Marraskuun 2020 blogiperho – Mulkkis

Mulkkis – rannikon hopeakylkien kauhu

Katkaperhot ovat tunnettuja meritaimenperhoja, kuuluuhan rannikon taimenten ravintoon kalaravinnon lisäksi mm. leväkatkoja. Ehkä Itämeren eteläosissa ja Tanskassa katkojen merkitys on taimenen ravinnossa (ja katkajäljitelmät perhoissa) Suomen rannikkoa suurempi, mutta kelpaa ne katkaperhot täälläkin.

Pohjoisessa Norjan rannikolla voi laskuveden aikaan mennä kääntelemään rantakiviä, niin niiden alta paljastuu ziljoonia katkansukuisia. Katkoja siis elelee uskomattoman paljon rannikoilla, joten ei ihme, jos katkaperhot ovat perhokalastajan ykkösketjussa rantojen lähellä pyörivien meritaimenten pyynnissä.

Kimallekatka perho eli tanskalaisittain Glimmer Rejen rantautui Tanskan vesiltä Suomen rannikolle erityisesti edesmenneen Tanskassa asuneen Erkki Pöyhösen ystäväpiirin kautta. Erkin kaverit ja tutut (minäkin) kävivät Tanskassa kalassa ja Erkki toimi mielellään oppaana. Yksi Erkin luottoperhoista oli Kimallekatka, jonka esittelin Erässä 5/2009. Toisena perhona oli tuolloin suurta kiinnostusta herättänyt Pattegrisen, suomennettuna Pikkupossu. Samassa lehdessä oli myös tarinaa tanskan meritaimenen kalastuksesta.

Perhot ovat Erässä 5-2009, kuten Tanskankin jutut Erän näköislehtien arkistosta tunnuksien takana.

Kimallekatkan ja Mulkkiksen erot

Kimallekatka on helppo sitoa ja siitä on tehty useita muunnoksia, yksi niistä Mulkkis, jonka Sami Sandberg esitteli vuonna 2012 Pohjolan perhokalastaja -lehdessä. Tämän päivän keskusteluissa Mulkkis tuntuisi olevat maamme meritaimensiimoissa Kimallekatkaa suositumpi.

Periaatteessa Mulkkis on kuin Kimallekatka, hieman eri materiaalein. Kimallekatkan vasikkapyrstö on vaihtunut Mulkkiksessa kaninkarvaan ja värisävy voimistunut entistä räikeämmäksi ja härskimmäksi pinkiksi. Kimallekatkan chenille on ohuempaa ja vaaleampaa, alkuperäinen Mulkkis taas on kierretty räikeän pinkistä 15 mm paksusta Veniardin Cactus Chenillestä tiukaksi patukaksi ja leikattu lopuksi muotoon.

Vasemmalla sitä Mulkkiksen orkkis chenilleä, Nykyisin eri valmistajilta löytyy lisää monen eri paksuuden chenilleä, tietenkin myös pinkin eri sävyissä.

Sidonnallisesti Kimallekatja ja Mulkkis eivät sanottavasti eroa toisistaan, vain materiaaleissa on eroja. Tosin Kimallekatkassa käytetään toisinaan kultakierrettä, jota Mulkkiksessa ei ole. Ja Kimallekatkan koukkusuositus on laajempi nro 2–10, kun Mulkkiksen kokosuositun on vain nro 4. Toki kukaan ei kiellä sitomasta Mulkkista laajemmalla kokoskaalalla.

Se nyt on selvä, että molemmilla saadaan kaloja, Mulkkiksella ehkä nykyään paremmin, kun sitä käytetään enemmän. Sillä saa millä kalastaa.

Mulkkiksen materiaalimäärä ei päätä huimaa.

MULKKIS

Koukku: Mustad S71SNP-DT, koko 4

Lanka: Punainen/oranssi

Painotus: Painolankaa koukun alle, esim. lead free round wire .020 (=n. 0,50 mm)

Pyrstö: Kanizonker kaninkarvaa, väri fluoresoiva pinkki

Runko: Veniard Cactus Chenille 15 mm, fluorescent pink, leikataan muotoon

Silmät: Mustat pallosilmät, mallissa itse tehdyt silmäpallot 0,40 mm siimaan Gulffin Black Magic UV-liimalla

Pää: Sidontalanka, lakataan

Mulkkiksen käyttöohje Sami Sandbergin mukaan: ” Käytä perhoa joko päätyperhona 0,28 mm fluorocarbonperukkeessa tai sivuperhona 0,33 mm monofiiliperukkeessa. Tarjoa mielellään Golden hourin aikoihin aaltojen väliin syntyviin vaahtolauttoihin ja uita ripeästi.”

MULKKIS – sidonta vaihe vaiheelta

Koukku kiinnitetään sidontapenkkiin ja pohjustetaan varsi sidontalangalla. Varren alapuolelle kiinnitetään pitkittäin painotus kaksinkerroin taitetusta n. 0,5 mm paksusta painolangasta. Tässä on lisätty vielä kolmas painolangan pätkä kaksinkerroin taitetun keskelle näitä pidempänä.

Kanizonkerista leikataan tuhti karvakimppu ja kiinnitetään siitä napakasti lyhyt ja paksu kaninkarvatupsu pyrstöksi. Kimpun tyvipään voi leikata viistosti poikki, niin tyvestä ei jää pahaa pykälää rungon pohjalle ja samalla alusrunko muotoutuu sopivasti perhon hahmoa ajatellen.

Otetaan kimallechenille ja nypätään sen päästä noin puolen sentin pituudelta kimalteet pois jotta saadaan chenillen ydinlanka esiin. Siitä kiinnittäen saa chenillen pysymään varmemmin kiinni purkautumatta kovassakaan purennassa.

Chenillenauha kiinnitetään napakasti pyrstön tyveen, sidontalanka siirretään hieman eteenpäin, kierretään chenillenauhaa vieri viereen 2-3 kierrosta ja lukitaan se muutamalla lankakierroksella odottamaan silmien laittoa. Älä katkaise vielä chenilleä.

Katkasilmiä saa kaupoista, mutta silmät voi tehdä myös itse kuten kuvasarja vasemmalta lähtien näyttää: 1) 0,40 mm siimaan on tehty vetosolmu, 2) toinenkin vetosolmu edellisen ”päälle”, 3) siiman toinen pää katkaistaan pois, 4) solmu kuorrutetaan mustalla UV-liimalla (Gulff Black Magic) sopivan kokoiseksi silmäpalloksi, 5) kovetetaan liimapallo UV-lampulla katkan silmäksi.

Kaksi silmäpalloa kiinnitetään hieman pyrstön sivuille ja eroon toisistaan noin koukunkaaren tasolle. Kun silmät ovat samalla tasolla ja paikoillaan, silmäpallojen siimatyvien ylimäärät katkaistaan ja kiinnitetään koukun varrelle.

Siirrä lanka eteen ja chenillenauhan kiertämistä jatketaan vetäen samalla sormilla kimalteita taaksepäin, jotta rungosta saataisiin mahdollisimman tiivis ja kestävä. Alusrungon voi myös lakata ennen punoksen kiertämistä.

Runkoa kierretään tiukasti vieri viereen ja täytetään sillä rungon etuosa.

Punos kiinnitetään napakasti koukun silmän juureen ja ylimäärä poistetaan.

Perhon pää viimeistellään sidontalangalla ja sidos päätetään. Sipaise päähän vielä lakkatippa varmistukseksi.

15 mm Cactus chenille on sen verran tuhtia kierrettynä, että Mulkkiksen hahmo viimeistellään leikkaamalla runko saksilla edestä ohueksi ja taaksepäin paksunevaksi sukkulaksi.