Syyskuun 2021 kirjasidonta – K18

K18 … on vaarallinen perho

Streamerit ovat tunnetusti ison taimenen perhoja. Niille on aina käyttöä koskikalastuksessa. Isoja useamman kilon taimenia on ennen vanhaan kutsuttu lohiksi ja se on ollut ns. suurtaimenille yleinen nimitys. Pienemmät taimenet ovat olleet forelleja tai mullosia.

Ehkä järvivaelluksella oleva tai juuri sieltä kutukoskeen palannut kirkaskylkinen taimen on kalalajeja tuntemattoman silmään näyttänyt meressä kasvaneelta kirkaskylkiseltä lohelta. Toki vieläkin kuulee puhuttavan lohista, vaikka ihminen osaisi nimetä tarkemmin lajin. Voi olla, että maassa yleisesti ruokakalaksi kasvatettu kirjolohi on puhekielessä ”venyttänyt” lohikäsitettä – lohi on lyhyempi ja helpompi sanoa kaupan kalatiskillä ja sana kuitenkin ymmärretään kirjoloheksi.

Kuusamon ”lohet”

Kuusamon joet; Oulanka, Kirka ja Kuusinki ovat vuosikymmenet olleet suomalaisille todellisia taimenenkalastajan eldoradoja harjuksia ja siikoja unohtamatta. Kuusamon joet ovat monille jokavuotisia käyntikohteita ja kalapaikkoja. Kuusamon jylhä luonto ja villi taimen ovat vastustamaton yhdistelmä.

Kuusamon joissa elää myös monen turistin sanavaraston mukaan ”lohia”. Ne kalat tosin ovat merilohen lailla käyttäytyviä taimenia, jotka vaeltavat Venäjän puolelle Paanajärven kautta aina Pääjärven syönnösalueelle saakka.

Karu tosiasia on, että vielä viime vuosituhannella Neuvostoliiton aikaan Kuusamon jokiin nousi hyvin taimenta. Valitettavasti uuden Venäjän aikaan nousevien taimenten määrä on huolestuttavasti vähentynyt. Taimenen kalastus Venäjän puolella on selvästi lisääntynyt.

Kuusamon komeat joet houkuttelevat perhokalastajia – kuvassa Kuusamon taimenperhot -kirjan aukeama

Yksi valopilkku sentään on, että jokien ainoa vanha Kuusinkijoen voimala puretaan ja joki palautetaan luonnontilaan. Kuusingin taimen pääsee nousemaan ja kutemaan aiempaa laajemmalle alueelle.

Se vaan on ”Kuusamon taimenen” suhteen suuri kysymysmerkki, että kuinka paljon taimenta pyydetään Venäjän puolella ja paljonko taimenia ylipäätään pääsee takaisin Kuusamon jokiin ja kutemaan? Taimenkantojen kannalta mitä vähemmän taimenia kalastetaan pois syönnösalueella, sitä parempi se olisi taimenkannalle ja Kuusamon jokien kalastusmatkailulle. Se olisi kaikkien etu.

Yhteistyö taimenen pelastamiseksi Venäjän kanssa vaatii paljon. Muutokset tarvitsevat paljon aikaa, vuosia jopa vuosikymmeniä ja on myös selvää, että rajoituksia tarvitaan myös jokien puolella.

Lohille lohiperhoja

Kuusamon Taimenperhot – 48 sivua – 78 perhoa

Kuusamon taimen ei syö joessa ollessaan ja siksi niiden perhotkin ovat aikoinaan olleet useimmiten kuin lohiperhoja. Aika on muuttunut ja monipuolistanut Kuusamon taimenperhojen luonnetta. Lohiperhojen rinnalle on tullut pitkä rivi streamereita ja jokunen putkiperhokin.

Vuonna 2012 Kuusamon perhokalastajat julkaisivat Kuusamon taimenperhoista A4 kokoisen ”Ifolor-kirjan”, jota teetettiin halukkaille pieni erä tilausmäärän mukaan. Kirja on loistava ajankuva 2010-luvun kuusamolaisista taimenperhoista. Se on hyvin taltioitu pala kuusamolaista kalastushistoriaa, jonka arvo vain kasvaa ajan kuluessa.

Kuusamon taimenperhot -kirja on paljon muutakin kuin vain Kuusamon perhokalastajien sekä kuuluisien jokien kalastusperhokuvasto. Itse asiassa siellä on runsaasti hyviä ottiperhoja niin Keski-Suomen koskille kuin Pohjolan lohijoille.

Musta on hyvä väri

Nopealla selauksella huomaa, että perhot ovat pääosin suomalaiseen tyyliin tummasävyisiä ja melko yksinkertaisia – todellisia kalastusperhoja.

Monen perhon pääväri kirjassa on musta ja se on osoittautunut monessa tilanteessa aivan huippuvalinnaksi. Musta näkyy yötaivasta vasten ja juuri yö on useimmiten kuusamolaisen taimenen parasta ottiaikaa.

Sama yötaivas se on etelässäkin, mutta musta perho toimii etelämpänä yön lisäksi myös päivällä. Ehkä mustan perhon silhuetti kirkkaalla paisteella aurinkoa vasten on juuri se sopiva ärsyke ja saa taimenen iskuun. Joka tapauksessa musta perho on toiminut etelässä kaikkina vuorokaudenaikoina.

K18 hahmoperho

Yksi hyvin toimiva esimerkki kirjassa olevasta mustasta perhosta on Antti Kourin K18 -niminen marabouperho. Perhosta mainitaan, että se on toiminut heinäkuun alusta eteenpäin hyvin hämyisissä olosuhteissa. Perhon esikuva on Kourin tekstin mukaan jostain 1990-luvun kalastuslehdestä. Joku oli saanut jostain Könkämäenon suunnilta taimenen pyynnin sivutuotteena 18 kilon lohen.

Kirjan K18 malliperho ja itse sidottu kopio, jolla on saatu useita kaloja.

Omassa siimassa K18 Se on ollut myös Keski-Suomen humuksen värjäämillä koskilla tosi kova ottipeli. Olen katsonut kirjasta perhon kuvaa ja yrittänyt matkia perhosiipeä hieman pisaramallin suuntaan. Tasapitkistä siipikimpuista rakentuu edestä paksu ja taakse oheneva siipi.

Tietenkin pyrstöä ja siipikimppujen pituudella voisi säätää pisarahahmoa, mutta olen pyrkinyt pitämään alkuperäisen lyhyehkön siipimallin, joka ei ihan niin helposti kiepsahda koukunmutkaan verrattuna pitkkään siipeen.

Resepti ei mainitse millaisia maraboukimppuja siipeen ja pyrstöön tulee, mutta ajatuksella rakentaen perhosiivestä saa eloisan ja pisaramallisen, joka myös kalastaa erinomaisesti. Voi olla, että alkuperäisen siipi onkin juuri tuollainen, mutta kuva ei sitä täysin paljasta.

Kolme pituudeltaan saman pituista maraboukimppua, jotka mieluusti ohenevat taakse mentäessä.

Lyhyt pisarahahmo päältä, tosin etuviisto kuva ei sitä täysin paljasta.

… ja kuva alta, jossa tuon hahmon erottaa hieman paremmin.

Lisäksi omissa sidoksissa olen korvannut mustan villan puppelipäässä lyhyellä Fly-Rite kuidulla.

K18 on jäänyt oman rasian taimenkoskien käyttöperhoksi ja suosittelen kokeilemaan vastaavaa hahmoperhoa myös muissa väreissä. Pinkki ja oranssi lienevät kirjolohille myös hyvin turmiollisia sävyjä, ehkä valkoinenkin.