Norjalaisia meritaimenen V-pintaperhoja – kelvannee myös lohelle ja kotikoskien taimenille.

Vuosien varrella kirjahyllyyn on ilmestynyt pitkä rivi kirjoja, joissa on tuhansia perhoreseptejä. Valtaosa perhoista on varmaan meikäläiselle sitomattomia ja kokeilemattomia, jotka ei pahemmin edes kiinnosta.

Kirjoissa on myös runsaasti perhoja, jotka ovat tavalla tai toisella herättäneet kyllä kiinnostusta, mutta syystä tai toisesta ne vain ovat jääneet sitomatta. Ei sitä kaikkea ehdi millään tekemään.

Nappasin hyllystä vuonna 1987 ostamani Mike Dawesin kirjan ”Fly Tiers Manual”. Se on nimensä mukainen perhonsitojan käsikirja. Aikoinaan se oli ahkerassa käytössä. Siinä oli paljon kaikkea sidontaosaamista täydentävää tietotaitoa ja perhomalleja, joita ei ollut hirmuisesti tarjolla vielä 35 vuotta sitten. Sieltä on tullut kaapattua monta perhomallia kokeiluun, osa on jäänyt käyttöönkin.

Aloin pläräämään kirjaa, josko siellä olisi joku vuoden blogiaiheeseen sopiva sitomaton perho. Kirjassa on kaikenlaisia perhoja; nymfejä, pintaperhoja, uppoperhoja, streamereita ja lohiperhoja. Pintaperhojen sivuilta putkahti esiin Olsen’s Laerdal Fly – tuossa se on!

Laerdalin pinturi oli perho, jota olen katsellut vuosien saatossa useampaan kertaan ”sillä silmällä”, mutta se on vaan aina jäänyt sitomatta. Siinä kuvassa oli poikkevasti pitkällä törröttävät siipikarvat, jotka saivat kerta toisensa jälkeen kiinnostuksen heräämään, tuossa perhossa on se jokin… – ehkä sama reaktio iskee kaloihin? Nyt oli Laerdalin pinturin sitomisen aika, perho sopi erinomaisesti sitomattomana blogin aiheeseen ja pääsen kesällä kokeilemaan herättäkö perho kaloja iskuun.

Norjalainen perhomestari 

Olaf Olsen (1912–1984) syntyi maailmankuulun Laerdalin lohijoen äärelle ja hänestä tuli yksi Norjan maineikkaimmista perhonsitojista.

Perhomestari Olaf Olsen kuvakaappaus Fiskeguiden.no nettisivustolta

Hän aloitti perhonsidonnan ja perusti perholiikkeenkin Laerdaliin jo 1930-luvulla. Vuonna 1963 Olsen teki sopimuksen Mustadin kanssa, joka alkoi myydä Olaf Olsenin lohiperhoja.

Olaf Olsenin nimissä Mustadille tehtyjen perhojen käsialasta ja sidontajäljestä muutamia lohiperhokuvia löytyy mm. Norjan metsämuseon Norsk skogmuseumin sivuilta.

Olaf Olsenin kalastuksesta on Fiskeguiden.no -sivustolla hieman tarinaa, hänen suurin lohi painoi 23,5 kg, jonka hän sai 8/0 Black Doctorilla. Iso suti – iso kala.

Ehkä aikaisen Tornionjoen kalastuksessa voisi kokeilla näitä perhojen poikkeksellisen isoja koukkukokoja, rauta painaa. Ehkä niistä isoista koukkuperhoista olisi apua, näitä  ”lihakoukkuja” Tenon jokivarren asukkaatkin muinoin käyttivät alkukaudesta ja saivat kalaa.

Olaf Olsen Tørrflue = Olsen’s Laerdal Fly

Dawesin kirjan Olsen’s Laerdal Fly on pintaperho. Kirjan tekstissä mainittiin, että perho oli voimakasvirtaisen Laerdal-joen meritaimenperho, joka jäljitteli vesiperhosta (Phryganea grandis). Hyönteinen oli tekstin mukaan valtalaji monilla Norjan joilla. Perho oli sidottu usein Partridgen single Wilson lohen pintaperhokoukkuun, Laerdalin taimenet saattoivat painaa jopa 9 kg.

Tuossa lyhyessä kirjatekstissä oli mainittu kaksi asiaa, jotka herättivät huomiota houkuttelevien kuvien lisäksi. Ensimmäisenä, että perho oli tehty voimakkaaseen virtaan. Monet tutut Keski-Suomen kosket ovat kovavirtaisia koskia.

Toinen oli vesiperhosen jäljittely, sirvikkäitähän Suomen koskilla on yllin kyllin. Hiljattain oli myös ilmestynyt Perhokalastus ja vesiperhoset kirja, joka nosti vesiperhoset vahvasti perhopiireissä näkyville.

Tuo Phryganea Grandis eli isosirvikäs on isokokoinen vesiperhonen. Olin tykästynyt kalastamaan isoilla Nalle Puheilla pyrkien jäljittelemään kaikkia ruskehtavia isoja vesiperhosia, en niitä eri lajeja koskaan ole ollut hyvä tunnistamaan.

Nuo kirjan Laerdalin pinturikuvat tekivät eteen sojottavilla sarvillaan vaikutuksen ja osasin kuvitella mielessäni ison tuuhean pintaperhon ratsastavan koskikuohujen laineilla, tehokkaana kuin Nalle Puh.

Laerdalilainen on kuitenkin aina jäänyt sitomatta, mutta nyt päätin ottaa sen aiheeseen sopivana mukaan ja sitoa muutamia.

Päätin kaivella lisää taustatietoa Olaf Olsenista ja perhosta. Vierailin kymmenkunta vuotta sitten Laerdalissa ja kävin sikäläisessä ”lohikeskuksessa” Villakssenterissä, jossa esiteltiin lohen ohella joen lohenkalastushistoriaa.

Tietenkin siellä oli myös kylän omasta pojasta Olaf Olsenista tarinaa sekä hänen perhoja esillä. Olin näpsinyt vierailulla satunnaisia kuvia ja sieltä kuvista sattui löytymään myös Olsenin pintaperhot.

Ei nyt mikään superkuva, mutta kyllä siitä kuvasta perhojen alkuperäismalli erottuu. Perhotaulussa oli nimenä pelkkä Tørrflũe, ehkä Olsenin ison kalan pintaperhot olivat aikanaan niin harvinaisia, ettei muuta nimeä tarvittu.

Laerdalin Villakssenterin näyttelyssä kuvattu pintaperhosetti

Pettersenin ja Sandin V-pintaperhot

Kirjahyllystä löytyi vielä Børre Pettersenin ja Erling Sandin Flugbindarboken (1990), jossa on esitelty perhoja Skandinavian vesiin. Norjalaisissa pintaperhoissa oli V-torrflugorna, joka oli sama ”Olsen’s Laerdal fly”, minkä Dawesin kirja esitteli. Flugbindarboken kertoo V-pintaperhoista vapaasti käännettynä seuraavasti:

Lohikuningas Olaf Olsen suunnitteli aikanaan Laerdalin meritaimenille pintaperhosarjan. Hän sitoi näitä perhoja eri väreissä, mutta musta ja ruskea olivat vakiovärit. Kaikien perhojen pyrstöt ja siivet olivat mustaa valkokärkistä mäyränkarvaa. Siipikarvat oli sidottu suoraan ylös V-asentoon, josta nimi. Perhoilla ei ollut runkoa, tuuhea häkilä peitti koko koukunvarren. V-pintaperhot olivat korkealla kelluvia ja tarkoitettu voimakasvirtaisten jokien kalastukseen. Olsen on sanonut, että huonosti kelluva pintaperho ei kelpaa meritaimenelle. V-pintaperhot olivat ja ovat edelleen erittäin suosittuja.”

Olsenin perhon V-siivissä ja tyylissä on havaittavissa yhteläisyyttä mm. Lee Wulffin pintaperhoihin ja Nalle Puhiin.

Olsen lienee pintaperhoaan kehitellessä tutustunut Lee Wulffin pintaperhoihin, mutta valinnut perhon siipimateriaaliksi mäyrän. Se oli Pohjolassa yleinen eläin ja sen karvat olivat sopivan jäykkiä perhosiiviksi. Lohikeskuksen näyttelyperhoissa tosin näkyy myös pari tippet-siipistä perhoa, joten muutakin voi kokeilla. Tuuhea häkilä yksinkertaisti ja nopeutti sidontaa ja rasvattuna piti perhon paremmin kovassa virrassa pinnalla. Mistään en tosin saanut blogia kirjoittaessa selville, milloin tämä Olsenin pintaperho olisi kehitetty, enkä lähde sitä arvailemaan, vaan otan koukut ja materiaalit esiin ja alan sitomaan.

Hauskan näköinen pintaperho siitä tuli, melkoinen ”pulloharja”, joka tärkättynä kelluu varmasti hyvin. Perhoa voinee käyttää vapaasti kelluvan pintaperhon ohella myös viistäteltävänä skaterina. Tämä pitää kokeilla kesällä niin taimenille, kuin lohelle.  Tiedä vaikka siitä olisi lohijoilla Pomperon haastajaksi?

Siinä niitä olisi Olsen pintaperhokopioita, tällä kertaa Kamasan B180 low water salmon koukkuihin sidottuna.

Olsen Tørrflue /  V-Torrfluga / Olsen’s Laerdal Fly

Koukku: Yläsilmäinen 12 – 6 lohikoukku (Wilsoneissa pituus n. 15–25  mm), esim. Partridge Single Wilson (tai Kamasan B180)

Sidontalanka: Musta

Pyrstö: muutamia valkolatvaisia mäyränkarvoja

Runko ja häkilä: Tuuhea kukon niska- tai satulahöyhen (ruskea, musta jne.)

Siipi: Kimppu mäyränkarvaa jaettuna eteen yläviistoon V-asentoon

Pää: Musta

Sidonnasta: Ensin kiinnitetään pyrstö ja siipikimppu, joka jaetaan kahteen osaan etu/yläviistoon V-asentoon. Korvikkeena voinee käyttää esim. karhunkarvaa tms. jäykempää karvaa tai vaikka tippettiä, kuten Olsenin parissa omassa lohikeskuksen mallissa oli. Niiden jälkeen häkilähöyhen tai useampia kierretään alkaen takaa ja kierretään häkilää koko koukun varren mitalta tuuheaksi ”pulloharjaksi”. Satulahäkilät ovat pisimpiä, joita ei ehkä tarvita ehkä kuin yksi, niskoista voi joutua käyttämään perhon häkilään useampia höyheniä.

 

Vuoden 2022 perhobongauksia

Tammikuu – Norellin Horsefly

PERTSAN PERHOPORINOITA ja VIDEOITA aiemmilta vuosilta

Vuoden 2021 kirjasidonnan blogiperhot

Vuoden 2020 vaihe vaiheelta blogiperhot

ERÄN PERHONSIDONTAVIDEOITA

Seuraavaksi näitä Erälehden kuukauden perhojen videoita, sekä osassa niistä Eränetin puolella olleita jatko-osia.  Vuosien saatossa Erän palstalla on esitelty julma määrä perhoja, joista valtaosaa tämän vuosituhannen Erän näköislehdistä pääsee lukemaan tilaajatunnuksilla. Muuten ne ovat maksumuurin takana. Tässä seuraavassa on ainakin osa mitä nyt on ainakin toistaiseksi vapaasti nähtävissä.
Noutaja-meritaimenperhon video – tiesitkö, että perhokin voi olla kevennetty
Vetotinseli video – tosin kyllä tämä kelpaa myös koskilla, lohijoilla ja haukivesillä
Pikkulepakko video – kevyt leijaava uppoperho herkille kaloille
Kölikoukku video – vanha kölikoukku on hyvä ruohikkoperhoissa, perhomaailman Minnow Spoon.
Stone Fly video – yksi Juhani Ahon perhosuosikeista, jolla hän pyrki jäljittelemään Huopanan vesiperhosia
Sumuperho video – sumuisan aamun lohiperho
Kiiltopupa video – simppeli ja nopea perho moderniin nymfikalastukseen
Simppeli yleispintaperhon video – helppo ja nopea sitoa + varma ottiperho
Partridge & Kupari video – Partridge and Orange perhon muunnos.
Kuppari – nymfi video, jalkasidontaa
Kettuliitsi  video, virvelikalastajan ottiperho
Lohispuddler Allu video ja Allun värikkäät ottimuunnokset, lohiperhoksi ja pinturivesille
Damsel nymfi ei ole liitsi, vaan hyönteisjäljitelmä.
Pallopään video , joka on ”samaa maata” Sukkahousupupan kanssa, pääpallo vaan on sidottu luonnonmateriaalista
Putki-Zelda video – tämä ”lohiperho”on herättänyt maailmalla paljon keskustelua ja antanut myös paljon saalista.

Zelda sidottuna putkeen, perho vai ei?

Perdigon video, ja tämäkin perho kuuluu Zeldan kanssa sarjaan, onko tämä enää perho? Kalaa se kuitenkin antaa kovalla prosentilla. Mutta ei tämäkään mikään uusi keksintö ole, sillä kyllä vastaavilla lyijypääperhoilla ja ohuilla perukkeilla kalasteltiin jo 1980-luvulla. Tässä se on, 1980-luvun Perdigon.
Kuplacaddis video, CDC on oiva pinturimateriaali, josta saa rakenneltua monenlaisia ottiperhoja.
Salmiakkia kesäyössä video näyttää miten musta foaminen ottiperho syntyy.
Silmäsimppu on painosilmillä varustettu simppeli perho monttujen ruoppaamisen sekä alkukauden kylmiin vesiin.
Raatokärpäsjäljitelmä on pilkkiperho ja harvinaisempi ”hyönteisjäljitelmä”, sillä se jäljittelee pilkkijöiden punaisiksi ruokintavärjättyjä kärpäsentoukkia. Aiheeseen on ollut myös jatko-osa netin puolella, jossa on hieman avattu Erän lukijoille pilkkiperhojen saloja.    
Marabou-nymfi, loistava ottiperho kesään, mutta myös talveen pilkkitapsiin.
Puppelipää pyöräyttäen video. Puppelitekniikka tunnetaan kuitukimpuista kaksinkerroin taittaen tehdyistä perhopäistä, mutta tässä sama lopputulos hoituu langalle levittäen ja pyöräyttämällä.
Francis on moderni lohiperhoklassikko, lohiperhojen aatelia vallankin heittoperhojen osastolla. Francista voi sitoa monissa muissakin sävyissä, kuin punaisena. Katso tästä esimerkkejä.
Höttiäisiä tarvitaan joskus, etenkin syysmyöhällä, kun kalat napsivat pinnasta aivan hengettömiä sääskensukuisia. Tässä siis yksi ehdokas ottiperhoksi.
Peurankarvakoppis on perusperho koppakuoriasia jäljiteltäessä. Takuuvarma ottiperho.
Lankapäikkäri on erinomainen ja yksinkertainen päivänkorentojäljitelmä, kun halutaan sitoa nopeasti pieniä päivankorentoperhoja.
Mallard/sorsasiiven sidontaa, videolla on esitelty pari eri siipitekniikkaa.
Peflettifoamista tytönkorentoja, jotka ovat muussakin mielessä kuin vain väriltään massasta erottuvia perhoja, sillä ne voivat todella yllättävät niin kalan kuin kalastajan. Vaikkapa aurinkoisena kesäpäivänä, kun missään ei näy tuikin tuikkia, niin iso sininen kopteriperho voi räjäyttää pinnan säpäleiksi ja murtaa ympäristössä vallitsevan seesteisen rauhan kalan iskiessä rajusti perhoon kiinni.

Kesäpäivän yllättäjä Sininen Foami-Tytönkorento

Hirvenkarvaa lohiperhon siipeen, vaikka ei se hirvisiipi varmasti ikinä kaunis ole, mutta halvatun eloisa ja kalastava.
Timanttiverkosta kalajäljitelmien silmiä, on yksi idea saada perhoon säihkysilmät. Nykyisillä UV-liimoilla saa päät tehtyä helposti ja etukautta verkkosilmien sujautus paikalleen on näppärille sormille helppo nakki.
Pertsan porinat yhteystiedot: pertsanporinat(at)gmail(piste)com