Kesäkuun 2021 kirjasidonta – Montana

Orviksen perhokansiot ja Montana nymfi, joka on kuin ampiainen ja loistava ottiperho erityisesti istutusvesillä.

Oman perhouran alkumetreillä välinevalmistajien katalogit imivät magneetin lailla mukaansa. Orvis oli omalla listalla piikkipaikalla, joka oli ainakin 1980-luvulla oman tuttavapiirin ykkösmerkki.

Tampereella Näsilinnankadulla oli Tampereen Kalastusväline, jossa niitä ”orvaisereita” oli ja sieltä sitten tuli hankittua se ensimmäinen oikea perhovapa.

Mukaan tarttui 7-luokan kalusto, Orvis Advantage vapa, Hardyn Marquis kela sekä muistaakseni Orviksen kelluva siima.

Hinta oli nuorelle kossille niin hirvittävän kova kova, että sielua riipi, sydämestä otti ja vähän tuli oksettava olokin hankinnan jälkeen. Hyvä ettei kuralle heittänyt, mutta siitä selvittiin.

Laatu maksaa

Orvis kuuluu sarjaan laatuvehkeitä, jotka on tehty maailmaa vastaa. Ainuttakaan sen merkin vapaa ei ole mennyt myöhemminkään ilman selvää syytä poikki. Yksi jäi autonoven väliin, mutta se nyt oli omaa hölmöyttä ja huonoa tuuria. Ja Hardyn kela on kanssa edelleen lyönnissä.

Niinhän siinä silloin kävi, että sitä tuli hurahdettua totaalisesti markkinavoimien edessä ja amerikkalainen huippumerkki löi nuoren miehen polvilleen. Pitää tunnustaa, että silloin sitä ajatteli osin liiankin elitistisesti, mutta se aika myös opetti ymmärtämään harrastusta laajemmin niin hyvässä kuin pahassa. Ja sen, että hyvillä välineillä on ilo kalastaa.

Orvis 1984 katalogi

Minulle tulikin pitkään joka vuosi Orviksen katalogi, jota kuolattiin ja selattiin kuin Abun Nyt Nappaata nuoruusvuosina. Välinepuoli kehittyi ja sitä oli katalogista mukava seurata, mutta suurin huomio siellä oli perhoissa.

Joka vuosi Orvis esitteli kasan uutuusperhoja. Niitä katsottiin pitkään ja hartaasti. Osa päätyi testiin, mutta osa sai tuomion – ei jatkoon.

Katalogit pitivät mielenkiintoa yllä ja moni alkuun hylkypäätöksen saanut perho nousi myöhemmin mukaan.

Esimerkiksi paremmin meri/bonefish-perhona tunnettu Crazy Charlie osoittautui kovaksi ottiperhoksi kotivesillä, kun vain sen sitoi ja lähti kokeilemaan.

Orviksen katalogit olivat aikanaan hienoja perhokuvastoja.

Orvis esitteli katalogeissaan hienosti perhojaan, että lopulta hankin Orviksen molemmat reseptikansiot: Index of Orvis fly patterns Volume 1 ja 2.

Sitä ensimmäistä ruskeakantista tuli monet kerrat katseltua liikkeessä huokaillen ennen ostopäätöstä, toinen vihreäkantinen tulikin sitten lähes heti omaa hyllyyn ilmestyttyään.

Kansioiden herkkuja

Muovikantiset A5 mappikansiot olivat sopivan kokoisia ja niissä oli riittävästi erilaisia reseptejä pohjatonta sidontahimoa tukahduttamaan.

Reseptikansioissa oli avattu muutaman erikoisemman mallin sidontaa kuvien kera, joita tuli katsottua ja opeteltua.

Orviksen kansioista on löytynyt monet loistoperhot, kuten vaikka Erässä reilu vuosi sitten esitelty Marabou-nymfi.

Nuoruudessa olin hurahtanut täysin nymfeihin, joilla kairattiin ne vaikeammat kalat haaviin. Jos kansioista pitää kaivaa esiin se oman rasian suurin hittinymfi, niin valinta ei ole ollankaan vaikea – perho on Montana.

Kansion oikealla sivulla oli aina neljä perhoa resepteineen, vasen sivu oli yleensä tyhjä ja sopiva vaikka muistiinpanoille

Olen saanut Montana-nymfillä tavattoman paljon kalaa järviltä ja koskilta. Eihän vesissämme luonnossa ole tuollaista ötökkää, mutta aina vaan se kelpaa. Montanan juuret ovat jenkeissä, jossa sillä on ainakin alkuun jäljitelty joitakin sikäläisiä koskikorentolajeja. Silmälle se on kyllä enemmän ärsytysperho.

Ehkä joku täpläkirjokorrin ”diura-nymfi” on täällä sävyiltään sinne päin, mutta ensimmäisenä Montanan väreistä tulee mieleen ampiainen. Sama musta-keltainen väriyhdistelmä löytyy tosin myös lohiperhoklassikko Jock Scottista.

Tässä yhteydessä pitää muistuttaa simppelistä Amppari-nymfistä, jonka esittelin syksyllä 2020, siinä on samat värit ja sen juuret on Montana-nymfissä.

Yksi huomio Montanasta pitää kertoa. Jostakin syystä se on aivan erinomainen kirjolohiperho. Istutusvesillä Montanaa ei missään nimessä saa unohtaa. Ehkä juurien siteet yhdistävät, kun molemmat ovat peräisin Amerikan mantereelta. Kirrelle Montana voi siis olla yhtä ”kotoinen” makupala, kuin salmiakki suomalaisille – kyllä maistuu. Ja Montana on loistoperho myös harrille.

Kesäkuun ja koko kesän perhoksi sopii siis Montana. Nyt korona-aikaan kotimaan matkailu korostuu ja Suomessa on ympäri maata monenlaisia istutusvesiä, joita voi lähteä katsastamaan.

Montanan materiaalit eivät ole ihmeellisiä.

Rasiaan voi sitoa ainakin Montanan – perusvarman ottinymfin. Sen materiaalitkin ovat helppoja. Hieman normaalia pitkävartisempi koukku, painotusta eturungolle ja ohutta chenilleä runkoon. Rintakehään voi kokeilla muitakin sävyjä kuin keltaista.

Kuparilangalla saa näppärästi nymfirungolle sopivan painotuksen ja ötökkämäistä hahmoa samalla kertaa.

Pelkkä musta kukonniska riittää pyrstöön ja häkilään, halpiskin kelpaa. Montanan selkäkilpi on resepteissä usein mustaa chenilleä, mutta se on hieman kömpelö ja itse olen käyttänyt mieluusti jotain muuta mustaa aina sulkakaistaleista jätesäkkisuikaleisiin.