Wire nymfi viriteltynä violetin sävyihin syysharjukset mielessä.

Kuun vaihdetta lähestyessä sää kylmeni nopeasti, eikä tavallista syksyn tasaista viilentymistä ole tapahtunut. Sen verran olen käynyt tutkailemassa mm. istutusjärvi Yläisen Torisevan pintaa, että hiljaiselta se on ainakin vielä näyttänyt.

Järvessä on kyllä kalaa, mutta kirjolohi on kylmän veden kala ja lämpimän veden pintakerros on vielä monen metrin paksuinen ja kalat eivät vielä nousseet ylös pintaan.

Toki jokunen kala saattaa harvakseltaan näyttäytyä, mutta varsinaisesti syyskuu on ollut normaalisti sitä parasta järvisesonkia ainakin Suomenselän istarijärvillä.

Kylmät yöt ovat kylmettäneet viimein luontoa ja ötököitä, joten odotettavissa on, että pian pintaan rapsahtelee myös enemmän apetta – kaikenlaista syötävää kaloille. Luulisi pian kalojenkin huomaavan.

Pintaperhot tarjoavat luonnollisesti hienoa kalastusta, mutta usein pinnan alle tarjottu pieni höttiäisperho voi olla varmempi ainakin päivinä, jolloin pintaelämää on niukemmin.

Aloittelijan kirjasta hyvät ottiperhot

Katselin taannoin Peter Gathercolen kierrekansiokirjaa ”Fly tying for beginners” ja selatessa sivuja silmiin osui Wire Nymph. Itse asiassa se sattui juuri sopivasti, kun olin tuohon edelliseen ”sorsastusblogiin” nyppinyt sorsien persuuksista CDC-höyheniä.

Wire Nymph on kuin Brassie-nymfi, mutta lisättynä CDC-häkilällä. Onhan tuota Brassieta tullut sidottua aikanaan jos jonkinlaisia monia versioita. Kuulilla, väreissä, häkilällä ja ilman jne., mutta tuo simppeli perho on niin loppukauteen osuva, että bongaan sen vielä blogiin mukaan.

Yhtenä lisäperusteena on tuo vuonna 2005 ilmestynyt Gathercolen englanninkielinen kirja. Se on erittäin hyvä ja suositeltava mikäli haluaa opetella sitomaan erilaisia perhoja niin istarijärville, taimen/kirrekoskille, harjuksille kuin Lappiinkin. Haukiperhoja siinä ei ole, mutta muuten monipuolinen kattaus kaikenlaista etupäässä pikkuperhoa streamereista lähtien Blue Charm lohiperhoon.

Kirja sopii kyllä konkareillekin palauttamaan muistiin monia hyviä sidontaniksejä + englanninkielistä sidontasanastoa. Parinkympin hujakoilla olevan kirjan ei kenenkään taloutta pitäisi kaataa.

Brassie nymfejä ja sen versioita joka lähtöön.

Hyvä kirja vaikka joululahjaksi

Kirjassa esitellään lyhyesti työkaluja, materiaaleja ja perhonsidonnan perustekniikoita hyvin selkeän ytimekkäästi – taitto on avara.

Erilaisia perhoja on 50 ja niistä on aina pieni yleisesittely kohdekaloineen, resepti, kerrotaan materiaalit sekä kuvin vaihe vaiheelta sidonta myös hyvin selkeästi.

Wire nymfistä (kuten kirjan muistakin perhoista) kerrotaan muutama sana mihin se on tarkoitettu, annetaan resepti, näytetään materiaalit kuvina ja vaihe vaiheelta sidontaa kuvina

Wire nymfille on kaksi aukeamaa ja kahdeksan vaihe vaiheelta kuvaa, joilla sidonnan luulisi onnistuvan hyvin.

Wire nymfin toinen sidonta-aukeama selkein kuvin ja ohjein.

Näitä nymfiin sopivia paksuudeltaan 0,3 mm tai ohuempia metallilankoja on monissa askarteluliikkeissä kohtuulliseen hintaan, mutta toki alan liikkeissä on sitten tarjolla laaja kattaus laadukkaita merkkilankoja. Kirjoitin metallilangoista joku vuosi sitten blogin ja se löytyy täältä. 

Alan liikkeissä on eripaksuisia ja värisiä metallilankoja, kuten askarteluliikkeistäkin voi tehdä löytöjä. Liian paksua lankaa ei kuitenkaan Wire nymfiin kannata hankkia.

Wire nymfejä voi sitoa kaikissa sateenkaaren väreissä.

Metallilankaa on olemassa kaiken sävyistä, joten kukin voi loihtia perhorunkoon omia värejä tai useamman väri väricocktaileja ja värittää vielä tussilla lisää. Malliperhopariin valitsen runkoväreiksi oliivin ja violetin askarteluliikeen halpislangoista.

Oliivi on erinomainen sävy ympäri vuoden, oliivi kuuluu perhokalastajan pakollisiin perhosävyihin mustan, valkoisen ja oranssin kanssa.

Violetti taas on oudompi sävy perhossa, mutta viime vuosina violettia tuntuu olevan yhä useammassa ottiperhossa, kuten suositussa Villen Villapaita -lohiperhossa. Itse ajattelin lähinnä syysharjuksen pyyntiä, kun harjuksen selkäevässä on tuo violetin häivähdyn, niin josko se sytyttäisi harreja ottamaan. Ja onhan kirjolohen poskissa sama violetin kukerrus.

Rintakehä saa olla mustaa kimalledubbingia ja häkilänä pojan syksyn sorsastuksessa ampuman heinäsorsan rasvarauhasen CDC-höyhen.

Oliivia pidän jokseenkin varmana ottiperhona, mutta violetista en osaa sanoa – se saa olla nyt se hieman epävarma bongausperho, nappaako siihen syyskuulla vai vai ei?

Wire Nymph

Koukku: Uppoperhokoukku, koko 14–16–18

Sidontalanka: Musta

Runko: metallilanka, paksuus 0,3 mm, punainen-oliivi-musta … jne.

Rintakehä: Musta ohut kimalledubbing

Häkilä: Luonnonvärinen harmaa CDC-höyhen

Pää: Musta

Muutama sana sidonnasta

Sormenmittainen metallilanka kierretään tiiviiksi rungoksi. Kynsileikkurilla saa näppärästi ja tarkasti metallilangat poikki, joku käyttää kynsileikkureita jopa ”sidontasaksina”, muuta ei kuulemma tarvita.

Runkoon sipaistaan pikaliimaa, että se pysyisi paikoillaan, kenties lakkaa päälle ja vasta sitten kiinnitetään lanka ja dubataan rintakehä.         

Häkilä kiinnitetään latvapuolesta ja se lienee koko sidoksen pahin rasti, ettei höyhen lipsahda irti ja häkilän saisi kierrettyä 2-3 kierrosta siististi CDC-siikaset takaviistoon. Ylimäärien poistossa ja lopetussolmussa ei liene suurempaa vaikeutta.

 

Vuoden 2022 perhobongauksia

Tammikuu – Norellin Horsefly

Helmikuu – Olaf Olsen Tørrflue

Maaliskuu – Green Drake

Huhtikuu – Alakoidan Arvoitus

Toukokuu – Umpqua Special

Kesäkuu –  Green Spot 

Heinäkuu – Wake fly sedge

Elokuu – 20’eren