko: 14–16.
Peräsukaset: Badgeria.
Runko: Ruskeaa silkkiä.
Kierre: Kapea hopealanka.
Häkilä: Badgeria.
Ei siipiä.
SILVER WALTER
Koukkukoko: 14–16.
Peräsukaset: Badgeria.
Runko: Hopeanväristä lurexia.
Kierre: Kapea hopealanka.
Häkilä: Badgeria.
Ei siipiä.
Vuoden 2022 perhobongauksia
