Pertsan suosikkityökalut potretissa

Perhonsitojan työkalut herättävät keskustelua ja vallankin kokeneempien konkareiden työkalut kiinnostavat ja herättävät ajatuksia. Itsellä työkaluja on iso kasa laidasta laitaan halvimmista mahdollisista lähtien sekä paljon erilaisten työkalujen käyttökokemuksia.

Perhonsitojan peruskaluihin kuuluvat sidontapenkki, rullapidin, sakset, häkiläpihdit, sidontaneula ja solmutyökalu. Lisäksi on olemassa vino pino erilaisia ostettuja sekä itse tehtyjä aputyökaluja vanhasta hammasharjasta tuunatusta ”dubbausharjasta” lähtien mattopuukkoon ja sytkäriin.

Luonnollisesti perhoja sitoessa tarvitaan lisäksi hyvä valaisin, työtuoli ja pöytä – hyvä ergonomia on tärkeää, mutta aputyökaluihin ja työtilaan en tässä enempää puutu.

Yksilöllisiä mieltymyksiä

Sidontatyökalut ovat enemmän ja vähemmän yksilöllisiä. Yksi arvostaa hintaa, toinen ulkonäköä, kolmas kestävyyttä jne. Monia työkaluja on sitojasta riippuen totuttu ja opittu käyttämään niin, ettei juuri muut istu käteen. Se vuosikausia kädessä ollut työkalu on tietenkin kiistatta erinomainen ja paras.

Itse olen pyöritellyt paljon erilaisia työkaluja myös testaten ja vertaillen, mutta yleensä lopulta palannut niihin, jotka tuntuvat työn touhussa omimmilta. Jyvät ovat erottuneet akanoista myös omissa suosikkityökaluissa. Usein ne mitkä ovat sopineet hyvin käteen, ovat mieluisimpia ja ovat myös kestäneet hyvin käyttöä.

En välttämättä ole edes kiinnostunut kaikkein kalleimmista työkaluista, koska silloin niissä saattaa olla tavalliselle sitojalle täysin turhia ominaisuuksia. Mitä monimutkaisempi ja moniosaisempi työkalu, sen helpommin siihen tulee vikoja. Usein kaikkein yksinkertaisimmat työkalut ovat myös kestävimpiä, kunhan ne on tehty laadukkaista materiaaleista.

Toki on ollut aikoja, jolloin joku työkalu on muita enemmän käsissä, mutta vuosien jopa vuosikymmenten käyttö on kantapään kautta kertonut eri työkalujen kestävyydestä, laadusta ja käyttömukavuudesta.

On hyvä korostaa, että seuraavat valinnat ovat omia henkilökohtaisia, eikä minun suosikkityökalut istu välttämättä kaikkien käsiin. Jollakulla voi olla jopa negatiivisia kokemuksia mainituista työkaluista, maanantaikappaleita sattuu ns. laatumerkeillekin.

Uskon, että monia silti kiinnostaa, millä työkaluilla Pertsa mieluiten perhonsa sitoo. Seuraavassa omat työkalusuosikit muutaman sanan kera.


Stonfo Kaiman sidontapenkki.

Kaiman on oma suosikkipenkki. Se on ns. pikaleukapenkki, jonka leukojen välissä pysyy niin minimaalisen pieni # 30 kokoinen satiaiskoukku kuin järeä ja paksulankainen 6/0 lohikoukku. Pikaleuka on nopea, sillä erikokoisten koukkujen kanssa ei tarvitse säätää mitään, kunhan puristaa kahvasta leuat auki, asettaa koukun leukojen väliin ja päästää kahvasta irti. Jousimaisen tiukasti kiinni puristuvat leuat haukkaavat kaikenlaiset koukut kiinni yhdellä liikkeellä. Toki pitää olla huolellinen, ettei tuikkaa koukkua aivan leukojen kärkeen, jolloin penkki voi ”ampua” koukun menemään.

Käytän penkin leukaa yleensä aina vaaka-asennossa, jolloin leuat toimivat kuin rotaatiopenkissä. Perhoa voi sidonnan aikana käännellä ja pyöritellä niin, että koukunvarsi pysyy vaakatasossa – ei tosin millilleen samassa kohdassa, mutta käytännössä se ei haittaa. Ainoa mitä Stonfon pyörityksessä häiritsee on perusasennon ”pykällys”. Siellä lienee joku kuula, joka lonksahtaa paikalleen, kun leuat ovat vaaterissa – mutta eipä se silti maailmaa kaada.

Jos tarvitsen ja kuvaan vaikkapa videolle perhoa, jota pitää pyöritellä tarkasti samassa tasossa kuvauksen aikana, niin silloin käytän Griffin Montana Mongoose penkkiä. Se ei ulkoiselta olemukselta ole äkkiseltään erityisen vakuuttava, mutta oikeasti se on erittäin hyvä, kestävä ja monipuolinen sidontapenkki varusteineen, jonka käytön pehmeys miellyttää.

Malliksi järeä 6/0 lohikoukku Kaimanin leuoissa. Olisi sinne paksumpikin rauta sopinut, mutta tuo julma lohirauta on paksulankaisin perhokoukku minkä löysin

Kaimanin leuoissa pienin koukkumalli, jonka omistan. Varivas 2300 Ultra Midge # 30 ja kyllä sekin pysyy hyvin kiinni, vaikka vuosien saatossa on tullut rupea leuankärkeen huolimattomista kiinnityksistä.

Stonfo Kaiman on kuitenkin ainakin tämän hetken käytössä se ykköspenkki, joka painaa reilusti toista kiloa ja pysyy hyvin paikoillaan sidottaessa. Myös sidontakorkeutta voi säätää riittävästi.

Stonfo Kaiman hinta pyörii 200 euron nurkilla liikkeestä hintalapun ja ostajan tinkaustaidoista riippuen.

Spigottien ykköskenttä kuhisee pelkkiä tiemcolaisia – TMC Standard Spigot.

Tiemco Standard keraamien spigotti/rullapidin.

Rullapidin on perhonsidonnassa välttämätön, sillä ilman pidintä langan käsittely on turhan monimutkaista. Suoralla ja ohuella keraamisella putkella varustettu pidin on omaan käteen paras ja osoittautunut myös hyvin pitkäikäiseksi. Rankkakaan sidonta ei ole ensimmäistäkään Tiemcon spigottia kuluttanut loppuun, ainoastaan ”kädensijan” mustat kumiosat ovat hävinneet ajan hampaissa, mutta pari viime vuosituhannen TMC spigottia toimii edelleen. Tuon mustan palan hajoaminen on oikeastaan ainoa selkeä miinus, eikä sekään estä spigotin käyttöä.

Oikealla vanhempi tiemcolainen, varmastikin kaukaa viime vuosituhannelta. Musta kumi on lähtenyt aikaa sitten kävelemään kädensijasta, mutta se ei ole sidontaa haitannut.

Toki Tiemcon ohuita valkoisia putkia on joutunut ”nuohoamaan” muutamaan kertaan vuosien saatossa vetämällä siimalla pieni villatupsu putken läpi. Vahatut langat jättävät vahakökköjänsä putken sisään.

Tiemcon pitimen ohut putki on sidottaessa siitä loistava, että sillä sopii sitomaan hyvin pienet koukut, putken pää sopii melko ahtaaseen paikkaan. Toki suurimpien ja pisimpien koukkujen sidontaan Tiemco ei ole paras mahdollinen, mutta normaalit alle 5 cm pituiset koukut Tiemcolla sitoo hyvin.

Tiemcon suora putki ilman ns. keraamisia päätyhelmiä ei aiheuta langanpujotuksissa mitään pulmia, langan voi yksinkertaisesti imaista putken läpi. Helmipäisten putkien kanssa voi joutua etsimään langanpujotinta ja joskus ne keraamiset helmet voivat jopa irrota, jonka jälkeen lanka katkeaa varsin helposti.

Kannatan myös ehdottomasti kaksihaaraisia/jalkaisia spigotteja, kuten Tiemcossa. En ole tottunut yrityksistä huolimatta käyttämään yksijalkaisia malleja. Niitä toki on tuossa monia eri merkkisiä.  Yksijalkaiset eivät vaan sovi käteen, ne ovat jollakin tapaa tunnottomia ja liian toispuoleisia käteeni. Lisäksi ne ovat turhan moniosaisia, eikä langanvaihto ole järin näppärä toimenpide. Toisinaan lanka pyörähtää sidonnassa luvattomasti sen yhden jalan ympäri. Ei jatkoon ainakaan omassa käytössä.

Toki kaksijalkaisissa perusspigoteissa on ollut monia kohtuullisen hyviä ja perusvarmoja rullapitimiä, mutta loppupeleissä ja normaalikokoisia perhoja sidottaessa käsiin on aina tarttunut mieluiten tuo Tiemco.

Tiemco Standardin hinta on kahdenkympin nurkilla.

Fiskarsin kynsisakset ovat tutut, turvalliset ja hyvin erottuvat.

Fiskarsin kynsisakset     

Sakset ovat perhonsitojalle pakolliset. Tärkeintä on, että sakset ovat terävät ja leikkaavat aivan kärkeen asti. Ahkeralla sitojalla on useita saksia, mutta tavallisilla suorateräisillä useimpien kotoa löytyvillä Fiskarsin kynsisaksilla pääsee hyvin alkuun.

Toki omassa sidontakäytössä on monia muitakin saksia, eikä fiskarsilaiset ole joka tilanteessa parhaat mahdolliset, eikä edes huokeat sakset. Fiskarsin kynsisaksien hinta on 15 euron hujakoilla ja sillä hintaa saa valita pitkästä rivistä oikeita hyviä perhonsidontasaksia.

Jos nyt yhdet oikeat sakset mainitsee, niin Griffinillä on ainakin omissa käsissä/sormissa ollut hyvän tuntuisia ja toimivia saksia. Esimerkkinä voi mainita Griffin CHS Arrow Point sakset, niissä on hammastettu terä + terän tyvellä kolo, joka on tarkoitettu metallilankojen katkaisuun – hinta kympin tietämissä.

Griffinillä on ollut laadukkaita saksia, tässä Arrow Point malli.

Terässä on hammastus, ettei karvat lipsuisi ja terän tyvellä on lovi metallilankojen katkaisuun.

Mutta itse on tottunut näihin fiskarsilaisiin, sillä oranssipäiset sakset erottuvat hyvin sidontapöydän muiden romujen keskeltä ja niiden terät ovat olleet yllättävän kestävät. Myös opistojen perhopiirien sidonnoissa tuolla saksien erottumisella on iso merkitys, näkee heti missä ne sakset ovat.

Olen toki viilannut Fiskarsin kynsisaksien terän pyöreää ”turvakärkeä” ulkolaidoilta kapeammaksi, joten omat Fiskars-sakset ovat kärjiltään jonkin verran myyntimallia terävemmät.

Oma suosikki on siis Fiskarsin kynsisakset, mutta voi myös suositella perholiikkeiden valikoimista edellä mainittuja Griffinin saksia.

Varrelliset rotaatio-ominaisuudella varustetut häkiläpihdit ovat paljon häkilöitä kiertävälle hyvä valinta.

TMC Spinning Hackle Pliers häkiläpihdit

Häkiläpihdit ovat tärkeät vähääkään pienempiä höyheniä koukulle kierrettäessä.  Niiden tehtävä on pitää materiaalista kiinni, kun materiaaleja kieputetaan koukun ympärille. Siksi juuri tuo otteen pysyminen on häkiläpihtien tärkein ominaisuus. Pidon ohella häkiläpihtien ei saa myöskään katkoa tai vaurioittaa sidontamateriaaleja.

Häkiläpihtejä on ulkonäöltään ja leuoiltaan monen näköisiä, valtaosaa markkinoilla olevista olen myös käyttänyt ja kokeillut. Jos hinta on ainoa kriteeri, niin perinteisistä muutaman euron malleista löytyy varmasti sopivia pihtejä useimmille. Vallankin, jos leukoja vähän tuunaa niin, että ne eivät katko materiaaleja. Leukaosiin voi myös lisätä kumipalat/letkunpätkän pidon parantamiseksi.

Häkiläpihtien tärkein ominaisuus on, että ne pitävät materiaaleista tiukasti kiinni ilman materiaalien vaurioittamista.

Kun olen käyttänyt vuosikymmenten aikana erilaisia häkiläpihtejä, niin nuo Tiemcon varrelliset Spinning häkiläpihdit ovat pysyneet aina vaan pitävinä ja toimivina. Nyt niitä on hankittuna jo useampia ”hukkumisvaraksi” ja kaikki toimivat edelleen. Halpoja ne eivät ole, mutta ainakin omassa käytössä pisimpään toimineita ja materiaaleista kiinni pitäneitä.

TMC Spinning Hackle Pliers häkiläpihtien hinta on karkeasti 25–30 euron paikkeilla.

Englantilaistyyppinen whip finisher on perinteinen ja helppo. Vastaavan näköinen, jonka kärjessä on s-kirjaimen muotoinen koukku, on paljon vaikeampi ja tarkempi työkalu – katso tarkkaan että ostat oikean, jos ”solmukone” on harkinnassa.

Englantilaistyylinen piilosolmutyökalu

Piilosolmutyökalulla (whip finisher) päätetään sidos ja oikea työkalu on siihen hyödyllinen hankinta. Työkalun avulla solmun saa tehtyä tarkalleen haluttuun paikkaan ja lisäksi samalla voi muotoilla perhon päätä solmunteon yhteydessä.

Lopetussolmun voi toki tehdä yksinkertaisesti kuulakynän vanhalla säiliöllä tai vastaavalla putkella, jopa paljailla käsillä, mutta toimivalla työkalulla päätetyn perhon pää on yleensä siistein ja kestävin. Eikä solmutyökalut maksa paljoa.

Autin Velillä oli kertomansa mukaan maailman paras ”solmukone”. Hän oli tehnyt sen itse ja se oli hänen ”käteen kiinni kasvanut” ja luonnollisesti se paras solmutyökalu. Yhdelle kelpaa halvin mahdollinen, toinen tekee työkalunsa itse, kolmas haluaa yksilöllistä designia – silmänruokaa jne.

Oma valinta on reilun kokoinen englantilaistyylinen piilosolmutyökalu, muuta ei tarvita. Sillä saa muotoiltua tarkasti pään ja se on halpa ja helppo oppia sekä käyttää. Eikä siitä lanka lipsu helposti. Lisäksi kun valitsee mielellään reilun kokoisen solmutyökalun, saa tehtyä tarvittaessa solmun myös ison pitkävartisen koukun takaosalle.

Englantilaistyyppisiä tai sen kaltaisia piilosolmutyökaluja on runsaasti erilaisia ja erihintaisia, mutta omaan käyttöön kelpaa hyvin vaikkapa parin euron Eumerin piilosolmutyökalu. Se kestää isältä pojalle ja se on helppokäyttöinen.

Sidontaneulaksi kelpaa oikeastaan mikä tahansa piikki tai neula. Itse pidän pitkistä koristeneuloista, joissa on iso näkyvä päänuppi.

Sidontaneula

Sidontaneula on yksi lähes välttämätön työkalu, jota käytetään perhonsidonnassa mitä moninaisimpiin tarkoituksiin. Lakkaus, materiaalien nyppiminen tai ohjaaminen asentoonsa ovat hyviä neulan käyttöesimerkkejä. Ja neuloja voi olla monen kokoisia. Neulan saa helposti tehtyä itse kiinnittämällä vaikka parsinneulan puupalikkaan. Sidontaan sopiva neula tai piikki löytyy useimmista kodeista ilman suurempaa tuskaa, mutta toki niitä on alan liikkeissäkin myytävänä eurosta parista alkaen.

Omassa käytössä sidontaneulan virkaa hoitaa useimmiten noin 7 sentin pituiset koristeneulat, joiden päässä on iso värikäs nuppi. Nuppipäät erottuvat sidontapöydältä ja pitkällä neulalla ulottuu myös lakkapurkin pohjalle.

Hienolla teräsvillalla täytetty filmipurkki pitää lakkapiikit puhtaina.

Pidän sidontaneuloja vanhanajan filmipurkin kannen läpi tökittynä, jossa on sisälle täyteen tungettuna teräsvillaa. Tiukka teräsvillapurkki pitää neulat puhtaina, oli niissä lakkaa tai liimaa.

Hintaa 50 kpl naularasialla ei ollut kuin muutamia euroja, joten neularasian hankinta ei kenenkään taloutta pitäisi kaataa.

 

Muut aputyökalut eivät ole niin välttämättömiä, mutta ne nopeuttavat sitomista ja takaavat siistin lopputuloksen. Näitä on toki myynnissä runsas valikoima, mutta monet yksinkertaiset oivallukset ovat kehittyneet kekseliäiden sitojien kokeiluista. Esim. vanha hammasharja on viriteltynä erinomainen pörrörunkojen harjaukseen, partahöylällä saa tasattua peurankarvaa, tusseista saa väriä, sytkäriäkin tarvitaan silloin tällöin, mattopuukko tai kirurginveitsi auttaa nahkojen ja materiaalien leikkelyissä jne.

 

Tässäpä näitä omaan käteen sopivia ”suosikkityökaluja” tuli käsiteltyä, joita olen tottunut käyttämään ja jotka ovat osoittautuneet ainakin itsellä myös pitkäikäisiksi.

Seuraavassa vielä Erän nettivivuilla olleita linkkejä vaihe vaiheelta sidontaohjeisiin sekä -videoihin.  Rattoisia korona-ajan sidontoja.

 

Pertsan porinat ja Erän videot

Erän nettisivuilta on myös jonkin verran perhonsidonta-asiaa, joihin seuraavassa muutamia linkkejä.

Vaihe vaiheelta ohjeita

Red Tag, tämä monen sidontakurssien aloitusperho ja erinomainen harriperho vaihe vaiheelta.

Nalle Puh, Suomen kansallisperho vaihe vaiheelta.

Clouser Minnow, sinivalkoinen Suomi-Clouser sinisiin hetkiin ja kylmän kalastukseen vaihe vaiheelta.

Nauhasurvari, perhopilkkijän perusperho vaihe vaiheelta.

Sukkahousupupa vaihe vaiheelta, erinomainen pintakalvoperho, kun kalat ovat otillaan.

Foamimurkku vaihe vaiheelta, perhokalastajan perusperho jota ilman ei kannata lähteä kalaan.

Larva, simppeli larva syntyy vaihe vaiheelta vaikka pakkulangan muovikuoresta jos ei muuta runkomateriaalia ole.

Pilkkiliitsi, siitä se kirjolohiperhojen kunkku syntyy kaupan liitsikoukkuun sitoen.

Vuoden 2020 kuukauden perhoja

1/20 tammikuun blogiperho: Kokkopontso

2/20 helmikuun blogiperho: Kuparipukki

3/20 maaliskuun blogiperho: Ruskea Sontikka 

4/20 huhtikuun blogiperho: Magic haukiperhot

5/20 toukokuun blogiperho: Musta Murhaaja

6/20 kesäkuun blogiperho: Torniojoen Ambulanssi

7/20 heinäkuun blogiperho: GRHE nymfi

8/20 elokuun blogiperho: Lohduttaja

9/20 syyskuun blogiperho: Amppari-Nymfi

10/20 lokakuun blogiperho: JPH – Joka Paikan Höylä

Erän perhovideoita

Pallopää video, sääsken pupajäljitelmä pintakalvo-ongintaan, syysjärvien MUST.

Perdigon video, simppeli kisakalastajien paino- ja tehoperho.

Kuplacaddis video, erinomainen matalalla kelluva vesiperhosjäljitelmä.

Salmiakki video, erinomainen säyne- ja yöperho, joka kelpaa hyvin myös lohikaloille.

Zelda video, supersuosittu ”epäperho”, joka on loistanut ympäri maailman lohijokia.

Raatokärpästoukan video: simppeli pilkkiperho raitapaitojen houkutteluun.

Marabounymfin video: kovan luokan nymfi simppeleistä materiaaleista.

Hallanvaara video, puppelipään sidontaan kiertämistekniikka kimppusidonnan sijaan.

Red Francis video, todella ottava ja suosittu lohiperho Pohjolan vesillä.

Höttiäinen video, haastaville kaloille, kun ne syövät pinnasta jotain ”näkymätöntä” erityisesti syyskylmien aikaan.

Peuraweevil video, helpoista materiaaleista todella toimiva koppakuoriaisjäljitelmä.

Lankapäikkäri video, hyvä ja kestävä pintaperho pienien päivänkorentojen jäljittelyyn.

Mallard & Orange video, erinomaisten mallard perhojen siipisidontaan vinkkejä.

Sininen tytönkorento video, ja miten tuo värikäs ottiperho tehdään peflettifoamista.

Ruma lohiperho video, ottavan lohiperhon ei tarvitse olla kuvankaunis.

Timanttisilmät tekoturkisperhoon video, craft fur tai vastava tekoturkis sekä askartelun timanttiverkko yhdistettynä hahmoperhoksi

Moppiperho video, mikrokuitumopista saa vaikka ottiperhon, ihan oikeasti kalastavan.

Adams-Nalle video, Nalle Puh pintaperhon muunnos, joka kalastaa hyvin sekin.

Punakone video, pilkkiperho pystypilkin kaveriksi.

Lankanymfi video, miten saa jaokkeisen rungon helposti.