Helvetinportilla huomaa, että nyt on tiedossa jotain erityistä, puutkin ovat juuret taivasta kohden.

Luin taannoin epäuskoisena Aamulehden uutisista, että Helvetinjärven kansallispuistoon kuuluva Helvetinkolun kalliohalkeama suljetaan turvallisuussyistä. Jäin miettimään, että mikähän järki siinä sitten on?

Metsähallituksen suunnittelija Juha-Matti Palmi kertoo Ylen nettiuutisessa, että Turvallisuus ja kemikaalivirasto (Tukes) on suositellut rotkon sulkemista. ”Rotko on hengenvaarallinen. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sulkea se.”

Aliarvioidaan ihmisten omaa harkintaa?

Ymmärrän turvallisuuspuolen viranomaisjargonia aiheesta, mutta jotenkin tulee tunne, että ihmisiä holhotaan jo liikaa. Mitään kivaa ja jännittävää ei saisi olla. Tässä yhteydessä hengenvaarallisuuskin on suhteellinen käsite. Ihmisten omaan arvostelukykyyn ja järkeen ei luoteta.

Siinä samalla sitten kielletään koko alueen helmi eli tuo kalliohalkeama – Helvetinkolu.  Se on ollut etenkin nuorempaa sukupolvea kiinnostava asia … ja varmasti ulkomaalaisiakin … go down to hell and get up to heaven.

Se helvetin kalliohalkema on koko paikan juttu. Ymmärtäisin, jos siellä halkeaman pohjalla olisi jotain äärimmäisen harvinaisia kasvilajeja, joita suojellaan.

Iso Helvetinjärvi on näyttävän näköinen korkealta kalliolta – läheisessä niemekkeessä on Metsähallituksen päivätupa, jossa voi käydä syömässä eväitä ja laiturilta pääsee uimaan.

Äkkiä helvettiin, kun vielä pääsee   

Helvetinkolu on 40 metriä pitkä, 38 metriä syvä ja vain pari metriä leveä sola. Kivet voivat olla liukkaita etenkin kostealla säällä.

Päätin lähteä tyttären kanssa käymään helvetissä, ennen kuin Helvetinkolu suljetaan. Oli hauska ajatella, että vajoaa alas – suoraan helvettiin, mutta sieltä voi sitten myös nousta ylös.

Pääsinkö sitten taivaaseen? Sitä en tiedä, mutta kokemus oli jälleen piristävä, kuten monta kertaa aiemmin.

Helvetinjärven kansallispuisto on perustettu 1982 eli 40 vuotta sitten ja Metsähallituksen mukaan vuonna 2021 puistossa käytiin 67 000 kertaa. Alueen tunnetuin vetonaula on Helvetinkolu, 150–200 miljoonaa vuotta sitten maankuoreen syntynyt halkeama/rotkolaakso.

Kansallispuistossa on toki muutakin koettavaa ja nähtävää, kuten hienoja retkeilyreittejä sekä upea Haukanhieta, uimaranta/retkikohde.

Helvetinkolun halkeamassa on kaahittu vuosikymmenet ennen kansallispuistoakin suuntaan jos toiseenkin. Suunnittelija Juha-Matti Palmi on maininnut  Aamulehden jutussa, ettei ole tiedossa onnettomuuksia tähän mennessä. ”Ei voi muuta kuin sormet ristiä, ettei ole vielä tapahtunut mitään.”

Tottahan onnettomuusvaara on aina olemassa, mutta ilman onnettomuuksia selviäminen kertoo myös, että ihmiset ovat kyllä osanneet olla luontaisesti varovaisia.

Itse näen kyllä Helvetinkolun telkeämisessä ja aitaamisessa helposti isomman riskin. Nyt se halkeama halutaan nähdä ja mennään mahdollisesti kurkistelemaan ja roikkumaan halkeaman äärelle – putoamaan. Se on mielestäni isompi riski kuin päästää ihmiset edelleen kiipeämään halkeamaan.

Ylösnousemus alkaa tästä. Edessä on melkoista louhua, mutta tämä on silti helpompi suunta edetä – to heaven.

Palmi mainitsee, että ”sinne laitetaan kaiteet ja varoituskyltit, joissa kerrotaan selvästi, että kohde on vaarallinen. Kolun sulkuaidoilla tulee olemaan sen verran korkeutta, että huomaamattaan retkeilijä ei koluun päädy. Loppu on omalla vastuulla”

On totta, että kalliohalkeama ei ole leikkipaikka, eikä motoriikaltaan tai liikuntaelimiltään vajavaisen paikka. Ja jos vähääkään päässä on maalaisjärkeä, niin eihän sinne kukaan talvella lähde persemäkeä laskemaan, eikä sateen liukastamilla kivillä pomppimaan.  Ne on osattu ennenkin varoa.

Jos itse lähtisin kehittämään kolua, niin siellä tulisi olla silta sen halkeaman yli. Sopivan jylhästä kohdasta, niin että sen helvetin halkeaman voisi nähdä kunnolla ja sieltä sillalta voisi myös kuvata sitä solaa turvallisesti.

Itse ajattelisin, että sinne kolulle olisi selkeä kiertosuunta, alhaalta ylös, jolloin ihminen hallitsee itsensä paremmin. Ja alapuolella on sen verran pahaa kivikkoa, että ihminen kyllä tajuaa, ettei sinne itse halkeamaan kannata kiivetä jos se alkukin on hankalaa.

Ylhäältä alas on huonompi suunta ja sen voisi selvästi kieltää ja neuvoa tuo järkevämpi kiertosuunta – alhaalta ylös.

Mutta asiahan on jo päätetty – valitettavasti Helvetinkolun päät suljetaan – helvettiin ei ole enää sen jälkeen asiaa. Ei voi muuta kuin ristiä sormet ja toivoa, ettei sitten tapahdu mitään, kukaan putoa siihen helvetin koluun, kun sitä ei muuten pääse kunnolla näkemään ja kokemaan.

Käytännössä helpoin tapa päästä helvettiin on ajaa Orivesi – Lapua Kantatie 66, josta hetken matkaa Ruovedeltä on opasteet Helvetinjärven kansallispuistoon, Helvetinportille.

Helvetinportilla on autoille reilu parkkipaikka, ravintola, WC jne. palveluita. Itse Helvetinkolulle pääsee otsikkokuvan ”Helvettiin – to hell” kyltin alta.

Helvetinportin ravintola ja itse portti helvettiin.

Helvetinkolun polut ovat hyvät

Opasteet ja polut Helvetinkolulle on hyvät, kuivalla säällä pärjää hyvin lenkkareilla. Matkaa on pari kilometriä vaihtelevaa metsäpolkua pitkin.

Polun varrella on paljon nähtävää. Eri ikäistä kuusikoa sekä männikköä, myös kohtuullisesti lahopuuta. Viehättävä metsäpuro luikertelee ja lirisee notkossa. Erilaisia kasveja suo- ja lehtokasveista lähtien aina kuivien kankaiden lajeihin. Lintuja, nisäkkäitä jne. otuksia saattaa myös näkyä, meitä vastaan polulla tuli pari komeaa rupikonnaa.

Jos ei halua palata samaa polkua Helvetinkolulta, voi valita toisen noin samanpituisen polun takaisin Helvetinportille. Matkalla on muutama pikkunätti suo pitkospuineen, joita toisen polun varrelle ei ole.

Kävelymatkaa edestakaisin kertyy siis noin 4 km + kaikki erilliset kiemurat päälle. Aikaa omalla patikkareissulla helvettiin hupeni noin kaksi tuntia. Nopeammin tai  hitaamminkin Helvetinkolulla varmaan voi käydä, mutta noin pari tuntia lienee hyvä oletus reissuajaksi ilman evästaukoa.

Helvetinjärven puistossa on hyvät opasteet.

Helvetinkolua ei ole vielä suljettu, joten painukaa nyt pian helvettiin. Nyt sen helvetin voi vielä nähdä ja kokea sieltä halkeaman pohjalta – ja muistakaa olla helvetin varovaisia.