Joulukuun 2021 kirjasidonta – Popa Caddis

Popa Caddis on yksi Oliver Edwardsin Perhovaliot -kirjan helmistä.

Suomen perhokalastus seurasi ja matki pitkään englantilaisten jalanjälkiä. 1970-luvulla alkoi kansainvälistyminen ja 1980-luku oli jo suurta hurmosta, jolloin saatiin maahan monia hienoja kirjoja, joissa omat perhogurut laittoivat jäljitelmäkalastuksen asiat parempaan järjestykseen.

Keskiöön nousi ne perhot ja kalastustekniikat, mitkä toimivat täkäläisissä olosuhteissa paremmin eli vesiperhoset ja sen eri elämänvaiheet. Vaikutteita toki imettiin kaikkialta, etenkin Amerikasta, mutta jäljittelyissä osattiin jo muuntaa hyvät ideat sopimaan kotikoskille.

Brittejä pidettiin ehkä hieman vanhoillisina 30-40 vuotta sitten. Toki heidän vaikutus on aikanaan mullistanut perhokalastuksen viktoriaanisten lohiperhojen, Halfordin pintaperhojen, Skuesin nymfien jne. myötä, mutta ei sieltä kuitenkaan odotettu enää mitään suurta.

Kuitenkin vuonna 1994 julkaistiin Oliver Edwardsin ”Flytyers Masterclass” – kirja joka räjäytti perhonsitojien maailman. Mies oli toki jonkin verran tullut tutuksi englantilaisissa lehdissä olleista upeista perhoartikkeleista, joissa hän esitteli kehittämiään perhomalleja.

Sitten Edwards julkaisi kirjallisen (20 kpl) moderneja jäljitelmämalleja, joissa oli yksityiskohtaiset ja tarkat sidonta- sekä käyttöohjeet kullekin perholle. Perhomallit olivat mestarillisen hienoja luonnonmukaisia jäljitelmiä. Eikä vain pelkkiä koruperhoja ja sidontataidon näytteitä vaan perhot olivat siis myös kohtuullisen sidottavia ja aidosti kalastukseen suunniteltuja.

Eikä kirja ollut mikään onneton lipare vaan se oli kookas teos, jonka sivumäärä oli liki 250. Kirja vakuutti ja Oliver Edwards on tunnustettu siitä lähtien yhdeksi maailman arvostetuimmista ja taitavimmista perhonsitojista.

Aivan kaikki kirjassa esitellyt perhomallit eivät olleet Edwardsin omia, vaan mukana oli muutama muunkin perho, kuten Hans Van Klinkenin Klinkhamer Special ja Leadhead/ Peeping Caddis, josta tuli vuoden 2019 alussa esiteltyä blogissa lievä muunnos.

Peeping Caddis muunnos

Suuri perhokirjaklassikko

Ja suomalaisten perhonsitojien ja kalastajien iloksi Juhan Pusan Tanssiva Lohi kustansi vuonna 1996 kirjan suomeksi nimellä ”Perhovaliot”. Käännöstyön kirjaan on tehnyt Anssi Uitti ja voi vain kiittää Juhaa ja Anssia mestariluokan kirjan saamisesta suomennettuna. Sellainen on harvinaista herkkua näin pienellä kielialueella.

Englanninkielinen Flytyers Masterclass kirja jo itsessään on klassikko ja suomennettuna Perhovaliot on niin ikään täysin selvä kirjaklassikko, joka tulisi olla jokaisen perhonsitojan ja perhokalastajan hyllyssä, kuten Juhani Ahon ”Lohilastut”.

Vaikka Perhovaliot on verraten nuori kirja, se on ehtinyt ohjata jo muutamaa sitojasukupolvea jäljitelmäsidonnan pariin ja rohkaissut monia kehittelemään myös omia perhomalleja.

Kirjassa on normaalien vesiperhosten, päivän- ja koskikorentojäljitelmien lisäksi loistava sidos makeanveden katkalle, sääskipinturi ja kovakuoriaismalli.

Perhon sidontapiirrokset ovat Edwardsin käsialaa ja piirrokset ovat isoja, selkeitä, yksityiskohtaisia ja ne kuvaavat tarkasti sidonnan eri vaiheita edeten vaihe vaiheelta. Oliver on vasenkätinen, joten piirroksetkin ovat kuin peilikuvia, mutta siitä ei ole suurempaa haittaa – piirrokset ja niiden tekstit ovat myös hyvin selkeitä.

Vaikka Popa Caddis ei ole mikään vaikea perho, niin siitä on viidellä sivulla 13 vaihe vaiheelta piirrosta selventävine teksteineen – kyllä niillä pitäisi hyvä ottiperho syntyä.

Ainakin itse ihailen Edwardsin piirroksia, niissä on ollut kova työ, kun ne on piirretty noin tarkkoina. Lisäksi perhoista on aina kokosivun kaunis asetelmakuva, joka houkuttelee sitomaan.

Kirjan piirrokset saattaa antaa vaikutelman helpoista perhoista, mutta ei ne totuuden nimissä ole mitään aloittelijoiden perhoja. Onnistuessaan perhot toki ovat todella näyttäviä ja hyvin kalastavia. Sen on tässä kyllä vuosien saatossa huomannut, ettei siellä ole yhtään ”hukkaperhoa”.

Siipi voi harottaa, kuten tuntosarvetkin. Piirros näyttää lenkkiin dubatun peurasilpun kiertämisen rintakehälle.

Perhovaliot on todellinen oppikirja, jonka sidoksien opettelu auttaa sitojaa varmasti kehittämään omia sidontataitoja. Jos yksinkertaisten perhojen sidonnasta haluaa kehittyä perhonsitojana eteenpäin vaikkapa hyönteisten jäljittelyyn, niin Perhovaliot on hyvä oppikirja ja johdatus vaativampaan perhonsidontaan.

Kirjassa on kosolti lisätietoa hyönteisistä ja erityisesti kyseisistä sidoksista ja kuinka niillä tulisi kalastaa – perhot ovat käytännöllisiä ja luonnonmukaisia.

Sukeltava aikuinen – Popa Caddis

Perhokalastuksessa on ollut vuosien varrella paljon opittavaa ja on edelleen, kukaan ei ole koskaan valmis. Popa Caddis on perho, joka jäljittelee munimaan sukeltavaa vesiperhosnaarasta – yksi vähemmän käytetty vesiperhosjäljitelmä.

Toki perinteisellä uppoperholla on saattanut tietämättään jäljitellä sukeltavia vesiperhosia ja kala on kelpuuttanut tarjouksen, mutta tarkoituksella kalastus on harvinaista.

Tuo vesiperhosnaaraiden sukeltaminen munimaan ja syöksymiset pintakalvon läpi olivat aikoinaan kirjan ilmestyttyä täysin uutta meikäläiselle ja sai heräämään. Ja perhokin on sen jälkeen osoittanut toimivuutensa moneen kertaan.

Keinoniinisiipi kiinnitetään kuten perinteisen uppoperhon siipi.

Ainoa missä olen hieman poikennut alkuperäisestä on, että olen lisännyt perhorunkoon pienen kuparilankapainotuksen. Vuolailla kotikoskissa se on osoittautunut toimivaksi lisämausteeksi.

Siipi on tosiaan keinoniintä, joka kastuessaan muuttuu hyvin luonnonmukaiseksi. Niini avataan ja siitä leikataan tulitikun pituinen noin sentin levyinen pala, joka taitetaan pitkittäin kaksinkerroin ja edelleen puolivälistä kaksinkerroin. Näin saadaan molemmin puolin pienet kaksinkertaiset siivet, jotka sidotaan kiinni edestä kuin perinteisen uppoperhon siivet.