Monessa loppukauden ottiperhossa on synkät sävyt.

Elokuu on elonkorjuun aikaa, mutta lohijoilla se tarkoittaa usein asentokalojen kalastusta. Toki moniin jokiin nousee uutta kirkasta kalaa, mutta aika usein loppukauden lohet ovat saaneet kylkiinsä enemmän tai vähemmän tummia sävyjä.

Tämä tarkoittaa, että aika usein ne loppukauden ottipelit ovat myös tummasävyisiä. Jos katsoo vanhoja Tenon lohijermujen ottivaappuja, niin hyvin monet niistä ovat tummia ja aika rujon näköisiä, jopa rumia. Mutta lohille ne ovat kelvanneet.

Samaa voi sanoa perhoista, useimmiten lohien perhomuoti tummuu syksyä kohden. Kaivelin hyllystä elokuun lohenkalastusta ajatellen käsiin pieniä Mörrumin perho-oppaita, joista yhden perhot ovat loppukesän kalastukseen.

Näitä pieniä kirjasia (12×17 cm ja 32 sivua) tarttui mukaan kolme poikettuani Mörrumilla kymmenkunta vuotta sitten. Ykkösopas on kevätkauden perhoille, kakkonen kevätkesään ja kolmonen kesään ja loppukauteen meritaimenelle sekä lohelle. Kirjaset ovat tanskalaisten tekosia ja niissä on useita mielenkiintoisia Mörrumin perhoja.

Kauden kääntyessä elokuulle, selaisin pienen hetken kirjasta, jolloin silmiin osui perho nimeltä 20´eren eli olisiko kyseessä vapaasti käännettynä ”Kakskymppinen”. Tanskan kieli ei kuulu omiin vahvuuksiin.

Se on tekstin mukaan loppukauden iltahämärän ja yön perho meritaimenille ja päivisin erinomainen hitaitten poolien lohiperho. Ainakin perhon sävyt viekoittelevat tummuneita kutukaloja reviirikisaan.

Kuparinhohtoista punerrusta, sitä on asentokalojen kyljissä ja ”Kakskymppisessä” perhossa.

Tekstissä mainitaan pääpuolen kaninkarvahäkilän tekevän perhosta eloisan sekä muddlermaisen hahmon/vaikutelman.

Omassa rasiassa ei moista lohiperhoa ole ollut, joten pitihän se sitoa elokuun lohireissua ajatellen ja vieläpä kokeeksi kasin kolmihaarakoukkuun, vaikka ohje suosittaa koukuksi tuplaa.

Ohjeessa pyrstö on kettua, joka mitta on 2x koukun pituus. Runkona litteää kuparia. Ohjeessa ei mainita kierrettä, joten sipaisin alusrunkoon pikaliimaa ja kiersin leveän kuparitinselin päälle. Eiköhän tuo lisää riittävästi runkokestävyyttä, mutta toki kuparilankaa voi lisätä kierteeksi.

Kultafasaanin rinnassa on hyvän punertavia höyheniä ja ne sopivat erinomaisesti lohiperhojen sidontaan. Tässä perhossa höyhenestä on pyöräytetty kaulushäkilä rungon eteen.

Kaninkarvasta on pyöräytetty etuhäkilä ja sen saa helpoimmin asettelemalla kaninkarvaa lankojen väliin ja pyöräyttämällä karvat dubbaushyrrällä ”pörrönaruksi”.  Siitä saa kiertämällä pullean karvaisen ”muddlerpään”.

Kirjaseen kuvatun 20’eren karvahäkilä on hieman tuuheampi kuin omassa kolmihaaran sidoksessa, mutta toivottavasti se toimii. Aika näyttää kelpaako kakskymppinen edes titeille vai ei.

Edit 4.8.2022: Palasin juuri Norjan Finnmarkista. Kuvan ”Kakskymppisen” lohisaldo oli yksi jalka, yksi titti ja yksi karkuutus eli 20’eren on toimiva lohiperho myös pohjoisen lohijoilla. Hieman yllättäen saadut lohet olivat kirkkaita, vaikka odotukset olivat väriä kylkeen saaneissa.

20’eren (”Kakskymppinen)

Koukku: Kaksihaarainen lohikoukku # 4–8 (testikokemuksen mukaan myös kolmihaara)

Pyrstö: Musta kettu, kaksi kertaa koukun pituinen

Runko: Litteä kuparitinseli

Häkilä: Alla punainen kultafasaanin rintahöyhen, päällä musta kaninkarvahäkilä

Pää: Musta

Vuoden 2022 perhobongauksia

Tammikuu – Norellin Horsefly

Helmikuu – Olaf Olsen Tørrflue

Maaliskuu – Green Drake

Huhtikuu – Alakoidan Arvoitus

Toukokuu – Umpqua Special

Kesäkuu –  Green Spot 

Heinäkuu – Wake fly sedge