Etualalla pienehköjä punaisia Soldier Palmereita viriteltynä kolmihaara-lohimoodiin.

Muoti vaihtaa tunnetusti väriä vaatteissa, mutta myös perhoissa, eikä oikein mitään väriä pidä väheksyä. Esimerkkinä punainen on kaikin puolin räväkkä perhoväri, kun taas harmaa on tasapaksu ja huomaamaton – molemmille ja kaikille muillekin väreille on kuitenkin hetkensä.

Ilkka Alanko laulaa ”Harmaa on hyvä väri” ja se pitää paikkansa. Vaikka harmaa mielletään usein ankeaan ja masentavaan, niin perhoissa harmahtavat March Brown, Pinta-Bomber ja Pompero todistavat laulun sanomaa – harmaa on hyvä väri perhon rungossa, mutta niin on punainenkin.

Red Francis suosikkiperho

Punainen väri nousee eri vivahtein aina aika ajoin suosioon. Viime vuosina paloauton punaisesta Red Francis lohiperhosta on tullut monen lohenkalastajan luottoperho.

Olen kuullut muutaman kovan norjalaisen lohestajan kehuvan, että muuta perhoa ei edes tarvita. Rasiallinen eri kokoisia Red Francis perhoja riitää, niillä pärjää koko kauden. Numero #4 koukulla voi aloittaa ja numeroon #14 lopettaa kauden, eikä kalatta tarvitse olla.

Red Francis perho on ollut Erän kuukauden perhona numerossa 12/2019 (näkyy tilaajille) ja Red Franciksen sidonnasta oli myös lisätekstiä Erän netissä. Lisäksi Red Francis perhosta on  sidontavideo, jossa esitellään yksi tapa sitoa tuo perho.

Chilimps oli lohijoen Silirimpsis

Ajassa taaksepäin karkeasti 50 vuotta sitten oli Chilimps perhon punaoranssi kultakausi. Abun toi markkinoille 1960-luvun lopulta alkean erilaisia Abu Optic-perhomallejaan. Niiden tunnusomaisena erikoispiirteenä olivat pienet kuulaketjusilmät.

Vuonna 1969 oli Abu Optic Chilimpsin vuoro esittäytyä uutuutena Nyt Nappaassa. Sen myötä punaiset ja punaoranssit perhot nostivat suosiota taimenkoskien ja lohijokien rannoilla, kunnes muoti ajoi ohi Chilimpsistä ja Optic-perhoista 1970-luvulla.

Aikojen kuluessa on ollut monia muitakin varsin punasävyisiä perhoja, kuten Montreal, Cardinal ja Soldier Palmer. Vanhemmissa kirjoituksissa, luetteloissa ja muutamissa kotimaan kuvissakin vilahteli jo 100 vuotta sitten punaisia perhoja, yksi niistä on Soldier Palmer.

Palmer-sotilas lohiperhona

Katselin taannoin tanskalaisen perhofirma Fishmadmanin lähettämää ”uutiskirjettä”. Olen ollut vuosien saatossa jonkin verran tekemissä sieltä firmasta Jesper Fohrmanin kanssa. Firma on suuntautunut lohiperhoihin ja niissä pintaperhoihin, ärsytysperhoihin, putkiin/hitseihin ja pieniin lohiperhoihin.

Vuosikymmen takaperin Fohrman kyseli minulta tietoja Surffilaudasta ja suosittelin samalla tutustumaan myös Heikki Anttosen Pompero pintaperhoon. Laittoivat sitten uutiskirjeeseensä molemmista pienen palan joka löytyy täältä.

Sieltä heidän perhosivuilta pukahti silmään pienehköön kolmihaaraiseen lohikoukkuun sidottu Soldier Palmer. Red Francisin suosiollisen punaisissa mainingeissa päätin kopioida kokeeksi muutaman Soldier Palmerin ensi kesän lohireissulle.

Ikiaikainen punainen perho

Fishmadmanin myyntisivu kertoo perhon olevan peräisin 1600-luvulta Izaak Waltonin Complete Anlerista , mutta ensimmäisen kerran, kun nimi Soldier Palmer mainitaan nimeltä reseptin kera on ollut Thomas Hoflandin kirjassa ”British angler’s manual” vuodelta 1839.

Näin ainakin perhohistoriasta kirjoittava Andrew Herdin julkaisu ”Trout fly patterns 1496 – 1916” kertoo. Kirjasta löytyy mainintoja enemmän ja vähemmän ”punaisista perhoista” jo tuosta Dame Juliana Bernersin 1496 ilmestyneestä ”A Treatyse of Fyssynge Wyth an Angle” teoksesta ja muistakin, siis kauan ennen Waltonia.

Mitä todennäköisimmin Soldier Palmerin tapaisia punarunkoisia ja ruskeahäkiläisiä perhoja on käytetty jo paljon ennen 1400/1500 lukujen taitteessa alkanutta uuta aikaa, joka on jatkuu edelleen.

Tiedetään, että jo noin 200-luvulla roomalainen luonnontutkija Claudius Aelianus kuvailee, kuinka makedonialaiset kalastivat taimenia vavalla ja Hippouros nimisellä tekoperholla. Hippouros perhon runko on ollut mitäpä muuta kuin punasävyistä villaa ja häkilöinä pari vahanväristä kukon niskahöyhentä.

Tuttu juttu pisteliääseen trebleen

Hippouroksesta oli Pertsan porinoissa jo aiemmin juttua ”Vähän puhetta, paljon villoja” blogissa. Myös Soldier Palmer oli porinoissa vaihe vaiheelta 2021 jouluperho.

Sotilas Palmerin sidonnan siis pitäisi helppoa kuin heinän teko. Tosin kolmihaaraiset lohikoukut ovat ilkeitä sidottavia, koukunkärjet tuppaavat tökkimään reikiä sormiin, vaikka kuinka yrittää välttää pistoja.

Soldier Palmer uppoperho

Fishmadmanilla näyttää olevan tarjolla Soldier Palmer kolmihaaraa kahta kokoa, #8 ja #12. Heidän perhomallissa on lisämausteena muutaman kimalteen siipi. Perho ei siis ole vaikea kopioitava ja erityisesti tuo #12 kokoinen kiinnostaa ajateltuna loppukauden matalan veden kalastukseen.

Tein sitten perhosta kolme hieman toisistaan poikkeavaa versiota. Kaksi #12 kolmihaaraan ja yksi #8 – näissä koukkuna on VMC 8613/9613 salmon fly treble, jota moni pitää ”vähän sellaisena kakkoslaadun kohelona halpiskoukkuna”.

Onhan se karkeatekoinen koukku, mutta tosiasiassa se on loistava koukku tartuttamaan ja pitämään kalan myös kiinni … eikä kyllä ihan ensimmäisenä  oikene.

Pyrstötupsu ja runko on fluoripunaista villaa. Kierre on soikeaa kultaa, josta taakse on kierretty 2-3 kierroksen hela. Runkohäkilä on puolitettua Whittingin kanaa kiinnitettynä kierrettynä edestä taakse, jolloin takaa kierrettävä kierre lukitsee häkilän paikoilleen.  Edessä on pidempi kahden kierroksen Whitting-kanahäkilä.

Yksi Palmer sotilas jäi ilman siipikimalteita, kun siipi unohtui, mutta kalastaa varmaan ilmankin. Kahteen lisäsin kierteisen neljän kimalteen siiven, toiseen punaista ja toiseen helmiäistä. Sidontalanka on punaista, josta kirkkaalla lakalla lakattu pää.

Soldier Palmer Salmon Treble

Eiköhän tuon  Soldier Palmer kolmihaaran sidonta onnistu  perhokuvasta, jos ei, niin 2021 jouluperhon ohjeiden mukaan luulisi ainakin. Saa nähdä onko kolmihaaraisesta Soldier Palmerista ottiperhoksi Norjan lohijoille – aika näyttää.