Red Tag pintaperho nro 24 koukussa on varma ottiperho, mutta onnistuuko kalastaja saamaan sillä kalan haaviin saakka on oma tarina.

Iän myötä huononee muukin kuin ulkonäkö. Se nyt on ollut selvä nuoresta pitäen, että ikääntyvä ihminen näyttää ikälopulta ennemmin tai myöhemmin. Itse taidan olla sitä ennemmin sorttia, mutta se ei ole menoa haitannut, kun mieli on nuori ja virkeä kuin rippikoulupojalla.Mutta näkeminen ja näköaisti on ihmisellä se tärkein aisti näistä ns. perusaisteista.  Itsellä on ollut teini-ikäisestä lähtien lievä likinäköisyys ja sen korjaamiseen hyvin lievät (-0,5) miinuslasit.

Lähellä työskentelyyn tai lukemiseen en ole laseja tarvinnut, mutta kauemmaksi katsottaessa miinuslasit tarkensivat näkymää. Niiden käyttö helpotti mm. moottoripyörällä ja autolla ajoa, kun liikennemerkit erottuivat tarkkana kauempaa. Lasit helpottivat elämää ja ne jäivät käyttöön.

Näkö pysyi samana ja niillä kevyillä laseilla sitten mentiin aina + 50 v ikään ja perhotkin tuli sidottua ilman laseja lähes 60 v ikään. Toki siinä 55 v paikkeilla alkoi jo iltahämärissä pikkuperhojen sitominen perukkeeseen hidastua ja perhopenkin ääressäkin valotehoa piti lisätä.

Kun perho ja koukun silmä ovat oikeasti pieniä, niin 0,10 mm perukekärki/tapsi on helpoin pujottaa ja solmia valmiiksi perhoon jo perhopenkissä.

Järeämpiä suurennuksia lääkkeeksi

Tultaessa 60 v kerhoon oli jo pakko katsoa jonkin sortin apulasit nokalle perhojakin sitoessa. Ensimmäiset kaksiteholasit oli hankittu jo aiemmin. Ehkä silmät/silmälihakset oppivat nopeasti myös laiskoiksi ja vähän tuntuu, että tässä pian saa taas alkaa katselemaan uusia järeämpiä laseja. Tällä hetkellä mennään +1,5 lukulaseilla perhonsidonnassa, mutta oikeasti pieniin nro 20 kokoluokan perhoihin pitää katsella +2,0 lukulaseja. Nuorempana nekin meni vielä helposti ilman laseja. En kai minä vanhene.

Tilanne on kuin vanhassa vitsissä, jossa mummo tuli valittamaan kunnanlääkärille kuulon heikkenemistä, ei kuulemma enää pierut kuulu. Lääkkeeksi lääkäri kirjoitti purkin pillereitä. Lähtiessä mummo vielä kysyi, että paraneeko kuulo näillä pillereillä, johon lääkäri totesi, ettei siihen usko, mutta pierut kovenevat.

Suurennuslasi ilman kehyksiä

Olen katsellut näitä valollisia suurennuslasilamppuja liikkeiden hyllyissä, lukenut netistä arvosteluita sekä seurannut niiden keskusteluita perhofoorumeilla, mutta en vai ole niihin syttynyt.

Olen toki pyöritellyt, tutkinutkin ja kokeillut erilaisia suurennuslasilamppuja liikkeissä, mutta en ole täysin vakuuttunut niiden sopivuudesta omiin tarpeisiin. Suurennuslasilamppu vaikuttaa turhan isolta ja kömpelöltä ja tuntuu, että kehykset peittävät liiaksi muuta näkyväisyyttä.

Minulla on pöydällä useimmiten leviteltynä niin paljon kaikkea tavaraa, että iso lamppu/suurennuslasi ei ehkä ole omassa käytössä paras ratkaisu.

Päädyin hankkimaan perhopenkin jalkaan liitettävän taipuisan joutsenkaula suurennuslasin. Se löytyi Stonfon perhotarvikkeiden valikoimista, + 2,0 suurennoksella. Kun sen läpi katsoo lukulaseilla, niin alkaa taas näkemään paremmin jopa ne nro 20 pienemmät satiaiskoukut.

Siinä se joutsenkaula suurennuslasi, joka taipuilee tarpeen mukaan ja suurentaa lukulasien kera riittävästi, että ne pienimmätkin satiaiskoukut saa sidottua oikeiksi perhoiksi.

Muitakin vastaavia suurentavia kirjanlukuvaloja on olemassa, jopa ledivaloilla, mutta tämä suoraan perhopenkin jalkaan liitettävä on omalla tavalla näppärä. Kun penkkiä siirtää niin suurennuslasikin tulee mukana ja sen voi kääntää tarvittaessa tieltä pois ja taipuisan kaulan säätää sopivalle hollille, kun sitä tarvitaan. Ja suurennuslasin voi helposti ottaa pois jalasta ja siirtää myös muihinkin penkkeihin joiden jalkapaksuus on sentin tai alle. Linssillä on aika suolainen hinta, yli 40 euroa, mutta ainakin omia tarpeita se on vastannut.