Turun Wiikko-Sanomat 7. huhtikuuta 1821

Historia on kiinnostanut minua pienestä pitäen. Mielestäni historiaa tutkimalla ja oheisen kaltaisia kirjoituksia lukemalla saa suuntaa antavan kuvan/käsityksen mm. entisajan elosta kaukana pohjoisen mailla. Aikana jolloin Suomi oli hiljattain siirtynyt Ruotsin ajasta Venäjän vallan alle ja Helsinki oli alle 10 vuotta vanha pääkaupunki.

Onhan se nykyaikana helppoa istua Etelä-Suomessa autoon ja hurauttaa alle vuorokaudessa Utsjoelle tai hypätä Helsinki-Vantaalla lentokoneeseen ja hetkessä maisema on vaihtunut Ivalon kentälle ja siitä muutamassa tunnissa vuokra-autolla Utsjoelle. Näin vaivatta ja nopeasti se matka voi taittua etelästä pohjoiseen, eikä nykyihminen modernein kulkuvälinein edes osaa kuvitella, kuinka kovan työn takana ja hidasta liikkuminen on ollut 100 tai jopa 200 vuotta sitten silloisia kärry- ja vesiteitä sekä polkuja pitkin unohtamatta matkatavaroita.

Satuin löytämään kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista Turun wiikko-sanomat vuodelta 1821 (huhtikuu nro 14 ja nro 15), joissa oli vanha kirjoitus Lapinmaalta. Nämä ovat melko harvinaisia tekstejä ja kertovat hyvin sen ajan elämästä menneisyydestä. Vaikka lehdet ilmestyivät 1821 huhtikuussa, niin Lapinmaan matka oli tehty 1820 eli 200 vuotta sitten. Kirjoittajasta ei ole tietoa.

Wiikko-Sanomien käyttämä fontti ei ole helpointa lukea, mutta aika pian siihen silmä tottuu. Teksi on toki ohessa nykymuotoisena ja olen tarkoituksella jättänyt tekstiin kirjoitusvirheetkin, niin voi huomata millainen kirjoitusasu lehdessä on tuolloin ollut.

Kirjotus Lapinmaalta.

Wiimeisenä kesänä waelsin minä Jäämeren rannalta pitkin Patsjoenwartta Enarajärwellen, joka löytyy Suomen Lapissa, länsi-puolella Kolan eli Kuolan kaupunkia. Mainittu Patsjoki on wiljaisin rannoiltansa koko Lapinmaassa; mutta niin wirtawa ja koskinen ettei mies-muistoon ysikään ihminen ole kulkenut sitä myöten weneellä Jäämereen, eli sieltä Enarajärween. Tämän joen ympärillä löytyy 3 pitäjätä, nimittäin Utsjoen pitäjä Suomen Lapissa, ja Karasjoen ja Tenon seurakunnat Rujassa (taikka Norjan puolella). Näissä 3:messa pitäjässä on kahenkaltaisia asukkaita, nimittäin Tenolaisia ja Tunturi-Lappalaisia.

Tenolaisia (eli Tenosta taikka joesta kalastawia Lappalaisia) saattaa mainituissa pitäjissä olla 60 taloa. Mutta yhessäkään talossa ei ole enempää kuin yksi parikunta; sillä niin pian kuin Lappalaisen poika naipi, tekee hän eri koan (eli majan), jossa hän asuupi, ja josta hän maksaa eri weronsa, joka harwon on korkiampi, kuin puoli Riksiä (taikka 75 kopeikkaa Wenäjän paperi-rahaa). Tenolainen elää wälistä köyhempänä, wälistä rikkaampana, sillä hänen ainoa elatuksensa on lohen saalis, joka toisin wuosin on runsaampi, toisin kehnompi. Menneenä wuonna saatiin näissä kolmessa pitäjässä yhteensä 900:an tynnörin paikkoin lohia, joka sanotaan olleen paraita saaliita mies-muistossa. Tällainen saalis toisi kauniit rahat, jos Lapinmaalla maksettasiin lohista sama hinta, kuin Suomessa; mutta nämät köyhät Tunturin takaiset Lappalaiset, jotka eiwät woi ite kuljettaa kaluansa Suomeen ja Ruottiin kaupaksi, myöwät sen osittain Wesi-saaren kauppa-paikkaan Rujassa, osittain Wenäjän Lappalaisillen ja osittain myöskin maakauppioillen, niin halpaan hintaan, etteiwät he usiasti saa enempää kuin 2 kannua huonoa palo-wiinaa suolatusta lohi tynnöristä, ja suoloja eiwät he saa Rujasta painoa painosta. Kaikki nämät Tenolaiset puhuwat jotensakin selwästi Suomen kieltä; sillä heiän esi-wanhempansa owat nöyrinä (eli kalliina) aikoina tulleet tänne Tornion joelta.

Heistä erotetut owat Tunturi-Lappalaiset, jotka tuntureissa ja waaroissa (taikka wuorisissa kangas-maissa) paimentawat porojansa eli peurojansa, ja joita sentähen myöskin Porolaisiksi mainitaan. Porolaisen ainoa elatus on poron eli peuran wilja, ja jos hänellä on paljon wäkeä, tappaa taikka lahtaa hän tawallisesti muonaksensa 2 poroa (eli peuraa) wiikossa. Tästä ymmärretään että hänellä pitää oleman paljon mainittuja eläimiä, ennen kuin hän woi elättää perehensä. Se Porolainen tulee jo aikaan, jolla on 3 ja 4 sataa poroa; mutta warakkaaksi mainitaan wasta sitä, jolla on 5 ja 6 sataa. Näinä wiimeisinä wuosina on tämä Lapinmaa mahottomasti köyhtynyt erinomaittain 3:mesta syystä. Ensimmäinen syy siihen on että talonpojat Kemin ja Tornion puolelta owat ruwenneet ylönpaltisesti kuljettamaan Lapinmaallen wiinaa, johon Lappalaiset owat niin menewät ja ahneet, etteiwät he säästä ainoatakaan kaluansa eikä ruoka-palaansa, palo-wiinan kaupoillen paästyänssä. Ja waikka Armollinen Esiwaltamme on kowasti poiskieltänyt wiinan kaupan Lapin maalla, on tämä hywä ja terweellinen Asetus kuitenkin kokonansa laimin lyöty, erinomaittain sillä että Lapinmaan awaruus on estänyt Kruunun Palwelioita walwomasta, että se tulisi warteen otetuksi.

Toiseksi köyhyttää Lapin maata sutten määrätön paljous, jotka niin armottomasti syöwät poroja (eli peuroja), että ne ainoastansa Utsjoen Seurakunnassa, jossa on 20 poro taloa, owat menneenä syksynä ja talwena tappaneet wähinäkin 2000 (kaksi tuhatta) poroa.

3:neksi on myöskin paljon poron wasikoita näinä wiimeisinä wuosina kuollut tautiin, jonka syy luullaan olewan kowat kewäiset kylmät. Tämä wasikkain kuolema oli menneenä wuotena niin kowa, että muutamilta Lappalaisilta kuoli likipitäin sata wasikkaa kultakin.

(wiimenen toiste)

Kirjotus Lapinmaalta.

(Jatkanto ja Loppu N:o 14:neen.)

Jos luwaton wiinan kauppa, sutten paljous ja peurain tauti saawat kauan häwittää Lapinmaata, niin on wissi ja warma ettei yksikään Lappalainen pysy paikoillansa, waan kulkee taikka kerjäläiseksi Suomeen, taikka kalan pyytäjäksi Rujaan, johon jo moni Utsjoelta ,Enarista ja Soankylästä wiimeisinä wuosina on näljältä pakonsa ottanut.

Jos joku warakas ja toimelias Suomalainen rupeasi asumaan Utsjoen pitäjähän, uskosin minä hänen tulewan siellä hywin aikaan; sillä waikka ei ruis eikä ohra siellä hywin menesty, niin on Luoja sitä wasten siunannut sinne runsaasti muuta wiljaa.

Ensiksi on Jäämeressä sangen hywä kalan saalis, joka elättää monta tuhatta ihmistä.

Toiseksi on siellä sangen hywiä niitun paikkoja ja heinä-maita, joista wähällä waiwalla ja kustannuksella tulisi oiwalliset niitut: niin että siellä hywin saattasi elättää lehmiä, ja woilla saatasiin hywä hinta Rujassa. Likimmäiseen Rujan kauppapaikkaan luetaan Utsjoelta 4 eli 5 peninkuormaa. Muutamat meiän Lappalaiset, joilla on lehmiä, wiewät sinne woinsa, ja saamat 6:en ja 9:än leiwiskän wälillä hywiä rukiisia jauhoja woi-leiwiskästä.

3:neksi on Utsjoen rannoilla hywä ja iso terwas-mehtä. Joka sen tähen näillä paikoilla ymmärtäsi terwaa polttaa, taitasi helposti elättää melkeisen talon wäen. Jos hän ainoastansa polttaisi 30 tynnöriä wuoteensa saisi hän niillä Kuolan kaupungista, joka ei ole aiwan kaukana, waihettaa wähintäkin 30 tynnöriä jauhoja. Tosin saattasi moni sanoa että terwan poltto häwittäsi pian mehtät näin kylmässä maassa; mutta niin suuressa ja harwasti asutussa pitäjässä, kuin Utsjoki on, löytysi kyllä mehtää sillen, joka kohtuullisesti ja säästin mukaan terwaa polttasi.

4:neksi, jos Islannin lampaita tuotasiin Lapin maahan, menestyisiwät he siellä hywin, ja niinkuin jo mainittiin olisi siellä järwien ja jokien rannoilla ja saarissa hywiä niitun paikkoja, joista niillen muonaa saatasiin.

Lintuja ja muuta metän wiljaa saahaan myöskin runsaasti Lapinmaalla.

Merkillinen asia on että pahan sään tullessa kuuluu Lapin tuntureissa kowat paukaukset, ikäänkuin tykillä eli kanoonalla ammuttasiin.

. . n.