JPH eli Joka Paikan Höylä on pintaperho, jolla pärjää lähes kaikkialla.

Hyville ja toimiville yleispintaperhoille on kysyntää, kun syksy etenee ja kalat käyvät entistä varovaisemmiksi. Toki moni valitsee perusvarman uppokaluston sivuperhoineen, mutta itse tykkään kalastaa yhdellä perholla pintasiimalla pinnasta tai aivan pinnan tuntumasta. Ja mielellään vielä päästä tarjoamaan tuota perhoa näyttäytyvälle kalalle.

Yksi hyvä perhomalli on JPH eli Joka Paikan Höylä. Perhon syntytarina on 1980-luvulla ja kulkenut mukana sieltä saakka. Vuoden 2004 Erässä oli sivun juttu perhosta ja perho on myös mukana mm. Suuressa suomalaisessa perhokalastuskirjassa.

Erä-lehden numerossa 13/2004 esittelin JPH perhon resepteineen sidontapiirrosten ja ohjeiden kera.

Uppoperhosta pintaperho

Aloittessani perhonsidontaa, ottavia perhomalleja kopioitiin kavereilta, lehdistä ja kirjallisuudesta, mutta hyvän näköisiä ja mielenkiintoisia perhoja tuli myös ostettua malliksi. Olin ostanut jostakin oliivirunkoisen valkosiipisen uppoperhon, jossa oli iso riikinkukkopää. Perhon nimeä en tiedä vieläkään enkä tuolloin edes tiennyt, että se jäljitteli vesiperhosen pupaa. Se oli ottiperho, jota sitten kerran  aloin sitomaan käyrävartiseen koukkuun. Rungon ja siipien jälkeen päätinkin jostain syystä riikinkukon sijasta kiepauttaa eteen pintaperhohäkilän. Tuli valittua vähän turhan iso häkilä ja perhosta tuli muutenkin omaan silmään epäonnistunut, joten päätin korjata tilannetta leikkaamalla häkilän alta pois. Se sai luvan kelvata.

Halpisniskan höyhenet kelpaa

Tuohon aikaan parhaita ja huippukalliita pintaperhoniskoja ei ollut omassa pakissa, halvemmilla sai luvan pärjätä. Sidontalanka sai kelvata kierteeksi, ohut pintaperhodubbing runkoon ja halpisniskoista niin siivet kuin häkilä. Kun laadukkaista häkilöitä ei ollut, liian pitkät häkilät tuli leikattua tämän tästä pintaperhoista koukunkärjen tasoon, jopa runkoa myöten. Alta parturoitu perho kellui suorassa ja kalatkin tarttuivat paremmin kiinni, kun koukunkita oli avoimempi erityisesti pienillä perhoilla. Häkilöiden leikkely oli tietenkin täysin vääräoppista toimintaa, mutta se toimi.

Kuoriutumassa olevan hyönteisen jäljitelmä

Vesillä sitten kerran katselin oikein ajan kanssa kelluvaa perhoa. Se oli kelluessaan niin lupaavan näköinen, kuin juuri kuoriutumassa ja pinnasta lentoon lähdössä oleva hyönteinen. Ei ihme, että se oli kelvannut hyvin kaloille. Oliko se sitten hyttynen, vesiperhonen, päivänkorento vai mikä, ei voi sanoa. Ainakin kalat tuntuivat iskevän sumeilematta perhoon kiinni niin koskilla kuin järvillä.

Tuo ensimmäinen oliivi JPH taisi olla sidottuna nro 12 koukkuun ja vuosien saatossa sen kokohaarukka on ollut 10–16, nro 14 ollessa peruskoko etenkin loppukauden istutusjärvillä. Ainakin omassa siimassa JPH on toiminut hyvin.

Jälleen yksi kirjolohi on huomannut tulleensa huijatuksi – JPH sen teki.

Resepti:
JPH
Koukku: Ohutlankainen, käyrä, nro 10-16 (esim. Kamasan B100).
Sidontalanka: Runkoväristä hyvin erottuva, tummaan runkoon vaalea lanka ja päinvastoin.
Kierre: Sidontalankaa.
Runko: Ohut – dubbingia,esim. Superfine, Fly-Rite yms. ottavia runkovärejä mm. musta, harmaa, oliivi ja ruskea.
Siivet: Pienet kukon vaaleat niskahöyhenen latvat.
Häkilä: Yksi kukon häkilähöyhen niskasta tai satulasta, väri runkosävyyn osuva.
Huomio: Hyvä yleisjäljitelmä järvillä ja koskilla, kun ei oikein tiedä mitä kalat pinnasta ottavat.

Vaihe vaiheelta sidonta:

1 Jätä sidontalankaa noin vaaksa kierteeksi ja pohjusta koukku lankakierroksilla. Runkoväristä erottuvalla sidontalangalla saat runkoon hyönteismäisen nivelikkyyden vaikutelman, tummaan runkoon vaalea lanka ja vaaleaan tumma. Tällä kertaa valitsin oranssin langan.

2 Ota pieni määrä ohutta mustaa pintaperhoihin tarkoitettua runkokuitua ja kierrä siitä ohut runko aloittaen alhaalta koukun mutkasta ja päättäen eteen. Jätä eteen tilaa noin neljäsosa koukun varresta häkilälle ja siivelle. Myös oliivi, harmaa ja ruskea ovat olleet toimivia runkosävyjä.

3 Kierrä taakse jätetystä sidontalangan päästä perholle kierre. Poista ylimäärä. Voit kiertää langan myös vastapäivään, jolloin rungosta tulee kestävämpi.

4 Sido pienet kukon niskahöyhenen latvat ylös takaviistoon V-asentoon rungon eteen. Siiven mitta on käytännössä noin sentti. Vaaleat siipivärit ovat toimineet hyvin, ne erottuvat yleensä kalastajalle hyvin tummaa vettä vasten.

5 Valitse pienehkö musta kukon niska- tai satulahöyhen häkiläksi ja kiinnitä se tyvestään siipien etupuolelle. Vie lanka aivan koukun silmän taakse. Kierrä höyhentä ensin kierros siipien etupuolelle ja perään kierros pari siipien takaa, jolloin siivet nousevat paremmin pystyyn.

6 Kierrä lopuksi tuuhea häkilä siipien etupuolelle. Häkilä saa olla pituudeltaan reilu eli lähes ja jopa siiven mittainen, jolloin perhon saa kellumaan paremmin ja se pysyy hyvin pystyssä. Kiinnitä häkilä langalla eteen ja poista ylimäärä.

7 Päätä sidos, katkaise lanka ja varmista lakkatipalla.

8 Leikkaa häkilä tarkasti alapuolelta vaakatasossa suoraksi pitkäteräisillä saksilla kertalipsaisulla. Leikkaa aivan runkoa myöten tai liki, sillä muuten perho ei kellu pintakalvossa perä uponneena. Kun leikkauksen onnistuu tekemään vielä suoraksi, perho ei kaatuile vedessä. Kalatkin tarttuvat pieneen perhoon paremmin, kun häkilä ei estä koukunkärjen tarttumista.

9 Päältä katsoen perho näyttää tältä, häkilää on riittävästi ja vaaleat siivet erottuvat kalastajalle tummasta vedestä.

10 JPH on valmis joka paikan höyläksi.

Aikaisemmin ilmestyneet: 

1/20 tammikuun blogiperho: Kokkopontso

2/20 helmikuun blogiperho: Kuparipukki

3/20 maaliskuun blogiperho: Ruskea Sontikka 

4/20 huhtikuun blogiperho: Magic haukiperhot

5/20 toukokuun blogiperho: Musta Murhaaja

6/20 kesäkuun blogiperho: Torniojoen Ambulanssi

7/20 heinäkuun blogiperho: GRHE nymfi

8/20 elokuun blogiperho: Lohduttaja

9/20 syyskuun blogiperho: Amppari-Nymfi