Ei ne avaimet ole koskaan ennenkään pudonneet… ei kai nytkään…

Kesän veneilykausi on vilkkaimmillaan ja itsekin lähdin rantaan nostamaan moottoripaattia ylös. Ajatus on laittaa veneen peräpeiliin kaikuanturi kiinni ja tehdä muutenkin pientä ehostusta. Satamakuomusta on mm. neppareita irti jne.

On paljon helpompi nypätä paatti ylös ja hoitaa hommat kotipihassa kuin laiturissa. Ei tarvitse keikkua ja kurkotella veneen laidalla, eikä pelätä työkalujen yms. molskahtavan veteen. Ja voi sieltä laiturilta tai veneestä itsekin pudota veteen.

Ei muuta kuin kärry auton perään ja paattia hakemaan. Veneen avaimet ovat kesällä samassa nipussa kotiavainten kanssa, niitä tarvitaan usein. Ennen laiturille menoa otan normaalisti veneavaimet irti pienestä karbiinihaasta, ettei vahingossa putoaisi koko nippu.

Mitään avaimia ei näpeistä toki ole koskaan tipahtunut. No kerran on autonavaimet molskahtaneet taskusta koskeen, mutta se oli taskun vika, ei sormien.

Kyykistyin kurottamaan laiturilla olevaa venelukkoa, kun … MOLSKIS. Ei halvattu, avaimet lipsahtivat jotenkin kummasti sormista ja sinne meni. Kerta se on ensimmäinenkin.

Mietin hetken, että mitäs nyt, sukellanko. Tuumasin, että haen vara-avaimet, niin saan ainakin paatin ylös. Ei niitä avaimia kukaan sieltä pohjasta pölli.

Ajoin hakemaan vara-avaimet ja matkalla mietin sukellusta ja käsillä pohjan haravoimista. Eipä siinä vettä ole juuri paria metriä enempää, nuorempana sitä tuli pulikoitua ja sukelleltua alvariinsa, mutta jotenkin sukellusajatus ei nyt saanut kannatusta.

Mieleen pälkähti seuraavaksi, että onhan minulla muutamia aika hyviä magneetteja. Pikkupoikana tuli ongittua puuseipäällä koskenpohjasta uistimia isolla kaiuttimesta revityllä magneetilla. Jos se toimi silloin, niin ehkä nytkin. Päätin hakea ensin veneen.

Paatti oli pihassa, joten kokeilin omia magneetteja avaimiin. Abloy-avaimiin ei magneetti tarttunut, mutta avainrenkaaseen kyllä.

Omat magneetit olivat pelkkään avainrenkaaseen ehkä turhan heikkoja, joten hain kaupasta halkaisijaltaan 7,5 cm kalastusmagneetin. Eipä se mikään ihan halpa ollut, reipas parikymppiä, mutta jos avaimet sillä nousevat, niin hyvä. Ehkä sille magneetille löytyy myöhemminkin käyttöä.

Pienelle magneetille luvataan 230 kg nostokapasiteetti, ei sitä uskalla mihinkään sileään rautaan laittaa, eihän sitä jaksa kiskoa siitä enää irti.

Magneetin myyntilaatikossa mainittiin nostokapasiteetiksi 230 kg, joten luulisi sen tarraavan avainrenkaaseen riittävästi. Laatikkotekstin mukaan magneetin avulla saattoi nostaa metallisia esineitä vedenpohjasta, kuten koruja, pyöriä, työkaluja ym. metalliesineitä. Kuuden millin uppoavaa köyttä oli 20 metriä.

Tosin magneetti ei vedä kaikkia metalleja puoleensa; mm. kupari-, alumiini-, tina-, sinkki ja lyijyesineet eivät nouse magneetilla. Kuten mainittu, Abloy-avaimet ovat jotain seosmetallia, eikä ota magneettiin, mutta se avainrengas on rautaa – se tarttuu ja testaamani mukaan hyvin.

Laatikossa mainitaan, ettei magneetti ole lelu, se on pidettävä pois lasten ulottuvilta. Magneetti on myös säilytettävä erillään elektronisista laitteista, sydämen tahdistimista ja latauskorteista. Voimakas magneetti saattaa pistää sähkölaitteet sekaisin ja pyyhkiä muistikorttien tiedot.  Hyvä tietää.

Seuraavaksi ajelin rantaan laiturille, tytär kävi samalla reissulla uimassa.  Kävelin laiturille ja purin tarvittavan määrän narua vyyhdeltä.

Molskautin varovaisesti magneetin veteen avainten putoamiskohtaan ja suurin odotuksin laskin magneetin pohjaan. Pientä siirtelyä pohjassa ja nosto – ei mitään.

Uusi yritys ja hieman laajemmalta, ei mitään vieläkään. Seuraava yritys selvästi järjestelmällisemmin pohjaa pompottaen putoamiskohdan lähistöltä. Nyt sieltä nousi joku kumma hauras metallilevy ja seuraava nosto oli taas tyhjä.

Hauras metallinkappale silppuuntui täysin irrotettaessa.

Ei se ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Nyt päätin edetä pohjassa laiturinsuuntaisin järjestelmällisin reilun metrin pituisin naarauksin ja nostaa linjan päässä ylös. Seuraava naarauslinja olisi noin 10 senttiä ulommaksi laiturista jne.

Ensimmäinen linja ei antanut mitään, toisesta tuli taas sellainen ihme metallilevy. Alkoi jo tulla tunne, että olikohan magneetti-idea sittenkään niin hyvä – meniköhän rahat Kankkulan kaivoon.

Toinen metallinriekale toi myös savea mukana.

Kolmannen linjan reilussa puolivälissä oli kuin joku olisi jarruttanut ja päätin katsoa – ei mitään. Laskin alas ja kurkotin kolmannen linjan päähän. Nostin ylös ja … jippii … avaimet löytyivät! Olipa hieno juttu.

Viimein ne avaimetkin osuivat linjalle. Avainrenkaan rauta riitti hyvin, eipä tarvinnut sukeltaa.

Ne olivat leijuneet selvästi putoamiskohdasta vasemmalle. Pääasia, että löytyivät, siinä avainrenkaassa oli kahden muunkin veneen avaimet, soutuveneen sekä kalaseuran veneen.

Toki tuo kalastusmagneetti maksoi, mutta saman olisi maksanut uusien avaimien teettäminen plus se teettämisen vaiva sekä hankkia/löytää kopioitavien avainten mallikappaleet.

Kait se nyt on sitten selvä, että tässä on tulossa vanhaksi räppäkäpäläksi ja viisainta laittaa kaikkiin veneiden avaimiin kellukeperät. Näin säästyy mieliharmilta, naarauksilta jne., kun vahingon sattuessa avaimet kelluvat. Suosittelen.

Kelluvia avaimenperiä myydään kaupoissa, mutta toki sellaisen saa tehtyä itsekin vaikkapa isosta pullonkorkista.

Laitoin veneenavaimeen heti korkkikellukkeen, nyt voi sormet lipsua, eikä tarvitse varoa niin paljoa avainten putoamista.