Mikrokokoisia jäljitelmäperhoja, mutta on sitä pienemmilläkin kaloja saatu.

Syyskuu oli luvattoman kolea ja lokakuu näyttäisi jatkavan samaa rataa. Tämä tietenkin tarkoittaa, että hyönteismaailma kutistuu, tosin on niitä ampiaisia, vesiperhosia jne. isompia ötököitä lennellyt tuolla vesillä ollessa.

Ei tuo hyönteismaailma nyt vielä ole kuollut, toki kutistumaan päin. Ajattelin kyllä alkuun ihan muuta aihetta lokakuulle, mutta lisäselvittelyt käänsivät katseen kirjahyllyyn ja bongasin sieltä ajankohtaisen kirjan: Darrel Martin, Micropatterns, Tying & fishing the small fly.

Loppukaudesta ennen jäiden tuloa aktiivisesti ruokailevien kalojen ravinto on usein pientä, joten ohuita perukkueita ja pieniä perhoja voi varata rasiaan vaikeiden hetkien varalta.

Kookas noin 300 sivun kirja on tehty vuonna 1994. Siinä on varsin laajasti ja tarkasti käsitelty pikku ötökät selkein piirroksin. Mäkärälarvakin piirros on toistakymmentä senttiä, sen hahmon erottaa huonommillakin silmillä.

Micropatterns kirjan hyönteispiirrokset ovat selkeitä ja isoja.

Samoin työkalut ja materiaalit on esitelty pikkutarkasti, osa materiaaleista kuvattu jopa mikroskoopilla. Niin koukut kuin muutamat sidontatekniikat ovat myös niin pikkutarkasti kerrottuna, ettei siihen jää epäselvää. Hyvin tehty, mutta riittääkö kovin monella kiinnostusta ihan näin pikkutarkan sepustuksen läpikäyntiin.

Loppupuolella on sitten tarinaa siimoista ja kalastuksesta + julma taulukko-osuus pienten koukkujen ja siimojen kestotesteistä. Aiheesta kiinnostuneille sieltä voi löytyä paljonkin, mutta epäilen vahvasti, ettei kovin monella riitä kärsivällisyys tutkia ja ihmetellä kirjan antia, joka on kyllä kieltämättä kova.

Lyhyen kirjapläräyksen päätteeksi keskityn itse asiaan eli perhon bongaukseen. Itse asiassa tällä kertaa löydän etsimäni parhaiten katsomalla noin 50 pikkuperhon värikuvat. Ensimmäisenä sieltä osuu silmään mielenkiintoinen mäkärälarva – Spanish Smut. Sellaista en ole kuunaan sitonut, simppeli kuin mikä, vai onko sittenkään?

Mäkärätoukan koukuksi suositellaan nro 20 tai pienempää. Runko on pelkkää vaaleata kellertävää sidontalankaa. Veikeän mallinen, runkomuodon sidonnassa pitää olla tarkkana ja siihen tulee vielä hippunen CDC:tä pääpuoleen kiduksia kuvaamaan.

Teoriassa perho ei ole vaikea, mutta 20–22 koukkukoko alkaa olla sen verran pieni, että rungon muotoilu kirjakuvien mukaiseksi ei olekaan ihan läpihuutojuttu.

CDC-tupsu kannattaa sitoa alkuvaiheessa, eikä langan saa rispaantua. Lankaa kierretään rauhallisesti keskikohdan kavennusta vältellen ja lankakierroksilla perää turvottaen mäkärälarva syntyy kohtuu helposti. Solmu eturungolle ja lakka päälle niin on valmista.

Spanish Smut: Koukku 20-26, runko muotoon pyöritettyä sidontalankaa ja kiduksina CDC-tupsu. Runko lakataan.

Spanish Smut on kyllä yksinään niin mitättömän kokoinen perho, ettei siihen yksinään luota. Lienee viisainta valita perukkeeseen kaveriksi toinen perho. Laittaa vaikka tuon mäkärälarvan sivuperukkeeseen puolen metrin päähän päätyperhosta ja perukkeen päähän katsoa joku muu perho. Vaikka pieni pinturi.

Selaan kirjan värikuvia ja silmään osuu RFC Hackle Fly, tai oikeastaan niitä on kaksi mallia, Dun ja Spinner. Dunissa on klipattu häkilä alta pois ja Spinnerissä alta sekä päältä. Dun-malli lienee omassa käytössä sopivampi, pieni vaalea häkilä erottuu kauemmaksi.

Katselen hetken perhokuvia miettien mitä kummaa perhossa takarunko oikein on, kunnes oivallan, että perhohan on pelkkää badger häkilää ja takarunko on vain leikattu tarkasti lyhyeksi. Badger on latvasta vaaleaa ja tyveltä tumma, joten tumma runko tulee, kun vain leikkaa häkiläsiikaset takaosalta lyhyeksi.  Nerokasta, pitääpä kokeilla, en ole aivan samanlaista sitonutkaan.

Työhön tosin tarvitaan myös teräväkärkiset ja aivan kärkeen asti leikkaavat sakset, vakaa käsi, puhtaat silmälasit, hyvä valo … ja suurennuslasi.

Badger-kukossa on vaalea latva tumma tyvi, josta rakentuu RFC-perhon runko ja häkilä.

Kyse on siis pienestä aikuisesta päivänkorentojäljitelmästä, jolla voi jäljitellä myös pieniä kaksisiipisiä sääsken sukuisia. Toki RFC-perhoilla on päikkäripyrstö, mutta onhan hyttysilläkin pitkiä jalkoja. Pyrstösiikaset matkivat myös niitä.

Koukku on 20–22 kokoa, kukon siikasista tulee pyrstö ja loppu on häkilää. Tosin kannattaa sitoa ensin takarungon häkiläosa, jättää etuosa kiertämättä ja parturoida takarunko lyhyeksi ja valmiiksi. Kun se on tehty, voi kiertää etuosalle häkilän ja päättää sidos.

Perhon viimeistelyssä häkilä parturoidaan alta pois – siis perhosta tuli RFC Hackle Dun. Tämä pystyhäkilämalli erottuu paremmin syksyiseltä veden pinnalta. Jos haluaa Spinnerin eli siivet levälleen veteen uuvahtaneen aikuisen, niin silloin parturoidaan myös yläpuoli.

RFC Hackle Dun: Koukku 20-22, pyrstö 3 vaaleaa häkilänsiikasta, takarunko lyhyeksi leikattu badger-kukko, alta leikattu häkilä badger-kukko edessä.

Näistä kahdesta micro-perhosta saa perukkeeseen hyvän duon, joka on tarkoitettu tarkoille kaloille ja herkkäkätiselle kalastajalle – ehkä viimeiseksi oljenkorreksi, kun mihinkään muuhun ei ota.