Onhan se paska fiilis, kun pilkkisaapas on tässä kunnossa.

Kävelin kirkkoa kohti, kun jalan alla tuntui hieman oudolta ja pehmeältä sisäsyrjän puolella. Jatkoin matkaa hautajaisten siunaustilaisuuteen sisälle, mutta askeltuntuma oli outo. Rappusissa kantapään alta tuntui maa häipyvän alta tyystin. Vilkaisin nopeasti kenkää ja huomasin, että kengän kanta oli murentunut lähes kokonaan pois. Joka askeleella jäi musta läiskä, kun pohja hajosi.

Voi itku! Ajatuksissa oli iso liuta voimasanoja, mutta hartaan tilaisuuden ollessa kyseessä, en ala kertaamaan kengästä johtuvaa mielessä liikkunutta painokelvotonta sanomaa. Olihan se siis monella tapaa synkkä tilaisuus, joka saatiin kuitenkin hoidettua kunnialla päätökseen.

Mutta kyllä minua sieppasi todella raskaasti se kengänpohjan pettäminen. Onneksi kanta ja pohja mureni vain toisesta jalasta, mutta jokainen askel tuntui kuin olisi astunut koiranpaskaan. Ne olivat suomalaiset nahkaiset juhlakengät, hyvin hoidettu ja säästeliäästi käytetty. Eihän niiden kenkien olisi missään tapauksessa pitänyt hajota.

Myöhemmin on menneet toisetkin kengät samalla tavalla,  pohja oli kuin murenevaa purukumia, mutta silloin kenkä ei päässyt yllättämään niin pahasti kuin ensimmäisellä kerralla. Asiaa selviteltyäni kuulin, että EU:ssa olisi laadittu joku direktiivi, joka olisi määrännyt, että kenkien tulisi olla materiaaleiltaan muutamassa vuodessa hajoavia, kun ne lopuksi viedään kaatopaikan penkkaan.

Sinänsä viisas ajatus, mutta eikö tuo ole kerta kaikkiaan tyhmä ja älytön direktiivi jälleen kerran, jos täysin ehjiä kenkiä lahoaa pelkässä säilytyksessä käyttökelvottomiksi.

Kengät ovat totta kai kulutustavaraa, mutta kyllä niiden pohjienkin pitäisi kestää niin pitkään, että kengät joutavat oikeasti kaatopaikalle, kun käyttö loppuu. Tässä olisi kotimaisilla kengillä oikeasti markkinarako, tehdä kengät, joiden pohjat kestää kuten päällinenkin.

Nämä pehmenevät roskapohjat tietenkin ruokkivat kertakäyttökulttuuria ja kengänvalmistajat sekä kenkäkauppiaat tietenkin hyppivät ilosta – bisnekset pyörii, kun kengät mätänevät alta aikayksikön.  Mutta mikä järki tässä muka on? Eikö siitä tule enemmän säästöä, jos kengät saa oikeasti kuluttaa loppuun ja vasta sitten laittaa pois. Se jätekasakin olisi pienempi. Tässä nyt on varmasti taas bisneslobbareilla kyntensä pelissä.

Power Original…, mutta varmasti muutkin merkit käyttäytyvät samoin.

Ja nyt viimeksi kun kaivoin kaapista esiin vaimon Power Original ”lämpökengät” esiin, niin nehän oli täysin pilalle haurastuneet. On totta, että ne ovat vanhat saappaat ja olleet nyt pari viime vuotta käyttämättä kaapissa, mutta onhan tämä nyt surkea tilanne, että täysin ehjät kengät hajoavat pimeään ja viileään kaappiin.

Mielestäni tämä kenkädirektiivi on täyttä huijausta, josta ollaan oltu hiljaa kuin kusi sukassa. Bisnesmaailman keksintöä koko hölmöily ja siellä ne yksinkertaisen ”monokulttuurin” luojat nyt nauravat paskaista naurua, kun kenkä ei kestä ja myy pirun hyvin.

Totta kai kenkävalmistajat sanovat, että kenkiä pitää käyttää, että ne kestäisivät. Vanheneminen/lahoaminen lähtee käyntiin, jos kenkiä ei käytetä ja niitä vain varastoidaan.

Mm. Partioaitan sivuilla on opas pohjamateriaalien haurastumisesta ja vaelluskenkien hoidosta.

Oppaista ja ohjeista huolimatta tässä kuitenkin alkaa miettiä, että kannattaako enää satsata hyviin, laadukkaisiin ja kalliisiin kenkiin lainkaan, kun ne ovat pohjistaan EU-määräysten myötä omissa silmissä lähinnä sutta ja sekundaa. Jalkoihin hajoavia.

Tuossapa ihmettelemistä. Koko pinta on halkeillut sentin paksuudelta läpi saakka.

Tämän purkauksen myötä lienee jokaisen hyvä katsoa sinne kenkäkaappiin ja arvioida, ovatko siellä olevat jalkineet vielä kunnossa vai mätäneminen jo niin pitkällä, että kengät joutaa roskiin. Parempi tarkistaa, ettei tule ikäviä yllätyksiä, kuten itsellä kävi.