Flugfiske i Norden on ruotsalainen laatulehti, jonka sivuilta voi löytyä hyviä ottiperhoja, kuten Johannes

Kirjasidonta ei esittele vain kirjojen perhoja

Perhokalastajan ”kirjallisuus” käsittää aktiivisen perhokalastajan hyllyssä useimmiten laajemman joukon painettua perhokalastusmateriaalia kirjoista, lehdistä, katalogeista, mainoksista, julisteista, korteista jne. lähtien.

Aktiiviharrastajan perhokirjallisuuden yhteisenä tekijänä on printti – ”painettu sana tai kuva” sekä kiinnostus perhoihin/perhokalastukseen/perhokalastuksen historiaan. Oma hylly ja arkisto keskittyy pitkälle perho- ja perhonsidontapainotteiseen ”kirjallisuutteen”.

Maailmalla painettua perhomateriaalia on loputtomasti, mutta kaikkea ei toki tarvitse olla omassa hyllyssä. Perhokirjallisuudessa voi keskittyä vaikkapa sellaiseen mitä Suomessa tai Skandinaviassa on luettu ja seurattu, perhokeloihin ja niiden historiaan, vapoihin jne. osa-alueisiin.

Netin myötä tiedon tulva on pakottanut valikoimaan tarkemmin, mihin kaikkeen kiinnostuksensa harrastuksessa kohdistaa. Ihmisen resurssit eivät enää riitä kaiken osaamiseen.

Kirjasidonta blogipalstan tarkoitus on esitellä sellaista printtimateriaalia, josta on itselle ollut ajan saatossa iloa ja oppia erityisesti perhonsidonnassa, perhomallien bongauksessa, sidontatekniikoiden opettelussa ja mitä ottiperhoja printeistä on löytynyt.

Kirjasidonta lähti liikkeelle tammikuussa Heikkilän Lassen Harjuksen perhokalastus -kirjalla ja Yläinen-perholla. Toki Heikkilän kirjan perhoista monet ovat osoittautuneet kelpo ottiperhoiksi eli kannattaa tsekata myös kirjan muu perhotarjonta.

Päätin ottaa yhden lehdenkin eli Flugfiske i Norden, lyhyesti FiN, mukaan kirjasidonta palstalle edustamaan Pohjolan perholehtien aatelia. FiN:ssa on ollut paljon itselle mieluista luettavaa, katseltavaa ja opittavaa.

FiN on ilahduttanut Skandinavian perhokalastajia vuodesta 1979 eli yli 40 vuotta ja siinä on ollut alusta saakka äärimmäisen hienoja artikkeleita perhokalastuksesta, välineistä, Pohjolan vesiltä ja muualtakin.

Artikkeleiden tyyli on hienostunut ja kaunokirjallisuuteen vivahtava. Tunnustan suoraan, etten ehkä kaikkia tekstin hienoksia edes ymmärrä keskinkertaisella kielitaidolla, mutta kokonaisuudet ymmärrän sentään jotenkuten. Oma henkilökohtainen kiinnostus on nimenomaan perhoissa, joita FiN:ssa on esitelty runsaasti vuosikymmenten saatossa.

FiN:n tekstityyli ei ehkä kaikille sovi, mutta lehdestä saa kuitenkin lukea tarinoita hienoista perhokeloista tai perhovavoista sekä niiden valmistajista sekä muistakin perholegendoista sekä hienoista kalapaikoista. Sellaisista, joista harvemmin kotimaan julkaisuista saa lukea.

Ja onhan siellä vuosien saatossa ollut myös suomalaisia tai suomalaisten perhoja mukana harvakseltaan Simo Lumpeesta Mikko Haloseen.

FiN on laadukas ruotsinkielinen perhokalastuslehti

Uusin Fin  on ilmestynyt blogia kirjoittaessa tammikuun lopulla. FiN on tasokas laatulehti, jonka tyyli, kuvat, artikkelit jne. ovat huippuluokkaa. Lehden paperikin on niin hienoa ja korkealaatuista, että siihen painetut kuvat suorastaan hyväilevät katselijan silmää.

Omaa mieltä ja silmää hykerryttää erityisesti FiN-lehden piirros- ja akvarellikuvitus, joka on yksi alkusysäys siihen, että aikoinaan lähdin innokkaana piirroksin tekemään ensin perhoreseptimonisteita ja lopulta vaihe vaiheelta sidontaohjeita.

FiN lehteen on vuosien saatossa piirtäneen/taiteelleet useat äärettömän taitavat kuvittajat/taiteilijat, kuten Gunnar Johnson, Thommy Gustavsson, Rolf Smedman, Anders Forsling ja moni muu,  joiden kynän ja pensselin jälki ihastuttaa ja vakuuttaa – kerrassaan upeita taideteoksia, voiko niitä enää edes sanoa sanalla ”piirros”, taidetta ne ovat.

Gunnar Johnsonin akvarellit ovat hienoja. Ylipäätään upeat piirrokset ja taiteelliset maalaukset parantavat ja monipuolistavat lehden ulkoasua merkittävästi.

Toki tässä pitää tasapuolisuuden nimissä sanoa, että kyllä Suomessakin on taitavia tavalla tai toisella perhokirjallisuutta kuvittaneita, joiden töitä olen monet kerrat ihaillut, kuten mm. Kalle Rönty, Simo Lumme, Seppo Polameri, Seppo Leinonen ja on niitä monia muitakin.

Flugfiske i Norden 1/1995  

Tammi-helmikuussa ilmestyy perinteisesti FiN nro 1, joten katselin hyllystä vanhoja eri vuosien FiN:n ykkösnumeroita ja niistä kirjasidontaan sopivia perhoja. Käteen osui vuoden 1995 lehti, jossa oli paljon mukavaa luettavaa sekä Johannes-perho, jonka lehtikuva aikanaan säväytti ja laittoi sitomaan.

Mutta olihan siinä lehdessä juttua Muddler Minnow ”perheestä”, johon oli kasattu eri tekniikoin sidottuja ”mutikkapäitä” sekä muutamia erilaisia Muddler-versioita. Kuvituksena oli juuri tuo edellä ollut Gunnar Johnsonin upea akvarelli sekä Johnsonin piirroksin esitelty edellä mainittuja Muddlermuunnoksia.

Lehdessä oli myös artikkeli Hoagy B Carmichaelista, miehestä joka kirjoitti vavanrakennusraamatun ”Masters guide to building a bamboo fly rod” eli tarinan vapamestari Everett Garrisonista ja hänen vavoista. Pitihän se artikkeli taas lukea uudelleen.

Bambu ja kuvan Garrison (1893-1975) kuuluvat yhteen, mestarin vavoista pyydetään 5 000 – 10 000 dollaria, jos niitä ylipäätään on myynnissä.

Mutta siihen asiaan eli Johannes-perhoon. Se on yksi tanskalaisen Johannes Laursenin ottiperhoista, joka lehden kuvasta iski välittömästi tajuntaan. Perhon olemus saalisti meikäläisen ja monet muutkin Laursenin perhoista herätti mielenkiinnon.

Johannes Laursen oli tanskalainen perhokalastaja, joka kalasti tanskan Karup Å joella meritaimenia. Johanneksen perhot ovat hyvin yksinkertaisia häkiläsiipiperhoja, vähän kuin typistettyjä streamereita.

Jollakin tapaa tuo lyhyt siipi ja siivenpään pyöreys on silmää miellyttävä, tosin nykyniskoista on vaikea löytää malliltaan vastaavia pyöreäpäisiä höyheniä. Kanan niskoista tai satuloista niitä löytynee helpoiten. Jalostus on ”pilannut” häkilöiden pyöreäpäisyyden.

Kuvan perhoa katsellessa, siinä oli piirteitä niin Red Tagista kuin Royal Coacmanista. Silloin taisi itsellä olla ns. Royal Coachman kausi Lauri Sälevän häkiläsiipisen lohiperhoversion myötä.

Kuva kertoo enemmän kuin muutama sivu tanskankielistä tekstiä.

Johannes Laursenin artikkeli oli kirjoitettu tanskan kielellä, joten hieman tarinan sanoja piti arpoa, mutta kyllä siitä tolkun sai ja resepteistä myös.

Johannes-perho näytti muutenkin helpolta sidottavalta, joten niitä tuli sidottua lehtikuvan kokoon skaalattuna eli nro 6 koukkuun muutamia. Pakotettu kultainen runkokierre tosin tuli vaihdettua soikeaan vastaavaan.

Lohenkuvat silmissä Johanneksia tuli sidottua, mutta lohia en sillä saanut. Kotikoskilla tosin Johannes osoittautui hyväksi taimenperhoksi. Kun ne aikaan loppuivat rasiasta, niin uusia ei tullut sidottua, vaikka moneen kertaan niitäkin piti sitoa täydentämään ottiperhojen rasiaa.

Tämän kirjasidonnan myötä sain hyvän syyn palauttaa tuo Johannes ottiperho mieleen, perhorasiaan ja tarjota reseptiä myös muille kokeiltavaksi. Sidoin malliperhot #6 lohikoukkuun, kuten silloin ennen. Lehtikuvan perho on alasilmäisessä arvioiden ehkä 6-8 koukussa ja voihan tuota skaalata vaikka 10-12 kokoiseksi harriperhoksi.

Lehtikuvan Johannes ruskealla taustalla iski muinoin silmään ja pitihän niitä taas sitoa lisää.

Lehdessä oli myös kerrottu Laursenin Karupin joelta nähtävästi ennen sotia saamista mahtitaimenista. Lehtijutun vanhassa valokuvassa Johannes Laursen roikottaa liki kymppikiloista meritaimenta, joten kyllä se herätti välittömästi kiinnostuksen, että missä tuollainen joki on ollut – onko vieläkin?

Aikoinaan 90-luvulla piti kartoista tutkia pitkään, ennen kuin tuo Tanskan Karup Å joki edes löytyi. Nykyään se löytyy käden käänteessä, se on pienehkö ja Karup joella on kuvien perusteella tosi isoja meritaimenia edelleen. Ehkä Kapup Å on ihan käymisen arvoinen kalapaikka, jos sillä suunnalla liikkuu?  Yksi ottiperho on ainakin tiedossa.

Tuore Johannes-perhon versio. Mustad 36890 #6 koukku, soikea kierre, siipenä kanan satulahöyhenen latvat ja furnace-kukkoa häkilä.

Johannes

Sidontalanka: Musta

Pyrstö: Punainen villalanka

Kierre: Pakotettu kultatinseli

Runko: Riikinkukon silmäsulan siikasia kierrettynä

Siivet: Kaksi valkoista häkilää

Häkilä: Kaksi furnace kanan häkilää – sidotaan siiven eteen  – iso ja paksu.

Huomioita: Koukkukokoa ei ole mainittu, mutta arviolta 6-8 on sopiva. Pakotetun kierteen korvikkeena soikea medium kulta on sopivaa. Siipihäkilän materiaalia ei sanota, kukon häkilähöyhenet ovat harvempia ja teräväpäisempiä kuin kana höyhenet. Häkiläksi en löytänyt furnace kanaa eli jossa on tumma/musta keskusta ja latvat ruskeat, korvikkeeksi kiersin furnace-kukon satulahöyhenestä häkilän.

 

Aikaisemmin ilmestyneet kirjasidonta blogit

Tammikuu 2021: Yläinen  

Vuoden 2020 vaihe vaiheelta perhonsidonnan blogiperhot

1/20 tammikuun blogiperho: Kokkopontso

2/20 helmikuun blogiperho: Kuparipukki

3/20 maaliskuun blogiperho: Ruskea Sontikka 

4/20 huhtikuun blogiperho: Magic haukiperhot

5/20 toukokuun blogiperho: Musta Murhaaja

6/20 kesäkuun blogiperho: Torniojoen Ambulanssi

7/20 heinäkuun blogiperho: GRHE nymfi

8/20 elokuun blogiperho: Lohduttaja

9/20 syyskuun blogiperho: Amppari-Nymfi

10/20 lokakuun blogiperho: JPH

11/20 marraskuun blogiperho: Mulkkis

12/20 joulukuun blogiperho: Jääpuikko