Elokuu on aikuisten vesiperhosten ja niitä jäljittelevien pintaperhojen aikaa.

Briteissä on ilmestynyt ajan saatossa melkoinen määrä perhokalastuskirjallisuutta. Monet hienot kirjat antavat hyvän kuvan julkaisuaikakauden trendeistä. Mikä on kulloinkin perhokalastuksessa IN.

Kirjoja katsomalla ja selaamalla huomaa monia asioita, jotka ovat olleet muinoin suosiossa, mutta jääneet ajan kuluessa pois muodista. Ihan oman kalastushistorian aikanakin on tapahtunut paljon.

Jotenkin tuntuu kuin viime vuosituhannen loppu olisi ollut eilen. Eikä ihan lonkalta osaa sanoa, mitä kaikkea ajan hammas on muuttanut harrastuksessa, mutta hyvästä käsikirjasta löytyy nopeasti vastauksia.

Yksi tosi hieno ajankuva on vuonna 1991 ilmestynyt taimenen perhokalastuksesta kertova kirja – Charles Jardinen ”The Sotheby’s guide to Fly-Fishing for trout”, uudemmalta nimeltään ”The Classic guide to Fly-Fishing for trout”. Jardinen kirjan kuvitus antaa hyviä esimerkkejä, miltä perhomaailma näytti 30 vuotta sitten.

Näyttävä kirja

Kirja on melkoinen järkäle. Sen sivumitat ovat karkeasti 24 x 29 cm ja paksuus noin kolme senttiä, sivuja on liki 300. Kirjalla on nyt ikää 30 vuotta, mutta sen yleisilme on edelleen moderni ja se on täynnä asiaa.

Aikanaan kirjan taitto ja kuvitus oli tuore ja puhdasta herkkua ainakin omalle silmälle. Hyönteis- ja kalastuskuvat ovat upeita sekä kuvitus kokonaisuutena hyvin informatiivista. Mm. heittotekniikoiden kuvat ovat myös ennennäkemättömän selkeitä ja uudella tavalla toteutettuja. Kirjan kuvat ovat sanomattakin laadukkaita, teräviä ja hyvin värejä toistavia – ammattilaisen työtä, mutta valokuvat eivät ole Jardinen.

Charles Jardine tunnetaan hyvin piirroksistaan ja huikeista vesivärimaalauksistaan. Kuvitus on kuitenkin toteutettu pääosin valokuvin, ja toisen huippuammattilaisen, valokuvaaja Peter Gathercolen työtä.

Charles Jardine on perhokalastuksen tunnetaan maailmanlaajuisesti todellisena kalastustaiteilijana. Olen aina ihaillut suuresti hänen osaamistaan ja kuvituksiaan lukuisissa kirjoissa ja lehdissä. Kirjassa tosin Jardinen taiteellista kynän ja siveltimen jälkeä ei ole.

Valkoisella taustalla vaihe vaiheelta esitellyt heittokuvat olivat hyvin selkeitä

Kirjan nykyäänkin moderni ilme tulee siitä, kun siinä on runsaasti syvättyjä kuvia eli kohteiden taustat on syöty pois. Tyyli on nykyään yleinen ja tämä näkyy hyvin ja vaikkapa kirjan kelaesittelyissä, niitä on mukava katsella. Silmänruokaa.

Kelamuoti on muuttunut tappiakselista keloista laajakehäisiin. Vaikka nykyään valtaosa uusista myytävistä keloista on laajakehäisiä, niin kukapa ei haluaisi Charles Jardinen taiteilemaa vanhanaikaista Hardyn Perfectiä pinturikelakseen?  Hinta vaan on varsin suolainen.

Perhokeloja on mukava katsella, laajakehäkelat tekivät vasta tuloaan. Muutamia ”mid-arbor” välimuotoja oli tosin jo markkinoilla.

Toki ajankuva erottuu kuvista hyvin myös kalastusvaatetusta katselemalla.  Neopreenikahlarit olivat tuolloin ”the kahlarit”  eikä hengittävistä kahluukamppeista ollut tietoakaan. Monitaskuiset perholiivit oli joka perhokalastajalla ja perholiivejä vertailtiin mm. testaamalla, kuinka monta juomatölkkiä saa sopimaan liivin taskuihin.

Perholiivit, huopapohjaiset kahluukengät ja neopreeniset kahluuhousut olivat 30 vuotta sitten muotia.

Valtava määrä perhoja

Jardinen kirjassa on toki valtavasti ajankohtaista asiaa taimenen perhokalastuksesta ja tietenkin kuvattuna julma määrä taimenperhoja ympäri Eurooppaa Uutta-Seelantia ja Amerikkaa unohtamatta. Takakannessa mainitaan, että kirjassa on kuvattuna reseptin kera yli 600 perhoa eli niitä on paljon.

Myös perhot on kuvattu moderniin tapaan valkoisella taustalla. Siinäkin mielessä Jardinen kirja oli ilmestyessään vuonna 1991 edistyksellinen.

Perhoista on nimi, kuva ja muutama rivi tarinaa. Kirjan lopussa on varsinainen reseptiosio, josta perhonsitojat voivat katsoa perhojen reseptit. Hieman siellä perhoissa sekä resepteissä on toki virheitä, mutta ei häiritsevän paljoa.

Siellä on mukana jopa yksi aukeamallinen Skandinavian perhoja, jotka käytännössä ovat suomalaisten malleja. Ainakin Juha Pusa, Veli Autti, Antti Pirinen ja Pertti Kaira ovat sitoneet kirjaan perhoja.

Skandinavian perhot olivat suomalaisten malleja, tänäkin päivänä kovia ottiperhoja.

Jardine Perhomessuilla

Charles Jardine on ollut Tampereen Perhomessuilla ainakin pari kertaa ja kirjan perhot lienevät päässeet mukaan messuilla solmittujen suhteiden kautta. Ja kun Perhomessuilla on vierailtu, niin onhan kirjassa myös Tammerkosken kalastus päässyt kuviin.

Muistan muinoin katsellessa Jardinen sidontaa ja perhorasioita, että suomalaisen mittapuun mukaan varsin pienillä perhoilla herra nähtävästi kalastaa. Toki varovaiset kalat ottavat aika usein paremmin pieniin perhoihin.

Charles Jardinen perhomessuilla 2009

Elokuun perho

Kirjassa on julma määrä loistavia kalastusperhoja ja niistä on hieman hankala valita mitään ”superperhoa”. Mutta jos katsoo kalenteria, niin elokuu on perinteisesti vesiperhosten aikaa. Pienellä selailulla sieltä tarttuu silmään Saksa-Itävalta -aukeamalta ”vanha kunnon” Light Caddis.

Aikoinaan se oli silmälle hyvän näköinen ja materiaalit helppoja. Koukku, peuraa ja keinoniintäkin löytyi pakista. Aluksi perhoa tuli sidottua harmaalla poro- tai peurarungolla ja se kelpasi kaloille loistavasti. Toisinaan sipaisin ohutta lakkaa siipeen, ettei se menisi helposti rikki. Lakattu siipi kesti hieman paremmin, mutta ilmankin pärjää.

Peurankarvasilppu on ikävän sotkevaa dubattavaa, dubbasi sen sitten suoraan lankaan sidontavahan avulla tai lankojen väliin. Ruokapöydässä en suosittele sitomaan, siitä voi tulla pääkokin kanssa riita.

Toki karvoja kostuttamalla ja käyttämällä sidontavahaa langalla saa rungon onnistumaan hieman paremmin ja vähemmällä sotkemisella.

Light Caddis perhon tarvikkeet. Kuvan perhojen koukkuna on Kamasan B830, koko 14, josta voi helposti litistää väkäsen.

Hyvin tärkättynä peurarunkoinen perho kelluu kuin korkki ja kalastaa myös erittäin hyvin. Materiaaleja perhoon ei paljoa tarvita. Perhon voi jo sidottaessa kyllästää kellunta-aineella, jolloin se on suoraan rasiasta valmiina perukkeeseen.

Light Caddis on testatusti eloisa ja ottava kalastusperho, johon voi katsella ottisävyjä elokuulla lentelevistä vesiperhosista.

LIGHT CADDIS

Koukkukoko: 2-3X pitkävartinen koukku, koko # 10–14 (esim. Kamasan B830)

Sidontalanka: musta (UNI Thread 8/0)

Kierre: ei ole

Runko: tiukka ruskea peurankarvadubbing  (vaaleita ja tummanruskeita peurankarvoja sekoitettuna). Apuna voi käyttää sidontavahaa tai dubata karvat lankojen väliin.

Siipi: ruskeankirjava keinoniini (Swiss Straw tms.) kaksinkertaisena leikattuna takaa muotoon. Siiven voi värjätä tusseilla sopivaan sävyyn, myös kirjavaksi ja siipeen voi sipaista ohutta lakkaa kestävyyden parantamiseksi

Rintakehä/häkiläjalat: samaa kuin runko, nypitään neulalla karvoja ”jaloiksi”. Rintakehän voi myös dubata lankojen väliin, jolloin dibbaus on pörröisempi eli jalkoja on paremmin tarjolla ja niitä voi joutua jopa harventamaan

 

Aikaisemmin ilmestyneet kirjasidonta blogit

Heinäkuu 2021: Sininen tytönkorento

Kesäkuu 2021: Montana

Toukokuu 2021: Streameri

Huhtikuu 2021: Black Muddler Minnow

Maaliskuu 2021: Sumukorento

Helmikuu 2021: Johannes

Tammikuu 2021: Yläinen  

Vuoden 2020 vaihe vaiheelta perhonsidonnan blogiperhot

1/20 tammikuun blogiperho: Kokkopontso

2/20 helmikuun blogiperho: Kuparipukki

3/20 maaliskuun blogiperho: Ruskea Sontikka 

4/20 huhtikuun blogiperho: Magic haukiperhot

5/20 toukokuun blogiperho: Musta Murhaaja

6/20 kesäkuun blogiperho: Torniojoen Ambulanssi

7/20 heinäkuun blogiperho: GRHE nymfi

8/20 elokuun blogiperho: Lohduttaja

9/20 syyskuun blogiperho: Amppari-Nymfi

10/20 lokakuun blogiperho: JPH

11/20 marraskuun blogiperho: Mulkkis

12/20 joulukuun blogiperho: Jääpuikko