Punainen on Joulun väri, mutta myös oiva ottiperhon väri.

Kuluva vuosi on ollut Juhani Ahon kaksinkertainen muistovuosi, kun sekä kirjailijan kuolemasta että hänen viimeiseksi jääneestä kirjan julkaisusta ”Lohilastuja kalakaskuja” tuli kuluneeksi sata vuotta. Ahon perintöä yhtenä suomalaisen perho- ja urheilukalastuksen tieraivaajana tulee kunnioittaa.

Joululahjakirjoja

Kirjailijan tuotanto on hyvinkin tuttu ainakin vanhemmalle kansalle ja Lohilastuja kalakaskuja -kirja on kalamiesten ohittamaton suosikki. Jos nyt jollakulla on kuitenkin kirja mennyt ohi, eikä ole hyllyyn asti päässyt, niin Lohilastuja kalakaskuja -kirja on mitä parhain joululahja perhokalastajalle.

Sellainen löytyy helposti kirjakaupasta, antikvariaateista ja kirjastostakin. Netistäkin se löytyy kaivelemalla, mutta kyllä käsin kosketeltava kirja on aina kirja – siinä on se oma tunne ja fiilis.

Ja onhan Juhani Ahon Kalastusperinneseura julkaissut vuonna 2009 Kirjamies Juhani Aho kalamiehenä -kirjan. Sen painos tosin on loppu, mutta antikvariaateista sitä saattaa löytää oikeana kirjana. Kyllä sille on paikka omassa hyllyssä lohilastu-kirjan vieressä, suosittelen.

Jos kirjaa ei löydä mistään, niin kirja on julkaistu yleisön pyynnöstä seuran nettisivuilla, josta se on luettavissa digitaalisena versiona.

Ottiperhoja edelleen

Itse kalastin viime kesänä huomattavan paljon Ahon aikaisilla perhoilla ja kyllä niihin nakersi ajoittain yllättävän hyvin.  Yksi perhoista oli juuri ” Soldier Palmer”, vanha tuttu ottiperho, mutta yksinkertaisena ja helppona sidoksena se on jäänyt vähälle käytölle, kuten moni muukin ”aholaisista”.

Etenkin loppukaudesta nuo vanhat pienet uppoperhot olivat parhaimmillaan. Jos ajattelee nykypäivän painotettuja ja suosittuja kuulapää- ja liimaperhoja, joilla pyritään kalastamaan pohjan tuntumasta, niin näille vanhanaikaisille perhoille on selvä käyttöalue siinä pohjan ja pinnan välissä.

Huopanankoski Rudolf Ahoniuksen kuvaamana 1900–1915. Kuva Keski-Suomen museon kokoelma.

Moni ajattelee, etteivät nämä perinteiset uppoperhot jäljittele välttämättä mitään, kunhan ovat silmälle nätin näköisiä, mutta erehtyy.  Juhani Aho kirjoitti ilmeisesti kuolinvuonna 1921 artikkelin perhoista, joka julkaistiin Metsästys ja Kalastus -lehdessä numerossa 1/1922, jossa hän toteaa seuraavasti:

 ”Mullos- eli forelliperhot, joihin voipi lukea myöskin jotenkin samanlaiset harri- ja siikaperhot, jäljittelevät melkein kaikki niitä hyönteisiä, jotka joko elävät tai liikkuvat vedessä tai nousevat pohjasta pinnalle ja ajautuvat veden mukana tai pyrkivät siitä pois, joutuen sitä tehdessään kalan saaliiksi.”

Kalamies Juhani Aho sen sanoi jo tuolloin ”Mettäkalassa” eli useimmat pienet uppoperhot olivat aikansa hyönteisjäljitelmiä, mutta toki osa mielikuvitusperhoja, joille ei luonnosta löydy vastinetta. Kirjailija myös selvitti aikalaisilleen hyvin kalojen hyönteisravinnon:

”Ainoastaan vähäinen määrä kalain hyönteisravintoa, niin kuin kaikenlaiset kärpäset, paarmat, heinäsirkat, raatokärpäset, koppakuoriaiset yms. ovat kotoisin maalta. Suurin osa hyönteisruuasta, jota kala koskessa syö, on vedessä syntynyttä, siinä kasvanutta ja kehittynyttä ja siihen lopulta kuolevaa.”

Ahon pupat oli palmereita

Lohilastujen ja kalakaskujen tunnetuin ”perholastu” on Stenofylax Stellatus. Se oli Ahon koskiperho eli vesiperhonen/sirvikäs, joka nykyään tunnetaan nimellä virtakalmiosirvikäs (Potamophylax latipennis).

Tuo hyönteinen lienee ollut sata vuotta sitten hyvin yleinen Huopanassa, ehkä kosken merkityksellisin, jota kirjailija pyrki jäljittelemään mm. Stone Fly, Mallard & Orange sekä March Brown perhoilla.

Edellä mainitut ovat kuitenkin aikuisten vesiperhosten parveilun aikaan käytettäviä perhoja, mutta Ahon koskiperhotoukkien jäljittelysta hän mainitsee em. Metsästys ja Kalastus –lehden artikkelissa seuraavasti:

Ahon artikkelin kuvitusta Metsästys ja Kalastus -lehden numerossa 1/1922

”Huomautan vain, että kun koskiperho, joita meillä on eri värisiä ja eri suuruisia, pääasiassa kuitenkin harmaita ja ruskeita, on laskenut munansa veteen, kehittyy tämä muna siellä pian toukaksi. Se elää siinä muodossa useita kuukausia, jopa vuodenkin, ja liikkuu vedessä joko uiden tai ryömien kiviä ja hakoja myöten ja niiden alla. Toukkia on eri värisiä ja eri suuruisia, on harmaita, ruskeita, keltaisia, vihreitä, karvallisia ja karvattomia, pörröisiä ja sileitä, joita kaikkia jäljittelevät niiden mukaan tehdyt nk. toukkaperhot eli palmerit, joista mainittakoon esimerkiksi musta Zulu, ruskea Brown palmer, tumman punainen Red palmer, musta Black palmer ja punainen Soldier palmer, harmaa Grey palmer, Orange palmer ja Red Tag palmer ym. 

Näillä palmer -perhoilla ei ole siipiä, ainoastaan pitkulainen ruumis lyhempine tai pitempine karvoineen. Kun ne jäljittelevät pohjassa liikkuvia eläväisiä, on niiden ongittaessa annettava upota.”

Lastussa ”Eräs urheilukalastaja” Aho kertoo ja tekee kunniaa tohtori Lybeckille, miehelle, joka opetti hänelle koskionginnan aakkosia:

”Lybeckin saaliit ovat kuitenkin jääneet voittamattomiksi muihin Huopanan kalastajiin verrattuina. Hän suolasi lohia saavittain. Erään hänen muistiinpanonsa mukaan hän 15 päivän kuluessa oli saanut suuria 24 kappaletta, jotka painoivat yhteensä 151 kiloa. Pienempiä hän ei ole merkinnyt. Paras päivän saalis oli 5 kappaletta.

Hänen käyttämistään mullosperhoista, mikäli muistan, tahdon mainita punaisen Soldier palmerin, ruskean Red- ja Brown palmerin, mustan Zulun, harmaan March brownin ja keltaruumiisen ja ruskeanharmaasiipisen Professorin, kaikki suurenpuoleista kokoa.”   

Tiede ja elämä -lehti 1920. Kansalliskirjaston lehtiarkisto.

”Karvaisia” pupajäljitelmiä

Viimeistään Lybeckin lastu nostaa palmer-perhojen arvostusta ja kiinnostuksen mitä nuo yksinkertaiset perhot ovatkaan. Kyllähän ne ovat oikeasti toimivia ”pupajäljitelmiä”, karikatyyrejä. Muunnoksiakin voi kokeilla, vaikkapa Oliivia Palmeria. Takuulla pelittää, vaikkei mikään vanha klassikko olekaan.

Palmerit ovat helppoja ja nopeita sitoa, sekä oikein kalastettuna myös tehokkaita. Ja näin talven alkussa ei pidä unohtaa, että palmereita voi käyttää myös pilkkiperhoina tapsin päässä.

Soldier Palmerin materiaalit. Lanka on musta 8/0 Uni, koukku Ahrex FW571, Kierre ohutta soikeaa kultaa, häkilä Whiting Hen cape niskasta ja runko + pyrstö tavallista villalankaa.

Lopussa on  joulunpunainen Soldier Palmerin sidonta vaihe vaiheelta ja lisävinkkinä myös muutaman palmer-perhon tietoja perinneperhojen sitojille. Sidontaperiaate Palmer perhoissa on sama, materiaalit vain hieman vaihtuvat. Ja kukin voi sitoa myös omia värimalleja, maailma on täynnä runkoon sopivia villalankoja, eikä kukaan kiellä dubbaamasta runkoja vaikka kimalledubbingeista. Vaikka perhot eivät olisikaan nimekkäitä perinneperhoja, niin ajatus ja perhojen sidonta on tässä SE juttu.

Black Palmerissa runko on mustaa villaa hopeakierteellä ja häkilä on musta koko rungolle. Zulussa runko punainen villatupsu pyrstönä, runko on mustaa villaa hopeakierteellä ja häkilä on musta koko rungolle. Ja tutun Red Tag Palmer perhonkin voi sitoa ruskealla runkohäkilällä. Red Palmerissa runko on riikikukon silmäsulan siikasesta kultakierteellä ja häkilä on ruskea koko rungolle. Mm. Hardyn Red palmer on joissakin kuvissa ollut sama kuin Soldier Palmer ilman pyrstöä. Perhojen nimet ja reseptit eivät aina osu yksiin, mutta se ei haittaa – ei kerrota sitä kaloille.

Pertsan porinat toivottaa kaikille Hyvää Joulua ja kireitä siimoja 2022.

Vielä viimeiset lahjavinkit; nopea sitoja ehtii vielä tehdä rasiallisen ”aholaisia” uppoperhoja ja jos ei siihen kykene niin komea Aho-muki kirjailijan aikaisine perhokuvin saa joulukahvin maistumaan.

 

Soldier Palmer

Koukku: Uppoperhokoukku, nro 8 – 14

Pyrstö: Punainen villatupsu. Osassa vanhoja reseptejä ei ole pyrstöä, useimmissa uudemmissa on

Kierre: Ohut soikea kulta

Runko: Punainen villa

Palmerhäkilä: Ruskea kukon tai kanan niskahöyhen – pehmeä ja eloisa

Pää: Musta

1 Pohjusta koukun varsi ja kiinnitä pyrstön villalanka pitkittäin koukun varrelle. Jätä päälle tila.

2 Kiinnitä kultalanka pitkittäin koukun varrelle kuten pyrstövilla.

3 Katkaise pyrstötupsu alustavasti hieman normaalia pidempään mittaan. Pura liian paksusta villasta liiat pois. Tässä 3-säikeisestä langasta otetaan kaksi säiettä pois.

4 Ohut villalanka kiinnitetään pitkittäin rungon mitalta jättäen edelleen päälle tila – lanka kierretään eteen. Kun alla olevat materiaalit ovat kaikki rungon pituusia, niin rungosta saa helpommin tasaisen.

5 Villasta kierretään vieri viereen kiertäen tasainen runko pyrstön tyvestä eteen saakka.

6 Villalanka kiinnitetään eteen ja ylimäärä poistetaan.

7 Valitaan koukulle sopivan kokoinen häkilähöyhen. Siikasten pituutta sidoksessa voi arvioida pyöräyttämällä höyhentä koukunvarrella, jolloin siikaspituus erottuu hyvin. Kuvassa on jalostettu Whittingin kanan niskahöyhen, joka on erinomainen materiaali uppoperhojen häkilöissä.

8 Häkilähöyhenen tyveltä nypätään liiat pois ja höyhen kiinnitetään napakasti ruodistaan ”rintapuoli” eteenpäin, niin, että lähdettäessä pyörittämään häkilää, siikaset kääntyvät automaattisesti oikeaan asentoon hieman takaviistoon.

9 Höyhenen latvasta tartutaan kiinni häkiläpihdeillä ja aluksi kierretään myötäpäivään pari kierrosta vierekkäin kaulushäkiläksi ennen kuin harvempi runkohäkilän kierto alkaa.

10 Häkilää kierretään tasaisin kierroksin (3-5x)taakse pyrstön tyveen saakka – häkilänlatvasta pidetään edelleen kiinni pihdeillä.

11 Otetaan kultakierteestä kiinni ja pyöräytetään ensimmäinen kierrekierros (myös myötäpäivään kiertäen) häkilän päälle, jolla  saa kiinnitettyä häkilän paikoilleen. Nyt häkiläpihdit voi päästää irti. Kierrettä kierretään tasaisesti 4-5 kierroksella eteen, kierre kiinnitetään ja ylimäärä poistetaan.

12 Tässä vaiheessa voi leikata runkohäkilästä ylimäärän latvasta pois.

13 Lankakierroksilla voi vielä muotoilla perhon päätä, sidos päätetään eteen ja lanka katkaistaan. Kun perho oli sidottu häkilöineen, voi tarkastella vielä perhon mittasuhteita. Tässä perhossa pyrstötupsua on lyhennetty hieman sopusuhtaisemmaksi katkaisemalla pyrstö koukunkaaren takareunan tasolta poikki.

14 Lopuksi perhon pää lakataan pariin kertaan ja joulunpunainen Soldier Palmer on valmis.