Hiltusen oppaan Streameri -niminen ottiperho kelpaa lohikaloille.
Kirjahyllyssäni nököttää suuri määrä enemmän ja vähemmän luettuja kirjoja, lehtiä jne. materiaalia perhokalastuksesta, perhoista ja ylipäätään kalastuksesta.
Mieleisen harrastuksen kirja tai lehti on mitä mainioin ajanviete. Kirja on helppo ottaa mukaan, selailla, lukea ja katsella sieltä täältä – mikä tyyli vain tuntuu sillä hetkellä hyvältä.
Toki netti on pullollaan mielenkiintoista videoista lähtien, mutta kyllä ainakin omaan käteen kirja istuu paremmin. Se tuntuu niin luontevalta ja vaivattomalta kädessä, siirtyä paikasta toiseen. Ehkä sitä on niin urautunut reliikki, että ”vanhanaikainen” kirja vain parempi.
Kirjahyllystä voi kaivaa esille vaikka Veikko Hiltusen laatiman ja Suomen Kalamiesten Keskusliiton vuonna 1984 julkaiseman Perhokalastus -”opaskirjasen”. Se on 102 -sivuinen pehmeäkantinen nidottu vihkomainen julkaisu, jossa on erittäin hyvin tiivistetty perhokalastuksen ”syvin olemus”.
Olen selannut ja lukenut Hiltusen oppaan todella moneen kertaan, mieleinen luettava, jota voi suositella hyvin mielin kaikille.
Opaskirjan sisältö on kattava ja hyvin tiivistetty. Oppaassa on Hiltusen hyvä informatiivinen piirroskuvitus, jonka kertovuus on esimerkillinen. Hiltusen lisäksi opasta ovat olleet rakentamassa myös Osmo Rintala, Pauli Lämsä, Jarmo Kovanen ja Markku Lepistö.
Aloittelevalle perhokalastajalle Hiltusen piirrokset avaavat asiat helposti, joihin muuten olisi joutunut kirjoittamaan pitkät tekstit. Piirrokset havainnollistavat asiat usein kertavilkaisulla tekstiä paremmin.
Hiltusen piirrokset havainnollistivat hyvin esimerkiksi kalojen luonnon ravinnon ja niiden perhojäljitelmät.
Oppaassa on esitelty lyhyesti ja ytimekkäästi monia asioita perhokalastuksesta käytännössä kaloista, kalustosta, perhoista aina kalastustavan valintaan ja ensimmäiseen kalamatkaan, oli sitten kohteena taimenkoski tai lohijoki. Eikä perhovesien tilan parantamistakaan ole unohdettu. Siihenkin on oppaassa oma luku.
Perhonsidonta on esitelty oppaassa riittävän laajasti, mukana myös vaihe vaiheelta piirrosohjeet useamman tyyli perhosta. Lisäksi oppaassa oli siihen aikaan moderneja perhoreseptejä parinkymmenen sivun verran niin taimenkoskille kuin lohijoille – kaikki hyviä ottiperhoja edelleen.
Bonusaskarteluna on tee-se-itse oman solunar taulukkon rakentelu kalojen syöntiajoista.
Hiltusen oppaan perhonsidontaosiossa oli hyvät vaihe vaiheelta piirrosohjeet.
Oppaan syntyhistoria liittyy Keski-Suomen Perhokalastajien kurssitoimintaan, joka osuu hyvin koko maan ”heräämiseen” perhohokalastuksesta 1970/1980 -lukujen taitteessa. Ohessa K-S PK:n historiikista lainattua tekstiä:
”Veikko Hiltunen laati 15.1.1978 pidettyyn perhonsidontailtaan taidokkaasti piirretyn esityksen jäljitelmäteoriasta. Kurssin pitivät Jussi Uusitalo ja Veikko Hiltunen. Veikko kirjoitti kirjat: ”Muistiinpanoja perhokalastuksesta” 1980 ja ”Perhokalastus”1984. Kirjat ovat toimineet kurssikirjoina ja tulevien perhokalastajien tiedon lähteenä. Perhokalastukseen liittyvää kirjallisuutta on tähän mennessä kertynyt seitsemän kirjaa.”
Maininta löytyy Keski-Suomen perhokalastajien historiikista, josta myös selviää, että K-S Perhokalastajilla on ollut huomattavan suuri merkitys maamme perhokalastuksen kehityksessä 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä.
K-S Perhokalastajien järjestämät perhosymposiumit Jyväskylässä olivat koko maan perhokalastusta ajatellen merkittäviä tapahtumia 1980-luvulla ja itsekin siellä symposiumeissa kävin. K-S Perhokalastajien historiikin voi lukea täältä. Historiikissa on esitelty myös seuran komea nimikkoperho The Back And Red Queen reseptin kera perhonsidontafriikeille, jotka haluavat sidonnalleen enemmän haastetta.
STREAMERI ja sen materiaaleista
Kuten aiemmin mainitsin, oppaassa on laajasti erilaisia ottiperhoja, joita oppaan sivuilta voisi esitellä ison rasiallisen. Tällä kertaa poimin vain yhden ajankohtaan sopivan perhon. Valinta osuu perusmallin Streameriin.
1980-luvulla Herraskoski oli vielä Metsähallituksen hoitama lupakoski ja sinne istutettiin taimenia sekä kirjolohia. Eräällä toukokuun loppupuolen kalareissulla sillan yläpuolisen alueen ottiperhoksi osoittautui Hiltusen oppaan Streameri. Ehkä sen ruskeanoranssi sävy osui kirjolohen hermoon, sain numero #4 koukkuun sidotulla Streamerilla kaksi kirreä ruokakalaksi.
Perho antoi toki muulloinkin pitkin kesää kaloja, myös taimenia, mutta Streameristä ei tullut perhorasian ykkösketjun pyyntiperhoa, vaan se jäi pikku hiljaa pois käytöstä ja sai jääkiekkotermin mukaisen ”penkkikomennuksen”.
Peurankarvapäiset mutikat olivat muotia ja valtasi rasian kärkiketjun paikat, kun peura/poropäät alkoivat onnistumaan ja antamaan kalaa.
Streameri on kuitenkin kaikin puolin hyvä, helppo ja suositeltava kevätmalli, jonka materiaalit löytynevät useimpien pakista.
Streamerin piirroskuva oli suuntaa antavana esimerkkinä mitoituksille.
Koukkuna Kamasan B830 on hyvä peruskoukku, josta saa helposti painettua väkäsen alas. Reseptissä mainitaan painotus, mutta itse en kovin usein perhoja painota. Ehkä kevätvesissä painotusta voi harkita, mutta moni uittaa toukokuussa perhojaan mieluummin upposiimalla. Ja nälkäinen kala hakee kyllä perhon pinnasta matalemmilla koskilla, kun vesi lämpiää lähelle kymmentä astetta.
Humusvesissä usein kulta on hopeaa parempi kierremateriaali ainakin kesällä (reseptissä mainitaan kultakierre), mutta kevään kylmiin vesiin hopea osuu usein paremmin.
Rungon materiaaleja ei mainita, joten siihen kelpaa eri dubbingit, silkki, villalanka jne. Malliperhossa runkona on Super Bright -dubbing, sävyinä fl. fire orange ja brown.
Ruskeat halpiskukkojen niskat ovat juuri sitä ”oikeaa” ajan henkeen sopivaa siipimateriaalia, ruodiltaan jäykkiä ja usein sitä keskustaltaan tummempaa ”furnacea”. Musta orava on perusmateriaalia ja piirrosta katsoen siipikarvat näkyvät kohtuullisen pitkinä. Ehkä hieman koukkua pidempänä on sopiva karvamitta.
Musta kukon tai kanan niskahöyhen sopii kaulukseksi. Piirroksessa häkilä ei ole kovin pitkä, ehkä puolirunkoon tai hieman yli ja piirretty vähän ”pörrölleen” eli sen on ilmeisesti tarkoitus olla, jos ei kovin tuuhea, niin vähintään 3-4 kierroksen selkeä kaulushäkilä.
Seuraavassa oppaan resepti, joka on Pikkukalajäljitelmiä otsikon alla. Ehkä ruskeasävyisenä tuuhean häkilän kera, sekä painotettuna/pohjan lähellä uitettuna, perho menee hyvin simpusta tai pienestä ahvenesta.
STREAMERI
(PERUSMALLI)
Koukku 6 – 2 pitkävartinen
Kierre Hopea tai kulta
Painotus Lyijylanka (etuosaan)
Runko Punertava oranssi (takaosa), tumma kellanruskea (etuosa)
Kierre Kapea soikea kulta
Siipi 4 jäykkää furnace häkilää (musta keskusta ja hehkuvanruskea muu osa), sivuille muutamia mustia oravan häntäkarvoja
Häkilä Musta kaulahäkilä
Aikaisemmin ilmestyneet kirjasidonta blogit + muita perhojuttuja
Huhtikuu 2021: Black Muddler Minnow
Muistin virkistämiseksi blogi, jossa on kerättynä laajasti perhoblogeja ja kirjoituksia aiemmilta vuosilta.
