Kellertävä päivänkorento on hyvä loppukauden pintaperho, jossa on klassikkotyyliin tavin pystysiipi

Sorsastus alkoi lauantaina 20.8 ja riistakauden alkaminen tietää myös monille perhonsitojille materiaalitäydennystä. Toki alan liikkeitä voi aina rahoittaa ostomateriaalein, mutta suotavaa olisi hyödyntää myös metsästyksestä saatavia materiaaleja. Kuoppaan ne sorsanruhot yleensä muuten menevät.

Sorsalinnuissa on paljon käyttökelpoista materiaalia, onhan moniin vanhoihin klassikkosidoksiin käytetty iät ja ajat eri sorsien höyheniä ja sulkia. Alan liikkeissä on edelleen myytävänä pienempien höyhenpussien lisäksi kokonaisia heinäsorsan, tavin jne. sorsalintujen nahkoja.

On selvä, että kaikkea mahdollista ei välttämättä kannata kyniä ja haalia, etenkään verisiä höyheniä. Pilalla mikä pilalla.

Omaan pakkiin otan lähinnä sellaista materiaalia mitä ajattelen tarvittavan, nykyään melko niukasti. Paljon sitovalle jo yhdestä sorsasta riittää pitkään. Harrastuksen alkutaipaleella olevan on hyvä huomata, että jopa jo muutamasta sulasta saattaa saada materiaalia parhaimmillaan isoon kasaan perhoja.

Reseptiperhoissa tarkat materiaalit

Tiedetään, että etenkin tunnetuissa reseptiperhoissa sidontaohje määrittelee pitkälle tarvittavat materiaalit. Vanhoissa klassikkoperhoissa ja niiden resepteissä eri lintujen tietyt höyhenet ja sulat ovat vakiotavaraa. Osa perhoista valmistettiin harvinaisemmista sulista tai sulista joista ei välttämättä riitä materiaalia kuin korkeintaan muutamaan perhoon.

Yksi sellainen erikoisperho on Heckham Peckham ja siihen tarvittava sulka on heinäsorsan siipipeilin sinihohtoinen valkokärkinen sulka ja sen sulan valkokärkinen osuus. Valkokärkistä sulkakaistaletta käytetään tämän klassikkoperhon siipeen, eikä yksi sellainen valkokärkinen siipikaistale riitä vaan siipeen tarvitaan symmetrinen pari. Eli perhoon tarvitaan samankokoinen ja laatuinen siipikaistale linnun vasemman ja oikein siipipeilin sulasta.

Heckham Peckham Green on hyvä uppoperho pupahätsien aikaan – sen siivessä on heinäsorsan siipipeilin valkokärkiset sulkakaistat.

Heckham Peckham Green

Pyrstö: Kultafasaanin tippet-siikasia

Kierre: Soikeaa hopeaa

Runko: Vihreä hylje tms.

Häkilä: Musta kukko tai kana

Siipi: Heinäsorsan valkokärkinen sininen siipipeili

Pää: Musta

Huomio: Perhorungon väriä vaihtaen saadaan Heckhameista ottiperhojen sarja. Toimivia runkovärejä ovat olleet omassa siimassa ainakin keltainen, punainen, oranssi, musta ja hopea.

Valitut parit helpottavat sidontaa

Perhonsitojalle on iso etu, jos pääsee tarkasti itse valitsemaan yhden ja saman linnun vasemman ja oikean siipipeilin sulista, niin todennäköisesti itse sidonnassa perhon siipeen pääsee valitsemaan molemmin puolin tasalaatuinen ja symmetrinen siipi.

Kaupan siipien ja irtosulkien vasemman ja oikean puolen tasalaatuisuudesta ja parillisuudesta ei voi mennä takuuseen, mikäli ei ole kyseessä yhden linnun koko nahka.

Heinäsorsan siipipeilissä tuo metallinhohtoinen sininen on melko yleisesti käytetty materiaali, joka on tunnettu etenkin aikoinaan hyvin suositun Butcher -uppoperhon siivestä.

Sorsastuksen höyhenien hyötykäytöstä + Butcher uppoperhosta reseptin kera oli tarinaa blogissa neljä vuotta otsikolla ”Sorsanhöyheniä sidontaan”.

Butcher on muuten ykkösluokan harriperho ja punahäkiläinen Bloody Butcher ehkä monessa tilanteessa vieläkin parempi.

Höyheniä kaipaavan on siis aika lähteä sorsametsälle tai ainahan sitä voi kysyä tutuilta sorsamiehiltä apuja. Itse en metsästä, mutta nuorempi sukupolvi sekä moni tuttu harrastaa metsästystä. Ei sitä koko lintua tarvitse saada/pyytää, riittää muutama sulkakin – tai mielellään valittu sulkapari.

Poika tuossa kävi viikonloppuna kokeilemassa, vieläkö haulikko toimii ja toimihan se.  Saaliina oli jokunen tavi ja yksi heinäsorsa. Kävin katsomassa paikan päällä, kun poika otti sorsien lihat talteen ja samalla katsomassa mitä höyheniä linnuista voisi tällä kertaa ottaa hyötykäyttöön.

Tavi on pieni lintu, mutta kyllä sen siivissä (ja nahkassa) on kosolti käyttökelpoista perhomateriaalia

Yhden tavin siipipeilien sulat otin talteen, heinäsorsanaaraan rintanahkan höyhenineen sekä tavien sekä heinäsorsan rasvarauhasen CDC-höyhenet.

Valitsin siipipeileiltään puhtaimman ja suurimman tavin, nypin siipipeilien kummaltakin puolen tarkasti 10 sulkaa. Niistä saa valittua keskenään sopivat sulkaparit, joista puolestaan on helppo sidottaessa valita perhoihin symmetrisiä siipiä.

Tavin siipipeilin vasemman ja oikean puolen sulat aseteltuna tarkasti  luonnolliseen järjestykseen, kumpikin puoli erilleen.

Sulkia voi lajitella tarkasti järjestykseen ja teipata esim. maalarinteipillä vasemman ja oikean puolen saman kohdan sulat pareiksi tai kuin intiaanipäähineen useamman sulan vasen-oikea ryhminä.  Näin saa sidottaessa valmiiksi valituista pareista/ryhmistä hyvällä todennäköisyydellä otettua perhoon ensiluokkaiset siipiparit.

Järjestykseen laitetuista siipisulista on helppo valita parit oikealta ja vasemmalta puolen – sekä teipata ne yhteen.

Pakastimen kautta käyttöön

Mietin myös mahdollisia tulevia kansalaisopistojen perhonsidontakursseja ja nappasin heinäsorsanaaraan kaulasta nahkapalan höyhenineen – se on mm. Europa 12 pintaperhon siipimateriaalia. E12 on loistava pinturi Pohjolan vesille.

Nahka vaan pitää pingottaa (ja kenties suolata) ja kuivata esim. sanomalehden + laudanpalan päällä ennen käyttöä. Ei siitä yhdestä kaulapalasta 10-12-14 kokoisiin koukkuihin kovin isolle porukalle pitkäksi aikaa riitä. Toki korvikehöyheninä voi käyttää vaikka kanan höyheniä, mutta ”heinurin” höyhenet on kyllä E12 siivessä omaa luokkaa.

Vasemmalla tavin sulkia, heinäsorsan ja tavin CDC-höyheneiä sekä naarasheinäsorsan rintanahka höyhenineen odottamassa pakastimeen pääsyä.

CDC-höyheniä

Sorsalinnuilla on myös rasvarauhanen siellä pyrstön päällä selkäpuolella. Se on toki vähän piilossa höyhenpeitteen alla, mutta pikkasen höyheniä raottamalla tutut CDC-höyhenet tulevat esiin. Ei muuta kuin lujasti nippuun kiinni ja nyppäisy ja tarkasti pussiin talteen.

Eikä pidä unohtaa niitä ”tummia märän näköisiä” nysähöyheniä sinne kuivien CDC-höyhenten tyvelle, sillä ne pienet rasvarauhasen päällä ovat juuri sitä CDC-höyhenten parasta A-luokkaa.

Ne ovat niin rasvaisia, että näyttävät märiltä, mutta kuivattuina/kuivaneina kelluttavat pikkuperhoja kuin korkki.  Toki ne minikokoiset rasvahöyhenet ovat sopivia lähinnä nro 16–18 koukkukoon ja siitä pienemmille mikroperhoille.  Itse säilytän niitä erillään muista, usein tyhjentyneessä koukkulaatikossa.

Jos on aikaa ja malttia niin nämä CDC-höyhenet voi myös lajitella koon perustella kahteen kokoluokkaan, mutta itse otan lähinnä nuo parhaat rasvahöyhenet erilleen sekä poistan ruttuiset ja selvästi pilalle menneet höyhenet roskiin – loput laitan pieneen pussukkaan, mutta erottelen tavin ja heinurin CDC:t omiinsa.

Ja tietenkin luonnonhöyhenet sekä karvat kannattaa laittaa pakastimeen päiväksi pariksi, jolloin niistä ainakin suurin osa mahdollisesta elollisesta pieneliöstöstä tuhoutuu.

Tummat pikkuruiset höyhenet ovat laadultaan parhaita, ylhäällä vasemmalla olevat joutavat roskiin.

Mitä tavin siipisulista sitten voi sitoa?

Yksi esimerkki on vaikkapa syyspuolen kellertävä päikkäri. Malliperhossa on vähän tavoiteltu klassista keltaista pystysiipistä päivänkorentopinturia (Yellow Mayfly). Ajatuksen siihen sain, kun viheän siipipeilin omaava ”green-winged teal drake” tarkoittaa urostavia, mutta drake viittaa urossorsan lisäksi myös isoon päivänkorentoon ja sen perhojäljitelmään.

Isoista päivänkorennoista ei nyt tarkemmin, mutta syyspuolella esiintyy ja lentelee pienehköjä kellertävän-ruskehtavia päivänkorentoja pitkälle syksyyn, joten pystysiipiselle kellertävälle päikkäriperholle löytyy oikeasti jäljitelmäkäyttöä . Ei muuta kuin sorsametsälle ja sitten loppukauden sorsaperhoja sitomaan.

Tavisiipinen kellertävä päivänkorento

Kellertävä päivänkorento

Koukku: Pintaperhokoukku 12-14, mallissa TMC 900BL

Siipi: Tavin siipisulan kaistaleet sidottuna pystyyn, latvat ulospäin taipuen

Sidontalanka/runko: Kellertävä sidontalanka + kellertävä/ruskehtava runkosilkki. Malliperhossa on laiskuuttani käytetty pelkkää kellertävää kevlar-lankaa, jolla sai hoidettua rungon ja sidonnan.

Pyrstö: Harmaita tai ginger kukon häkilänsiikasia

Häkilä: Pintaperholaadun ginger kukko tai vastaava vaalea kellanruskea kukko

Pää: Sidontalanka