Kottarainen oli Erän Kuukauden perho numerossa 9/2002.

Kansallisperho Nalle Puh herättää keskustelua ja sen sidonta sekä erilaiset muunnokset/versiot vuosikymmenten aikana ovat saaneet aina  perhokansan kiinnostuksen heräämään.

Kuten moneen kertaan on mainittu, Nalle Puh on Simo Lumpeen 1968 kehittämä vesiperhosen jäljitelmä, joka valittiin 1994 kansallisperhoksi. Tarkempi tarina kansallisperhosta, isokokoisista Nalle Puh perhoista ja isoista pinturikoukuista oli blogissa kuukausi takaperin. Muistakin isoa suuremmista Nalle Puh muunnoksista oli muutamia Erän Kuukauden perhona vuosituhannen vaihteen tietämissä.

Yksi näistä megasuurista ”Nalle”-perhoista oli blogin otsikkokuvan Kottarainen, josta kirjoitin Erään 9/2002 ja sama tarina on muokattuna mukana myös jossakin kirjoistani. Siinä tarinassa seikkailin muinoin Saarijärven reitin Kalmukoskella, jossa tuo Kottarainen oli viime vuosituhannella Kalmukosken kalareissun ottiperho.

Erän tilaajilla on omilla tunnuksilla mahdollista lukea Erän nettiarkistosta vanhoja 2000-luvun näköislehtiä, mutta aivan 2000-luvun alussa ei lehtien jokaista sivua/artikkelia ole mukana, kuten Kottaraista.

Katajalan Harrin Kottarainen 

Kottarainen ei ole omaa keksintöä, vaan bongasin sen aikoinaan Perhokalastus 4/1986 lehdestä lukijoiden suosikkiperhoja palstalta. Siinä Harri Katajala kertoi ”Kottarainen” perhosta.  Artikkelin ingressissä eli johdannossa Katajala mainitsee, että perhon nimi juontaa juurensa kalakaverin terävään toteamukseen perhosta ja nimi on lähinnä vertauskuvallinen.

– Syynä kyseisten perhojen koko, joka ei taida oikein asettua ainakaan tiukan puristin asettamiin sanoisinko ”halfordilaisiin” raameihin. Poikkeuksellisen nimensä kyseiset tekeleet ovat saaneet eräältä kalaretkeltä. Kaveri totesi kuivan kyynisesti luulleensa avuttomien kottaraisen poikasten joutuneen armottoman virran syövereihin ja sitä mukaa taimenten suihin.

Artikkelin tekstissä Katajala pohtii mm. syitä, miksi taimen ottaa poikkeuksellisen kokoisen perhoon ja toteaa, ettei Kottarainen poikkea mitenkään suuresti suositusta Nalle Puh –linjasta.

Samoin Katajala pohtii ison tuuhean pintaperhon hyviä ja huonoja puolia kalastuksessa sekä suosittelee Kottaraista ennakkoluulottomalla perhokalastajalle.

Kottaraisen sidonnassa olivat Katajalan mukaan lisääntyneet materiaalin kulutus ja työmäärä verrattuna normaali Nalle Puhin sidontaan. Koukkuina Katajala mainitsee esimerkkinä Partridgen Bucktail/streamer koukut #12–8 kokoisina.

Katajalan Kottaraisen siivet on sidottu myös karhunkarvasta, mutta Nalle Puhiin verrattuna poikkeavasti kärjet/latvat ylöspäin. Rungot olivat Fly-Ritestä tai hylkeenkarvasta ja runkohäkilöitä on kaksi kierrettynä yhtä aikaa. Katajala suosi perhomallissaan ruskean eri sävyihin värjättyjä grizzly -satulahöyheniä.

Harri Katajalan artikkeli Perhokalastus 4-1986 lehdessä näytti aukemalla tältä.

Katajalan mallista versioitu Kottarainen 

Tottahan ennakkoluulottomana perhokalastajana tuo Kottarainen piti kokeilla, mutta pitäytyen alkuperäisen Nalle Puhin siipityylissä karhunkarvakimpun leikatut tyvipäät ylöspäin. Iso koukku vaati luonnollisesti tuuhean tuplahäkilän runkoon vallankin Katajalan suositusta julmempaan streamerkoukkuun sidottuna.

Tiemcon 300 koukkumalli näytti silmälle sopivan ohkaiselta ja pitkältä, joten niitä tuli testattua kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Satulahöyhenet olivat oikeastaan ainoita mahdollisia, joilla sai tuplana riittävän tuuhean runkohäkilän. Tuolloin ei ollut muuta järkevää vaihtoehtoa oman sidontapakin satulatarjonnassa kuin tuo ”ruskea”, joka oli käytännössä furnace  eli ruskea tummalla keskiosalla. Se sai luvan kelvata.

Tuuhean häkilän kera nuo #8-6 pitkiin TMC 300 streamerkoukkuihin sidotut Kottaraiset kelluivat hyvin tärkättyinä ja antoivatkin tapahtumia, jopa #4 koukkuun sidottuna kohtuullisesti. Käytäntö osoitti, että 3-4 sentin pituiseen koukkuun sidotuilla Kottaraisilla sai tapahtumia, mutta siinä meni selvä raja ainakin omien havaintojen perusteella.

Nalle Puh jäljittelee tunnetusti pinnalla räpiköivää vesiperhosta ja tuo karkeasti 3-4 sentin koukkupituus sekä siihen sidottu Kottarainen osuu vielä nippa nappa, vaikkakin liioitellusti, suurimpiin vesiperhoslajeihimme. Mutta tätä isommat liki 5-senttiseen koukkuun sidotut Kottarais-Nallet alkavat olla jo kalojenkin mielestä epäilyksiä herattäviä ja luonnottoman isoja, kalatapahtumat harvenevat. Liika on liikaa.

Tuplanalle

Vuoden 2003 alussa julkaistiin allekirjoittaneen sadas Kuukauden perho ja sen kunniaksi järjestettiin äänestys numerossa 2/2003 suosituimmasta ”kuuperhosta”. Kisaäänestykseen oli valittu sadasta kuukauden perhosta tusina pääehdokkaita muistin virkistämiseksi. Yksi näistä oli Nalle Puh, jonka sidoin kuvaan huomion herättämiseksi väärinpäin eli siivet olivatkin koukunmutkan puolella.

Väärinpäin sidottu Nalle Puhin oli yksi pääehdokas numerolla 8 mukana äänestyksessä.

Toki nurinkurisellakin Nalle Puhilla saa kaloja, mutta onhan tuo malli hieman normaalia työläämpi sidottava. Hyvää sidontatreeniä joka tapaksessa ja perinteisellä pinturityylillä ylävirtaan heitettäessä, perho tulee perä edellä alavirtaan, jota moni pitää tärkeänä.

Äänestyksen voitti tuolloin Nalle Puh, mikä ei ollut mikään iso yllätys. Voittaja julkaistiin Erän numerossa 5/2003 ja siihen tilanteeseen piti kehitellä taas jotain ”uutta näkökulmaa” Nalle Puh perhosta, joten sidoin kuvaa varten Tuplanallen.

Pitkälle TMC 300 koukun varrelle oli sidottu kaksi Nalle Puh perhoa peräkkäin. Kaksi samaa perhoa samalle koukunvarrelle peräkkäin ei sinänsä ollut mikään uusi idea, maailmalta olin näitä tuplaperhoja nähnyt kuvissa jonkin verran.

Tuolla lehtikuvan Tuplanalle-perholla en kalastanut lainkaan, enkä ole muistaakseni toista vastaavaa sitonut. Lahjoitin Tuplanallen Erän silloiselle päätoimittajalle Seppo Suuroselle ja sillä tiellä se on edelleen.

Suurikokosia Nalle Puh perhoja sidottu puoli vuosisataa ja Nallen megakokoisia Kottarais-muunnoksia streamerkoukkuun ainakin jo sen 35 vuotta. Tämänkertaisen blogin voi hyvin päättää Katajalan Harrin artikkelin loppukommettiin: ”Ei muuta kuin tapaamisiin Kottaraisen pöntöllä.” 

Tuplanalle Erässä 5/2003 TMC 300 koukkuun sidottuna.