Umpqua Specialeja hieman eri sävyin ja tarkoitukseen – olisiko perhosta ottikaluksi Pohjolan vesillä?

Vuosikymmeniä perhoja sitovalta voi kokeneisuudesta ja ahkerasta sitomisesta huolimatta jäädä jopa moni tunnettu klassikkoperho sitomatta.

Perhomuoti, alueellisuus ja kalastuksen suuntautuneisuus vaikuttavat paljon. Suomalaisilta jää usein valtameriperhot sekä kaukauisten maiden vieraampien kalalajien ottiperhot vähemmälle huomiolle.

Pari takuutestattua salttiperhoa

Toki meilläkin tunnetaan muutamia meriperhoja, kuten Lefty’s Deceiver ja Clouser Minnow, sillä ne toimivat hyvin myös Pohjolan vesillä monille kalalajeille.

Clouser Minnow oli Erässä jo 11/2001, mutta sen aika ei vielä tuolloin oikein ollut nousta pinnalle. Ehkä Clouserin meriperhon tyyli painosilmineen olivat liikaa. Muutamat moittivat perhoa, että mitä täällä meriperhoilla tehdään – juppien perhoja.

Omassa siimassa Clouser Minnow pelasi kyllä koskilla sekä järvillä hienosti ja kelpasi ahvenista lähtien koskitaimenille.

Nykyään Clousereita löytyy jo useampien rasioista, ne ovat painotettuine silmineen ja kalastustavaltaan eräänlaisia perhokalastajan ”jigejä”.

Clouser Minnow on kovan luokan ottiperho, jota voi sitoa eri sävyin

Lefty’s Deceiver puolestaan oli Erässä 9/2017 – lehden tilaajille juttu aukeaa täältä. Deceiverit toki on tiedetty jo pitkään koviksi haukiperhoiksi. Esittelin Erässä 2/1996 tuon Tuomas Salusjärven suurhauen perhoherkun, Marabou Deceiverin.

Salusjärven silloin saama 15-kiloinen 123-senttinen perhohauki ei jättänyt kenellekään epäiltävää Deceiverin toimivuudesta.  Tuomaksen hauki taitaa olla edelleen Suomen suurin perhohauki.

Lefty’s Deceiver toimii myös koskilla.

Outoja pörhöjä

Oma lukunsa on sitten nämä bass, panfish, cutthroat, pasific salmon, steelhead ja Alaskan perhot, joissa on monia mielenkiintoisia perhomalleja. Niissä saattaisi olla hyvinkin ottavia perhoja, kunhan ne vain pääsisivät siiman päähän.

Yksi perho, joka on putkahtanut vähän väliä katalogien ja reseptikirjojen sivuilta silmille on Umpqua Special. Se on selvä ärsytysperho räikeine väreineen ja kenties hyväkin jopa kotoisilla vesillä erityisesti kirjolohelle, mutta aina se on jäänyt sitomatta.

Umpquan voimakas punakeltainen yleissävy sopii tuoreille istukkaille sekä olettaisin myös kuhalle. Tietenkin nälkäinen ja ravintoa hakeva kala huomaa värikkään perhon kauempaa, oli se sitten mikä kala tahansa.  Ottaa tai ei on sitten kalayksilöstä kiinni.

Värikkäät perhot tiedetään toimivaksi myös sameissa vesissä, joten Etelä-Suomen savisameissa vesissä värikkyys voi olla iso etu, että kalat ylipäätään huomaavat perhon.

Umpquan juuret     

Joseph D.Bates Jr:n streamerkirjassa mainitaan, että Umpqua Special, jota joskus kutsutaan Rogue River Special nimellä, on usean vanhemman perhon muunnelma.

Umpquan perho on syntynyt muutamissa muissa eri lähteissä mainittuna noin vuonna 1935. Terry Helleksonin Fish Flies kirja mainitsee, että perho olisi joko Vic O’byrnen tai Don Harterin kehittämä. Tosin samantapaisia perhoja on ollut tuolloin muitakin.

Umpqua Special on jenkeissä tullut tunnetuksi Tyynenmeren puoleisen Umpqua-joen perhona ja sitä on käytetty siellä usein #8-10 kokoisena ja paksulankaisessa koukussa.

Sidonnasta ja resepteistä

Joissakin lähteissä mainitaan, että Umpqua Special sidotaan viidakkokukkoposkilla ja ilman poskia perho olisi nimeltään pelkkä Umpqua.

Monissa resepteissä myös korostetaan, että takarungon keltainen olisi ohut ja eturungon punainen paksumpi, siis keltainen takarunko vaikka villaa ja eturunko chenilleä. Joka tapauksessa eturungon tulisi olla takarunkoa paksumpi.

Pyrstöön tarjotaan eri resepteissä valkoista bucktailia, vasikan häntää tai höyhensiikasia – kaikki lienee OK. Kierteenä on hopeaa, vanhemmissa usein soikeaa ja uudemmissa litteää.

Siipenä on usein valkoista bucktailia tai vasikkaa ja monissa vanhemmissa resepteissä tarjotaan myös valkoisen siiven sivuille pientä punaista värikaistaa. Tuo värikaista siiven molemmin puolin on ollut Batesin mainitsemana jopa hanhea, mutta yleisemmin bucktailia tai vasikkaa. Monissa moderneissa sidoksissa punainen kaista on jätetty pois, se ei liene kovin paha asia. Haluttaessa punaista voi lisätä siipeen.

Modernit Umpqua Specialit sidotaan usein kuvien perusteella valkoisella lyhyehköllä siivellä, mutta itse sidon Pohjolan oloihin pidemmän siiven, joka ulottuu pyrstön kärkeen tai hieman yli. Ja nykytyyliin moni lisänne myös kimalteita siipeen, tosin blogin sidoksissa ne on jätetty pois.

Häkilä on sidottuna useimmissa vanhemmissa resepteissä kaulushäkilänä siiven päälle ja tuuheana, mutta on myös osassa kuvia ja reseptejä häkilä on sidottu ennen siipeä. Kalastusperhossa tämä häkilän sidontajärjestys lienee makuasia, mutta välttäisin silti liian tuuheaa ja jäykkää häkilää.

Pohjolan perhokoko?

En tiedä mitä kaikkia kaloja Umpqua Specialilla on Amerikassa pyydetty, mutta tuollainen normaalivartinen paksulankainen  6-10 kokohaarukka sopisi ainakin täällä Suomessa kirjolohikoukuksi, hieman pienempänä ehkä harrille ja isompana myös lohelle.

Norjalainen Olsen uppoperho on samantapainen ja siellä tunnettu ottiperho. Ehkä Umpqua Special kokohaarukassa 2-12 voisi olla yksihaaraisen koukkuun sitoen suositeltavin Pohjolan oloihin.

Toki jämerä 2/0 tai isompi lohikoukku voisi olla Tornionjoella korkean veden ja tulva-ajan ottiperho. Pienempi nro 12-6 kokoinen tupla on sitten myöhemmin kesällä Norjan lohijoilla.

Umpqua Special

Koukku: 2 – 12

Lanka: Punainen

Pyrstö: Valkoisia höyhensiikasia tai karvaa (Bucktail/Calf tail)

Kierre: Hopeaa, litteää tai soikeaa

Runko: takarunko ⅓ keltainen villa tms. dubbing, eturunko  ⅔ punainen dubbing tai chenille – takarunkoa paksumpi

Siipi: Valkoista peuran tai vasikan häntäkarvaa, haluttaessa sivuille hieman punaista

Häkilä: Ruskea kukko tai kana siiven eteen

Pää: Punainen

 

Vuoden 2022 perhobongauksia

Tammikuu – Norellin Horsefly

Helmikuu – Olaf Olsen Tørrflue

Maaliskuu – Green Drake

Huhtikuu – Alakoidan Arvoitus