Onko Herraskoskessa oleva pöytä ompelupöytä vai mikä, mitä se siellä tekee?  Kuvitteellinen kuvamanipulaatio.

Pitihän tuo tuore kesäkuun blogiperho käydä uittamassa Herraskoskella ja testata onko siitä mihinkään. Viikkoa aiemmin poiketessa Herrasella siellä oli kohtuullisen hiljaista, yhden noin 40-senttisen löysin tuolloin, mutta muuten oli hiljaista. Paitsi yllättäen sain komeita ahvenia kosken alta ja alas oli epämukava näin persjalkaisena mennä – pitkäjalkaisia käy kateeksi.

Herraskoski 30.6. 2022 – vielä ilman pöytää.

Nyt viikoa myöhemmin kesäkuun 6. vesi oli laskenut ja lämmennyt selvästi toukokuun loppupuolen lukemista. Vettä oli kyllä vielä liikaa pienemmillä perhoilla kalastukseen. Streamereilla kalastaa nyt aina, olkoon vesitilanne mikä vaan. Pikkuperhoja ei vaan saa tarjottua kuten haluaisi, virtaus on liian kova. Herraskosken vesitilannetta voi seurata täältä.

Kesäkuun alussa virtaama on pienentynyt noin viidellä kuutiolla.

Sillalla katselkin hetken koskea, mahdollisia ötököitä jne. Pääskysiä lenteli, joten ”pääskysestä ei päivääkään” tarkoittaa, että nyt on kesä. Aurinko valaisee maisemaa, kun solmin blogiin sidotun Green Spotin siimaan. Ajattelin kalastaa sillä koko illan, nappasi tai ei. Ainakin ilta ja perho oli sävy sävyyn vihreä, kun perhoa peilasi rantapuustoa vasten.

Green Spot, vihreä ”salakkajäljitelmä”.

Ehdin juuri portaille, kun seurakaveri tuli piipahtamaan ja katsomaan vesitilannetta. Siinä niitä näitä rupatellessa rullailin portaiden puolivälistä perhoa kapean uoman puolelle. Yhden kerran siinä perhon lilluessa virrassa vapaassa uitossa alas oli pari outoa töks-töks tuntemusta. Painottamaton ei nyt ihan pitäisi pohjia/kiviäkään raapia. No ei tiedä kävikö joku kala tökkimässä vai oliko vaan joku kivenkulma, risu tms. aiheuttamassa.

Herranen 6. kesäkuuta, vettä ja kuohuja riittää – kahluuhousut ovat tarpeen ainakin, jos alas asti aikoo mennä.

Siitä sitten lähdin turinoiden päätteeksi laskemaan heitellen alaspäin. Näytti lupaavalta, kun kiviriutan reunassa oikealla puolella näkyi pintakäynti. Pieni taimen kaiketi, jolle piti tietenkin mielenkiinnosta heittää, kelpaisiko vihreä, mutta kakkosen streamer lienee liian iso. Ei tapahtumia.

Pian sitten pääsin ihmettelemään kapean uoman puolivälin pöytää, josta ehdittiin jo seurakaverin kanssa jupista. Totta se on – keskellä koskea on pöytä, joka seisoo siellä omilla jaloillaan. Sorkka jäänyt kivenkoloon ja siellä se jököttää. Aika erikoinen sattuma, että on jaloistaan jäänyt kiinni.  Onpahan taas yksi kummallisuus Herraskoskella, mistähän tuo pöytä on lähtöisin?   Kalamökistä pöytä ei kaiketi ole.

Pöytä koskessa – siinä onkin luotuna todellinen ammattilaisen fileerauspaikka, huuhtovalla vedellä.

Onhan sieltä vuosien saatossa löytynyt yhtä sun toista, koukkuun tarttuneista lepakoista lähtien näätäeläimiin. Niistä olen linkeistä löytyviä blogeja kirjoitellut aiemmin. Karanneet veneet ja laiturit ovat melko tavallisia, mutta pöytä laittaa kyllä hymyilyttämään.

Makeimmat naurut sai aikoinaan, kun seurakaveri kantoi ompelukoneen koskesta vuosituhannen alussa. Oli siihen Singerin pintaan ilmestynyt ötökkä poikineen, kun sitä sitten tarkemmin ihmeteltiin.

Samalla tuli mieleen hupaisa ajatus, olisiko nyt sitten joku kyllästynyt ompelupöytäänkin ja heivannut senkin lopulta mäkeen? Singeri oli jo heitetty koskeen.

Pöydän pähkäily sai jäädä, kalastus jatkui  ja kapean uoman alaosalla näin jälleen tuikin. Tämä ei huolinut perhoa, mutta toinen kala sieltä alapäästä otti. Tämä noin nelikymppinen kävi käsien ulottuvilla.

Yritin kalasta kuvaakin, joka vikkelälle vesipedolle se oli liikaa ja tuo ehti livahtaa matkoihinsa ennen kameran tarkennusta. No jäipä edes jokin todiste kalasta, Green Spot kelpasi täpläkyljelle.

Jäin miettimään oliko sama kala kuin viikko sitten? Ei siitä ottipaikasta nyt kovin pitkä matka edelliseen tärppikohtaan ollut.

Alas mennessä näin vielä yhden tuikin saaren kyljellä, mutta ei tapahtumia. Laskin tarkasti kalastaen alasaaren kahta puolen + kampasin loppuliukua tarkasti. Tällä kertaa ei lisätärppejä, eikä ahveniakaan löytynyt.

Siinä alasaaressa ylöspäin katsellessa huomasin, että kenkä irvistää, huopa hieman lerpatti. Sitä piti vähän varoa, ettei irtoaisi kesken kaiken.

Lähdin hiljalleen ylöspäin ja nakkelin noustessa potentiaaliset kalakohdat, kunnes huomasin kuohussa pomppaavan kalan. Hieman jäin aprikoimaan kalan kokoa? Jonkin aikaa päivystin ja hakeuduin parempaan heittopaikkaan, kun kala taas ponkaisi ylös. Nyt näkyi selvemmin, isompi kuin ensinäkymä vaikutti.

Kala oli enempi vastarannan puolella ja inhottavasti kovan kuohuvirran takapuolella. Sinne oli vaikea tarjota perhoa houkuttelevasti. Seuraava kalan ponkaisu oli parempi, nyt se näkyi. Taimen ei tainnut olla kyllä ihan kuusikymppinen, mutta paksulta puolimetriseltä se vaikutti. Heitin tietty Green Spottia, mutta kun osumia ei tullut, pitihän se perhokin vaihtaa muutamaan kertaan. Kala oli kuitenkin sen verran hankalassa paikassa, että en kyennyt tarjoamaan mitään perhoa sille riittävän hyvin. Kala sai jäädä.

Ylös noustessa näin vielä yhden paremman pyörähdyksen kellarimontulla, mutta sekin kala oli edellisen tavoin hankalassa paikassa vastarannan reunassa, eikä tarjoukseni kelvannut.

Portaille päästyäni kenkä irvisti aiempaa pahemmin. Pääasia ettei pohja irronnut kokonaan. Kuivatus ja liimaus oli edessä, mutta muuten nämä kiinteäsaappalliset Guidelinen vyötärömallin pökät ovat olleet loistohousut kotikoskien pikavisiiteille, helpot ja nopeat pukea sekä ottaa pois – kävellä saappaisiin ja niistä pois.

Aamulla piti katsoa vedenlämpöä, mitä se oli maanantaina kanavan mittapisteellä – noin 12 astetta. Kalaa on koskessa ja kuohuissa saakka, tämä lupaa hyvää ainakin alkukauden kalastukselle.

Se epäonnistunut räpsy täpläkyljestä

Mikä oli sitten illan saldo. Green Spot kelpasi taimenelle ja kaloja oli koskessa useampia, ei jättiläisiä, mutta ilo nähdä pomppien ruokailevia kaloja. Saapaskengän pohjaliimaus petti ja hyttysiä oli niin maan perusteellisesti, että otsa ja kämmenet oli kutiavia paukuroita täynnä. Hyttysmyrkkyä pitää ottaa mukaan seuraavalla kerralla.

Pöytä koskessa tietenkin keräsi suurimman huomion. Pöydän arvoitus ei ratkennut ja muinoin löydetty ompelukone sai mielikuvituksen laukalle. Ehkä pöytä ei kuitenkaan ole mikään ompelupöytä – ehkä joku tietää? Kun vesi vielä vähän laskee, niin pöytä pitää ”onkia” pois koskesta, ei sen paikka koskessa ole, eikä muunkaan romun.