Jääpuikko on simppeli talviperho, joka tosin toimii hyvin myös kesällä.

Nuorena perhokalastuksen polte oli kova ja koskelle oli päästävä kalaan talvellakin, keleistä ja pakkasista riippumatta. Toki rauhoitusaikaa kunnioitettiin, mutta rauhoituksen jälkeen lähdettiin taas könyämään koskille.

Kyllä nykyäänkin tulee lähdettyä silloin tällöin ulkoilemaan vavan kanssa ja katselemaan talvista luontoa, mutta ne pahimmat tuiskut ja pakkaskelit jätän jo suosiolla väliin. Tai ainakin jätän vavan matkasta, kameran kanssa talvinen koski on kuvauksellisen kaunis.

Talvinen perhokalastus onnistuu parhaiten, kun lämpötila on plussan puolella, mutta toki perhostelu onnistuu myös pakkasella. Vaparenkaiden sulattelua sormissa ja suussa on vain harrastettu jo tarpeeksi, joten itse jätän ne kelit mieluusti väliin.

Vavan harva rengastus, renkaiden ”rasvaus” sekä upposiima ovat lääkkeitä pakkasia vastaan, mutta itse kalastan talvellakin mieluiten kelluvalla siimalla. Omien koskien useimmat ottipaikat ovat riittävän matalia kellusiimalle, eikä suojakelillä renkaatkaan jäädy.

Mietovirtaiset alueet, niskat ja suvannot ovat kokeilemisen arvoisia talvipaikkoja. Heti rauhoituksen jälkeen tosin kalat saattavat olla yllättävän kovassa virrassa.

Kosket aukeaa joulukuussa

Uuden lain mukainen rauhoitus päättyy juuri nyt ja joulukuun 1. päivänä koskille taas pääsee. Pitänee vielä katsella ja kuulostella, jaksaako heti lähteä koskille katsomaan, mutta kyllä se kiinnostus on edelleen olemassa.

Rauhoituksen päättyessä alkutalven vesi ei ole vielä kaikin paikoin jääkylmää ja kaloja voi olla vielä koskenkin puolella, mutta talven tullen kovemmat koskipaikat tyhjenevät onkikaloista.

Koskikalat harjuksista ja taimenista kirjolohiin löytyvät hitaamman virran alueelta. Ja mitä kylmempää vesi oli, sitä miedompaan virtaan kalat hakeutuvat, jopa järvien puolelle.

Myös perhomuoti muuttuu talvella, eikä kesäperhot enää välttämättä toimi. Pintaperhot tai pinnan tuntumassa uitetut perhot eivät ole talvella parhaimmillaan, perho tulisi saada tarjottua pohjan tuntumaan. Surffilauta ei ole talviperho.

Jääpuikkoon ei järin kummallisia materiaaleja tarvita, se oleellisin on Hedronin jäänsinen (Ice blue) Wing n’ flash kimalle. Lähelle samaa sinertävän hohtoista sävyä on muillakin merkeillä.

Jääpuikko ei ole sulanut pois 20 vuodessa

Erän kuukauden perhona numerossa 11/2000 oli Jääpuikko. Se oli yksi tuon ajan omista suosikeista talvikoskilla. Olin innostunut reilu 20 vuotta sitten jenkkiperhoista, kuten Clouser Minnow ja Cypert Minow, jotka silloin meillä luokiteltiin lähinnä salttiperhoiksi.

Jenkkiperhot kuitenkin toimivat kotikoskilla niin kesällä kuin talvella hienosti. Sininen Cypert Minnow oli talvella kova sana ja halusin kokeilla hieman saman tyylistä omaa ratkaisua, joka olisi helpompi sidottava.

Järeillä kynsisaksilla saa helposti leikattua kuulaketjusta perhoihin silmäpareja.

Markkinoille oli ilmestynyt ohuita kimalteita, joista Wing n’ flash kimalteen ice blue sävy miellytti erityisesti. Siitä sinertävänvalkoisesta kimalteesta väännetyt simppelit ”nakkiperhot” olivat kotikoskien talvikaloille aikamoista napalmia.

Sitten kerran oltiin kalassa Kuusaankoskella ja -15 asteen pakkaskeli pääsi yllättämään. Tuumailin siinä ainoana perhomiehenä, että se vähä mitä siinä kelissä kykeni kalastamaan, piti ottaa varman päälle. Valita oletuksen mukaan rasian varmin ottiperho. Päätin solmia simppelin valkoisen kimalleperhon siimaan. Se oli ollut talvisin  suhteellisen varma ottiperho.

Valinta osui ja onnistuin sillä perholla saamaan muutamat kalatapahtumat, ennen kuin kela jäätyi pyörimättömäksi umpiluuksi. Palastelin vavan sekä vyyhdin siimat auton takapenkille sulamaan kotimatkan aikana.

Koskella oli tuolloin myös Tuiskusen Jari, joka tokaisi siinä jäisen perhon nähtyään, että mikäs jääpuikko tuo oikein on. Tuosta Tuiskusen tokaisusta Jääpuikko-perho sai nimensä.

Kimalteita on nykyään runsaasti, joten Jääpuikosta on helppo tehdä väriversioita. Edessä vasemmalla orkkisväri, oikeanpuolenen punainen kaulus on hieman myöhemmin astunut kuvioihin.

JÄÄPUIKKO

Koukku: Pitkävartinen streamerkoukku, koko 2−12. Malliperhossa Kamasan B830 koukkukoko #10, väkänen painettu alas.

Sidontalanka: Valkoinen.

Painotus: Lyijytöntä paino- tai kuparilankaa.

Silmät: Koukun kokoon sopivaa palloketjua.

Pyrstö ja runko: Wing ’N’ Flash -kimalletta – sävy ice blue (jään sininen), pyrstö noin koukun mittainen, runko dubattu kartioksi.

Siipi: Keskelle ja eteen voi lisätä hieman siipikuituja.

Kaulus: Haluttaessa punainen ”kaulapanta” dubbingista tai langasta.

Huomio: Jääpuikko on suunniteltu alun pitäen talvikoskien ottiperhoksi, mutta osoittanut toimivuuden koskilla myös kesäkalastuksessa.

JÄÄPUIKKO  sidonta vaihe vaiheelta

1 Pohjusta koukun varsi valkoisella sidontalangalla. Katkaise palloketjusta silmäpari ja kiinnitä kahdeksikkosidoksella koukunvarren alapuolelle perhon silmiksi.  Sipaise tippa pikaliimaa kiinnitykseen estämään silmien pyöriminen.

2 Kiinnitä painolanka noin puolirunkoon, kierrä painolanka vieri viereen kiertäen silmien taakse ja katkaise ylimäärä pois.  Varmista painotus muutamilla harvoilla edestakaisilla lankakierroksilla.

3 Kiinnitä painotuksen taakse ohut kimppu valkoista sinertävänhohtoista kimallekuitua noin koukun pituiseksi pyrstöksi. Kiinnitä pyrstö napakasti, jotta kalat eivät pääse repimään sitä heti pilalle.

4 Kierrä/dubbaa samaa kimalletta sidontalangan ympärille ja kierrä syntyneestä nyöristä perholle runko, joka on kartiomaisesti takaa ohut ja tukevoituu eteenpäin. Puoliväliin voi lisätä ”välisiiven”.

5 Mahdollisen ohuen ”välisiiven” perään lisätään langalle kimalletta ja kierretään runko silmiin saakka.

6 Silmien taakse lisätään pieni siipi takaviistoon ja runkodubbingia kierretään huolella tämän jälkeen silmäpallojen ympärille.

7 Langalle hierotaan hieman punaista dubbingia, josta kierretään silmien taakse kapea ”panta” iskupisteeksi ja kalan kiduksia kuvaamaan.

8 Silmien etupuolelle/väliin lisätään  vielä ohut siipikimppu.

9  Perho harjataan ja siipeä leikataan viitosti virtaviivaisempaan muotoon.

10 Kun perho on leikattu ja harjattu, sidos päätetään koukunsilmän taakse ja päähän sipaistaan pikaliimaa/lakkaa varmistukseksi.

11  Jääpuikko on valmis, nro 10 koukkuun sidotun perhon pituus on noin 4 cm. 

 

Aikaisemmin ilmestyneet: 

1/20 tammikuun blogiperho: Kokkopontso

2/20 helmikuun blogiperho: Kuparipukki

3/20 maaliskuun blogiperho: Ruskea Sontikka 

4/20 huhtikuun blogiperho: Magic haukiperhot

5/20 toukokuun blogiperho: Musta Murhaaja

6/20 kesäkuun blogiperho: Torniojoen Ambulanssi

7/20 heinäkuun blogiperho: GRHE nymfi

8/20 elokuun blogiperho: Lohduttaja

9/20 syyskuun blogiperho: Amppari-Nymfi

10/20 lokakuun blogiperho: JPH

11/20 marraskuun blogiperho: Mulkkis