Nykypäivän Magnus ja materiaalit

Syksyn meritaimenaika on käsillä ja yhä useammalla on halu lähteä kokeilemaan arktista perhokalastusta maamme rannikolle, jonka pituudeksi on mainittu 1 100 km. Luulisi siitä riittävän perhokalastajille testattavaa pitkäksi aikaa. Toki on hyvä muistaa kalastusrajoitukset, mm. rasvaevällinen taimen on etelässä rauhoitettu.

Mutta mitä sitten perhoksi? Tietenkin piikki-, tuulenkala sekä katkajäljitelmät ovat selviä meriperhoja. Viime vuonna esittelin pari simppeliä ja hyvää mertsariperhoa, Kuparipukin sekä Mulkkiksen vaihe vaiheelta sidottuna.

Siihen voi lisätä vielä nyt esiteltävän Magnuksen, joita voi sitoa vaikka vähän sävyjä muunnellen, niin on jo meritaimenrasiaan mukava lähtö. Toki sinne voi sitoa paljon muitakin perhoja, mutta näistä verraten helpoista sidottavista on hyvä aloittaa.

Punasilmäinen kanaperho

Magnus on vanha tanskalainen meritaimenen perhoklassikko Fynin saarelta ja sen kehittäjäksi mainitaan Magnus Ting Mortensen ja vuosiluku kirjattiin silloin 1973.

Perhon ei ollut tarkoitus jäljitellä mitään erityisempää, vaan luoda elollinen mielikuva kaloille.

Kuvassa alkuperäisen mallin mukainen Magnus sekä eloisaa Grizzly Marabouta, jolla voi hyvin korvata pyrstömateriaalin.

Materiaalien tarina on yksinkertainen. Mortensen oli myös metsästäjä, joten jäniksen karvaa oli helposti saatavilla ja hänen kaveri oli kanankasvattaja, jolla oli Plymouth Rock -kanoja. Sieltähän ne Magnuksen perusmateriaalit löytyivät.

Kuulaketju antoi perholle painoa ja jigimäisen uinnin. Punaisella maalatut kuulaketjusilmät olivat alkuaan enemmän koristeena, joka nykyään on klassisen Magnuksen tunnusmerkki. Nykyään Magnus sidotaan punaisella lankapäällä ja palloketjusilmät ovat kirkkaat.

Meritaimenen kalastus on usein sanan mukaisesti tyrskykalastusta.

Tärppejä ja järvikaloja

Vuosien saatossa Magnuksesta on tehty lukuisia muunnoksia, nimettyjä ja nimettömiä, kovia meritaimenperhoja nekin.

Itse en ole onnistunut alkuperäisellä Magnuksella tavoittamaan meritaimenta rantaan saakka. Muutama terävä tärppi ja havaittu kalan seuraaminen on toistaiseksi saldona, mutta muiden saamat saaliit Magnuksella ei selittelyitä kaipaa – kyllä se toimii.

Sitä vastoin perhosta ovat kyllä testatessa kiinnostuneet kotivesien kalat ahvenista jalokaloihin saakka. Magnus on osoittautunut tosi monipuoliseksi ottiperhoksi, joka on muutakin kuin vain meritaimenperho.

Magnus

Koukku: Pitkävartinen suora- tai alasilmäinen nro 6−2, merelle suolaveden kestävä

Lanka: Punainen

Pää/silmät: Punainen/kuulaketjua (alkuperäisessä silmätkin lakattuna punaiseksi)

Pyrstö: Kaksi pientä grizzle-häkilähöyhenen latvaa harottamaan V-asentoon

Kierre: Soikeaa hopealankaa (vastapäivään runkohäkilän kanssa tukemaan sidosta)

Runko: Jäniksen karvaa dubattuna ja harjattuna

Runkohäkilä: Grizzle -kukon tai kanan höyhen

Huomioita: Perhon pyrstöön voi lisätä muutamia kimalteita. Silmät voi sitoa koukunvarren alapuolelle. Koukun voi painottaa esimerkiksi paksulla kuparilangalla, josta voi tehdä myös kierteen. Runkoon kelpaa eri sävyn ja myös muun laatuiset dubbingit ja pään voi lakata punaisella lakalla.

Magnus vaihe vaiheelta sidonta

1 Koukku pohjustetaan sidontalangalla, kuulasilmät sidotaan kahdeksikkosidonnalla koukunvarrelle ja varmistetaan pikaliimalla.

2 Kaksi grizzle-höyhenen latvaa kiinnitetään ns. ”selät vastakkain” V-asentoon.

3 Sivukuva. Häkiläruodot on taitettu kaksinkerroin ennen katkaisua. Silmät voi sitoa myös koukunvarren alapuolelle.

4 Kierre kiinnitetään pitkittäin ”Norjan rannalle”, jolloin myöhemmin seuraava kierteen aloitus kiertää rungon alta, eikä paina vahingossa pyrstöä alas.

5 Ohuen jäniksenkarva-runkodubbauksen voi aloittaa ensin edestä taaksepäin kiertäen…

6 … ja palaten pyrstön tyveltä vieri viereen kiertäen takaisin eteen. Näin runko kestää paremmin harjausta, ettei punainen pohjaväri paista heti läpi.

7 Runko on kierretty silmiin saakka.

8 Grizzle kiinnitetään puhtaaksi riivitystä tyviruodistaan silmien taakse, vedetään kostutetuin sormin siikasia samalle (takarungon) puolelle ja kierretään heti silmien taakse 1-2 kierroksen kaulus.

9 Häkilää kierretään kauluksen jälkeen harvoin (4-5) kierroksin pyrstön tyvelle ja häkilän päästä pidetään napakasti kiinni…

10 … ja pidetään edelleen ja otetaan kierteestä kiinni ja kierretään kierrettä 1-2 harvaa napakkaa kierrosta, ennen kuin häkilänlatvasta päästetään irti. Runkohäkilän kanssa samaan suuntaan kiertäen kierre lukitsee runkohäkilän paikoilleen. Neulalla voi avustaa, jos häkilänsiikaset uhkaavat jäädä pahasti kierteen alle.

11 Kun kierre on kiinnitetty eteen ja ylimäärä poistettu, häkilän ylimääräinen latvatupsu leikataan pois.

12 Sidontalangalla muotoillaan perholle pää ja sidos päätetään lopetussomuun.

13. Perhon pää lakataan varmistukseksi ja annetaan kuivua.

14 Perhorunkoa voi lopuksi harjata varovaisesti pöyheämmäski, jolloin häkiläkin on eloisampi.

15 Siinä se Magnus sitten on valmiina meritaimenvesille ja miksei muillekin apajille. Kireitä!