Green Drake täydentää lohiperhorasian ”keltuaisia”. Siipeä ei ole nuoleskeltu niin vimpan päälle, mutta onkiperhossa pitää ollakin ”särmää”, ei se muuten kelpaa.
Kaivelin viime kesän lohireissulla repusta perholaatikkoja ja totesin tuolloin, että keltasävyisiä perhoja oli valikoimissa sangen niukasti.
Maisema ”kellersi”, mutta hetkeen sopivia perhoja oli vähän. Päätin tuolloin parantaa tilannetta keltasävyisten perhojen osalta talven aikana.
Picassolla oli aikoinaan sininen ja ruusunpunainen kausi, mutta oma ”keltainen sidontakausi” on alkanut perin vaisusti. Rasiaan ei ole ilmestynyt talven aikana kuin muutama keltasävyinen lohiperho, mutta vielä sitä ehtii.
Olen toki silmäillyt syksyn aikana perhokirjoista, lehdistä, netistä jne. uusia lohiperhomalleja, myös keltasävyisiä ja päätin nyt sitoa yhden uuden ennenkokemattoman ”keltuaisen”. Tämänvuotisen kuukauden perhoblogin teemana on tuo sitomattomuus – hauska päästä kokeilemaan uusia perhomalleja.
Lohiperhojen reseptikirja
Maaliskuun löytöperhon valinta osuu 1990-luvun alussa hankitun Dick Stewart & Farrow Allenin Flies For Atlantic Salmon kirjaan. Stewart ja Allen kaksikko teki tuolloin useita rajatun aiheen reseptikirjoja, joita tuolloin tuli hankittua hyllyyn useampia – Trout, Saltwater, Steelhead… hyviä reseptikirjoja kaikki.
Atlantic Salmon -kirjan takakannessa mainitaan, että kirjassa on 80 värikuvasivua ja niissä esitelty 316 lohiperhoa kuvan ja reseptin kera.
Mielestäni hyvä kirja, jossa on runsaasti koukkuun sidottuja lohiperhoja joka lähtöön – niin höyhen- kuin karvasiipiä pintaperhoja unohtamatta.
Ei tuon kirjan perhokuvat mitään isoja ole, mutta siistejä sidoksia ja niistä reseptit sekä osaan on pieni tarina perhon taustalta. Se antaa mukavasti lisämaustetta.
Green Drake
Kirjan sivuilla on myös keltasävyinen Green Drake, joka on vaikuttanut mielenkiintoiselta, mutta se on jäänyt sitomatta.
Ehkä siihen mielenkiintoisuuten on vaikuttanut, että aikoinaan yhtenä vuotena Tenolla oli keltarunkoinen mustakierteinen perho kova ottiperho. ”Ampparirunko” on jäänyt mieleen ja tuossa omassa versiossa olen sitä myös korostanut leventämällä kierrettä kirjan perhoon verrattaessa. Tykkään myös hieman pidemmästä siivestä.
Lisäksi tuossa perhossa on samoja elementtejä kuin Kalkkisten Vaaleassa – kellanruskea sävy ja simppeli rakenne.
Oletan myös, että Green Drake kelpaisi hyvin myös kotoisilla taimenkoskilla – onhan perho nimensä mukaisesti päivänkorennon jäljitelmä. Olisiko tästä ”ampparikierteestä” ärsykkeeksi laajemminkin Pohjolan lohivesille, myös Itämeren lohijoille?
Alla kultafasaanin punaista, päälle pari symmetristä höyhenpalaa (latvat poistettuna) keltaista sorsaa kiinnitettynä. Tässä ensimmäisen höyhenpalan kiinnitystä – siipi murtuu helposti, mutta se ei haittaa. Päälle tulee vielä toinen samanlainen pala ja kalaperhossa harjaan siiven muutenkin auki.
Olen katsellut tuota Green Drake perhoa monet kerrat vuosikymmenten saatossa, mutta kuten mainittu – aina se on jäänyt sitomatta. Suurin syy on ollut, etten ole jaksanut kaivella perhon siipeen tarvittavaa keltasävyistä sorsaa esille.
Jotenkin on vaan kummallista, että mitä tahansa on sitomassa, niin vähintään yksi materiaali on aina hukassa tai tuskastuttavan kaivelun takana.
Kaikki muut Green Draken materiaalit ovat helpohkoja, mutta tuo keltainen mallard on ainakin omissa varastoissa ollut vähissä ja hukassa.
Green Draken materiaaleja.
Tussattu siipi
Nytkin Veniardin keltainen mallard löytyi vasta pitkän penkomisen jälkeen. Ja tarkemmin katsottuna nekin höyhenet olivat latvoista hieman kärsineitä, osin toispuoleisia.
Keltaiset mallardit eivät siis olleet oikein hyviä. Hätä ei lue lakia – kaivelin vanhasta ”sorsalaatikosta” nipun sopivia sorsan harmaita höyheniä, jotka tussasin tarvittavalta pituudelta keltaiseksi. Ainakin nuo Letrasetin Promarker tussit ovat pitäneet värinsä yllättävän hyvin.
Green Drake viittaa kyllä kellanvihreään ”chartreuse” sävyyn kuten reseptissäkin mainitaan, mutta sellaista tussiväriä minulla ei ole vedenpitävänä, joten tuo tussattu keltainen saa kelvata – nakersi kala tai ei.
Ajattelin kokeilla siiven sidontaa parilla eri tavalla. Reseptissä mainitaan ”a pair of flank feathers” eli siipeen on käytetty pari höyhentä.
Parhaiten tässä esitellyt siivet saa onnistumaan, jos siipen valitut höyhenet ovat symmetrisiä, käytti sitten pelkän latvan ”kuppisiipeen” tai ruodin molemmin puolin suikaleet langan alle vedettynä/kiristettynä. Toki perinteisen levysiiven voi sitoa, mutta vaihtelu virkistää.
Hyvillä tusseilla saa väriä höyheniin, jonka sävy ei juuri häpeä Veniardin värjäämille.
Luuta- vai kuppisiipi?
Ensimmäiseen perhoon vetäisin ne kaksi V-siipeä vähän kuin päällekkäin langan alta kiristäen ja kynnellä painaen/ohjaten asentoonsa. Aiemmin olleessa yläpuolelta kuvatussa siipikiinnityksessä tämä näkyy ja alla kun toinen V-siipi on lisätty päälle. Tätä kyllä piti harjoitella muutamaan kertaan, ennen kuin sain kelvollisen lopputuloksen, joka näkyy tässä alla. Lopuksi harjasin hammasharjalla siiven auki ja eloisaksi.
Tässä on parin höyhenen palat tussattua mallardia päällekkäin siipenä – ei paha.
Toisen perhosiiven sitten tein tarkkaan valiten kaksi höyhenlatvaa, jotka asettelin yksitellen perhon kummallekin sivulle harjakattoisesti. Siivestä tuli alta katsoen kuin ralliautoilijan kuppi-istuin. Luulisi tuossa siivessä olevan kantopintaa hitaampaakin virtaan.
Höyheten latvaosien kiinnitys yksitellen harjakattoisesti.
”Kuppisiipi” alta ja päältä. Tähän olisi voinut laittaa hieman tuhdimmin punaista kultafasaania alussiipeen.
Onko ”kellertävän päikkärin ” siisti kuppisiipi parempi kuin auki harjattu luuta. Ainakin perstuntumalta liputan luutasiiven puolesta, mutta aika näyttää. Siitä vaan sitomaan ja kokeilemaan Green Drakea rasiaan.
pertsanporinat(at)gmail.com
Green Drake
Koukku: Lohikoukku 8-2, saa sitoa isompanakin
Hela: Soikea kulta
Pyrstö: Kultafasaanin keltaista selkähöyhentä
Kierre: Musta lanka/silkki/muovinauha
Runko: Keltainen tai keltavihreä silkki
Kaulushäkilä: Ruskea kukko ”vedettynä alas”
Siipi: Alla kultafasaanin punaisia rintahöyhenen siikasia, päällä höyhenpari keltaista tai keltavihreäksi värjättyä sorsaa (mallard)
Pää: Musta
Vuoden 2022 perhobongauksia
Helmikuu – Olaf Olsen Tørrflue
