Vertailussa Simo Lummen sitoma Nalle Puh Perhonsidonta -kirjan kannessa ja oma sidos pinsettien nokassa. Omassa on tuuheampi häkilä, himppu paksumpi runko ja siipi aavistuksen edempänä.

Nalle Puh on niin iso ilmiö suomalaisessa perhonsidonnassa, että otan sen taas kerran blogiini mukaan. Nalle Puh tietenkin kalastaa mitä moninaisimpine muunnoksineen loistavasti ja kukin voi sitoa Nallesta omat versionsa, mutta kyse on lähinnä siitä mitä ohjeita Simo Lumme on antanut alkuperäisen mallin sidontaan, joista en vielä ole blogissa huomannut puhua.

Häkiläsiikasten parturointi

Nimittäin tuossa Nalle Puhin sidonta vaihe vaiheelta eli  ”Pertsan tapaan” sidonnassa en mainitse Lummen kirjamainintaa häkilän harventamisesta siipien välistä. Kirjassa se on  kerrottu piirroksen kera -> ”Tarvittaessa harvennetaan häkilää siipien välistä, ettei ilmanvastus tule kohtuuttomaksi”.

Simon piirros paljastaa, että hän saattoi harventaa häkilää siipien välistä, itse jätän yleensä ne leikkamatta.

Tätä siipien välistä häkilänsiikasten saksimista en ole itse käyttänyt. Toki muutaman kerran muinoin olen siikasia kokeeksi klipsinyt, mutta en havainnut sillä olevan käytännön kalastuksessa oleellista merkitystä.

Useimmiten nimekkäät huippusitojat tähdentävät, että häkilöiden leikkaaminen ja parturointi on kiellettyä. Sitä ei kuulemma kukaan itseään ja arvokkaita häkilöitä kunnioittava perhonsitoja tee. Varmastikin se pätee sidontakilpailuissa, jossa ihmissilmä arvio sidoksia, mutta kalastusperhot ovat eri asia.

En ole koskaan osallistunut oikeisiin perhonsidontakilpailuihin, en ole kokenut, että ne olisivat minun juttu. Tiedä sitten mitenkä olisin edes pärjännyt, Suomessa perhonsidonnan taso on äärimmäisen kova.

Olen sen verran vääräoppinen ainakin kalastusperhoissa, että uskallan leikata häkiläsiikasia, jos koen parturoinnin tarpeelliseksi. Yksi hyvä esimerkkikohde on pintaperhon häkilöiden tasaaminen alta.

Nalle Puhin vaihe vaiheelta oheissa on ehdotettu häkilöiden tasaamista.

Aika usein tulee valittua perhoon – vaikkapa Nalle Puhiin – häkilähöyhen, jossa on liian pitkät siikaset tai häkilästä tuleekin jotenkin epätasainen. Perho tuppaa kaatumaan kyljelleen, eikä pysy pystyssä kelluessaan.

Kaatuileville pintaperhoille häkilän tasaaminen alta hyvä lääke. Vaikka se ei olisikaan oikeaoppinen tapa, niin perho kelluu suorassa, siihen luottaa enemmän, kalastus on tarkempaa ja tapahtumatkin ovat todennäköisempiä.  Parturoinnista seuraa positiivinen ketjureaktio.

Ja on niitä häkiläparturointeja suosittaneet ohjeissaan nimimiehetkin, myös Simo Lumme parissa kohdassa Nalle Puhin sidontaohjeissa. Eli ei se Nallen häkiläparturointi ole mitenkään tuomittavaa, kun Lummekin siihen ohjeisti.

Kutakuinkin tasapaksu pötikkärunko tuuhein häkilöin – ja kyllä, häkilänkärkiä on tasattu saksilla alta. Vuonna 1970 Lumme kirjoitti Sälevän sidontaohjeisiin piirroksen kera, ”häkilät leikataan alta koukunkärjen tasalle”.

Tasapaksu runko

Toinen asia, josta en ole aiemmin kirjoittanut on Nalle Puhin (alus)runko ja sen sidonta. Muistan kun 1990-luvun alussa soitin Lummelle, kun keräsin aineistoa Wanhat suomalaiset lohiperhot kirjaan. Simolta sain jonkin verran materiaalia/tietoja muista perhoista kirjaan ja hyvin lyhyesti häntä itseään koskevan palan. Hän ei kokenut olevansa lohenkalastaja ja kertoi tehneensä vain jokusen lohiperhon lähinnä muutamille tutuille. Hän oli hyvin vaatimaton mies.

Siinä yhteydessä tuli puhetta myös Nallen sidonnasta – kyselin hieman suosikkiperhostani. Siinä hän totesi, että nykyään Nalle sidotaan helposti liian kartiorunkoisena. Karhunkarvasiiven tyvet siellä rungon alla pitäisi leikata/tasata takapäästä läheltä koukun mutkaa poikki suoraan, eikä pyrkiä leikkaamaan liian viistoja kartiorunkoja.

Simon piirtämässä sidontaohjeessa siipikarvojen tyvet on piirretty poikki samalta tasolta.

Simo kertoi omista havainnoistaan, että vesiperhosen vartalo erottuu kalalle sen lentäessä veden päällä hyvin ja sen takaruumis on kokolailla tasapaksu. Hän halusi myös perhon rungon olevan esikuvan kaltainen – tasapaksu. Näin hän oli kirjoittanut myös Lauri Sälevälle 1970 antamissaan sidontaohjeissa: ”Runko saa olla tasaisen paksu ja kelluvuuden vuoksi runkohäkilä aivan perään asti”.

Kerroin Simon huomiot Nallesta luonnollisesti Syrjäsen Laurille silloin 30 v. sitten wanhat-kirjaa tehdessä ja Latehan sen opin muisti. Kerran Late oli Virroilla sidontaillassa ja sidottavana oli Nalle Puh. Siinä sitten itsekin mukana sitoessa Late tuli ”komentamaan” oikeaoppisen tasapaksun rungon tekoon. ”Siipikimpun pää leikataan suoraan poikki, eikä haittaa vaikka sieltä valmiista perhosta pilkottaisi ne leikatut tyvet/”perävalot”, kunhan runko on tasainen…

Sitä tosin ei itse Lumme suosittanut, että karvantyvet olisi paistaneet, enkä ole muutamista Simon sitomista perhoista tuollaista havainnut.

Vuosia myöhemmin ollessani Laten kanssa koskikalassa ja sanoin kokeilevani Nalle Puhia kelpaisiko se taimenille. Late tuli Nallen kuultuaan hymynkare suupielessä tarkistamaan rasiani Nalle Puhit, olinko sitonut ne oikein – tasapaksuin rungoin  – kyllä olin. Rungot olivat tasapaksuja, ”perävaloja” sentään Late ei huomannut tarkistaa.

Nyt on sitten Nallen Puhin siipivälin häkiläsiikasten ”tarvittaessa harvennus”, häkilän altatasaus sekä tuo tasapaksu runkokin Nallen sidonnassa tuotu esille.

Tuosta punaista viivaa pitkin poikki – tosin onhan siihen jäänyt alle pilkottamaan hieman pidempää (hutiloiden leikattu), mutta ei haitanne, kun siihen tulee dubbaus, häkilä ja kierteen lähtö päälle.

Kertaus on opintojen äiti, joten Nallesta on hyvä aloittaa ensi kesän pintaperhojen sidonta, jos vielä ei ole aloittanut. Kyllä se kesä ja pinturikelit sieltä vielä tulee, niihin on hyvä varautua ajoissa.

Porinoissa ja ERÄssä olleita Nalle Puh juttuja 

Nalle Puh vaihe vaiheelta,  linkki Nallen sidontaan. Nalle Puh kalastaa etelästä pohjoiseen.

Nalle Puh runkokomateriaalin sekoitus on joskus askarruttanut, mutta tuosta se selviää.

Nalle Puh ja isot pinturikoukut ovat puhuttaneet, iso suti – iso kala ei aina päde, isoon Nalleen iskee myös pienemmät.

Nalle Puh ja Kottarainen – tästä se selviää, mistä syystä streamerkoukkuun sidottuja versioita Nalle Puhista kutsutaan kottaraisiksi.

Arin Kalahatusta blogissa – Nalle Puh – korkealla kelluva kansallisperho

ERÄ 9/2008 näköislehti – Nalle Puhin Tarina, Nalle Puh 40 v. (tilaajille/maksumuurin takana) – jutussa on kuvia noista Simon 1970 Sälevälle antamista ohjeista.

ERÄ 8/1996 lehtinumero – Kansallisperhomme Nalle Puh, jota ei ainakaan toistaiseksi ole digitoitu Erän näköislehtiarkistoon. Lehti löytynee esim. kirjastosta.