Ampparti-Nymfi on simppeli, mutta toimiva harri ja kirreperho.

Syksyllä päivät lyhenevät ja lämpötilat laskevat. Hyönteiselo hiipuu, kesä alkaa olemaan taputeltu. Koskikalastuskin on ohi ja kuturauhoitus iskee päälle. Suunta on siis järville, joko ahventen ja haukien perään tai istarilammille, josta jo edellisessä blogissa kerroin. Itse asiassa elokuulta alkaen kalastuskausi vain monipuolistuu syyskuussa, kuten yhdeksän vuotta sitten blogissa kirjoitin.

Toki muutamissa virtavesissä on vielä mahdollisuus harjuksen pyyntiin sekä ”kutukelvottomilla” koskilla istutettujen kirjolohien pyynti, joihin lupia myydään.

Mitä sitten syksyllä siimaan?

Yksi varteenotettava väriyhdistelmä on kautta historian ollut kelta-musta. Johan maailman kuuluisin ja parhaaksi lohiperhoksi tituleerattu Jock Scott on rungoltaan keltamusta. Ja istutusjärvien ja jokien tunnettu ottiperho Montana on keltamusta. Lisäksi muodoiltaan hyvin ampiaismainen, miksi siis ei kokeilisi ampiaisperhoja?

Syyskuun lopun kuva 2010-luvulta osasta kirjolohen syönnöstä. Keltamustaa kukkakärpästä, ampiaista jne. eli ei se keltamusta perho syksyllä ihan huuhaata ole.

Kelien kylmetessä myös ampiaiset kuolevat, vain kuningattaret talvehtivat. Ja koppuraisten ampiaisten putoillessa vesiin, kalat luonnollisesti napsivat ampparit parempiin suihin. Vuosia sitten esittelin Erässä 11/2011 realistisen Foamiampparin. Ottiperho, jolla on vuosien saatossa ongittu useita mukavia kaloja, istarilammista kirreä ja pohjoisempana harria.

Olen pistänyt merkille, että ampiaisjäljitelmät ja vastaavat muutkin järeämmän kaliiberin ötökkäperhot eivät ole suosittuja suomalaisten siimoissa, edes rasioissa. Tässä on nyt oiva tilaisuus aloittaa helpolla ampparimallilla ja toki kukin voi kehitellä itsekin omat ampparimallinsa.

Foamiamppari on kelvannut harrille. Kuva Vesa Kaulanen

Tellico nymfin karvalakkimuunnos

Tosin omien amppariperhojen värijuuret ovat tuossa jo aiemmin mainitussa Montana nymfissä, joka oli kova sana 1980-luvun kirrevesillä. Toinen sävyiltään samantapainen ja toimiva perho oli Tellico nymfi, jonka kuva löytyi tuon ajan Orviksen katalogista ja pian sille reseptikin.

Painotettu Tellico oli kotivesillä hyvin toimiva ja sitä sitten kerran aloin sitomaan. Rungossa oli jo painotus, mutta helmikanaa ei löytynyt pyrstöön, joten korvasin sen keltaisilla häkiläsiikasilla. Laiskuuttani ohitin riikinkukkokierteen ja selänkin – kunhan nyt sai koukun sidottua joksikin perhoksi. Niputin käyttämäni mustan sidontalangan moninkertaiseksi taakse kierteeksi ja kieputin keltaisen rungon päälle leveäksi kierteeksi. Eteen lisäsin vain mustan häkilän, kun musta niska sattui olemaan lähimpänä sidontapöydällä.

Se laiskuus ja mielen vaihtuminen sidottaessa on meikäläisellä yleistä. Tellicosta tuli sitten Amppari-Nymfi suit sait sukkelaan. Tosin perho oli pitkään vain ns. kokeiluperho, joka oli toki antanut kirreä istarivesiltä sekä mojovia säyneitä ja särkiäkin koskisuvannoista.

Tellico ja takana kolme Amppari-Nymfiä

Norjassa Amppari-Nymfi sitten kunnostui antaen hankalissa oloissa muutamia meritaimenia ja sen jälkeen se on ollut rasiassa ja päässyt harvakseltaan siimaan, kuten loppukauden ”ampparihätseihin”. Muutamalla kaverilla Amppari-Nymfi on ollut todella kova luu tunturipurojen kalastuksessa.

Esittelin Amppari-Nymfin Erän numerossa 3/2005 ja myöhemmin se oli mukana Suuressa suomalaisessa perhokalastuskirjassa. Siis tuttu perho, mutta ilmeisen vähän käytetty. Liian helppo sidottava.

Amppari-Nymfistä on myös oranssipyrstöinen versio. Joskus olen havainnut, että oikeissa amppareissa saattaa olla oranssiin vivahtavia sävyjä, kuten myös mehiläisillä ja kimalaisilla. Toimii.

Enkä aina ole painottanut perhoa lainkaan, mutta pyrkinyt kuitenkin tekemään eteenpäin paksunevan rungon. Löysä kartiorunko voi purkaantua, joten vastakierre tai sipaisu lakkaa/pikaliimaa saa perhon kestämään pidempään.

Eikä nymfi ole vain pysynyt nymfinä, toki siitä tuli tehtyä myös siivellinen pintaperhoversio tuuhealla häkilällä. Pinturikin toimi, mutta siitä sitten joskus toisella kertaa. Kireitä ampparisiimoja syyskuulle!

(edit: harjuskuva lisätty)

Blogin julkaisun jälkeen sain viestin pohjoisesta, että kyllä Amppari-Nymfikin toimii. Kuva Vesa Kaulanen

AMPPARI-NYMFI

KOUKKU:  Pitkävartinen nro 12, esim. Kamasan B830. Väkäsen voi painaa alas tarvittaessa.

PAINOTUS: Ohutta kuparilankaa porkkanan muotoon, ei pakollinen

PYRSTÖ: Kimppu kukon sitruunankeltaisia höyhensiikasia. Vaihtoehtovärinä oranssin kukon siiikaset

KIERRE: Musta, leveä lanka, muovi- tai silkkinauha tai vastaava nyöri

RUNKO: Sitruunankeltainen silkkinauha tai villalanka. Voi käyttää myös fluoresoivia värejä

HÄKILÄ: Musta kukon niskahöyhen.

HUOMIOITA: Koski- ja järvikalastuksessa jäljittelemään mustakeltaisia pistiäisiä, erityisesti loppukauden harjuksille suvantomonttuihin

 

Vaihe Vaiheelta sidonta

1 Pohjusta koukun varsi sidontalangalla ja jätä lanka koukun takaosalle. Kieputa reilun vaaksan mittaisesta pätkästä ohutta kuparilankaa porkkanan mallinen, takaa ohut ja edestä paksu painorunko.

 

2 Nyppää tasalatvainen, tuuheahko kimppu keltaisia siikasia kukon niskahöyhenestä ja kiinnitä se taakse (oletetun) koukun väkäsen kohdalle pyrstöksi. Sopiva mitta on noin puolet koukun varren pituudesta.

 

3 Kiinnitä noin 10 sentin pätkä mustaa, leveää lankaa, muovinauhaa tai paksua silkkinauhaa taakse kierteeksi. Kierrä sidontalanka eteen koukunsilmän taakse. Kiinnitä noin 30 sentin pätkä sitruunankeltaista silkkinauhaa eteen ja kierrä siitä edestä taakse ja takaa takaisin eteen tasainen ”sitruunarunko”, jonka alta ei painolanka pilkistele. Kiinnitä silkki eteen ja poista ylimäärä.

 

4 Kierrä harvoin kierroksin musta kierre takaa eteen niin, että siitä muodostuu kelta-mustaraitainen runko. Kiinnitä kierre eteen ja poista ylimäärä. Vastapäivään kierretty kierre lisää kestävyyttä.

 

5 Voit myös halutessasi sipaista pikaliimaa tai lakata rungon varovasti. Anna kuivua.

 

6 Nyppää pienehköstä mustasta kukon niskahöyhenestä tyviuntuvat pois ja kiinnitä se tyviruodistaan rungon eteen. Kierrä höyhenestä parilla kierroksella harva häkilä koukun silmän taakse, kiinnitä napakasti ja poista ylimäärä. Muotoile lopuksi sidontalangasta pää ja päätä sidos. Sipaise tippa lakkaa varmistukseksi.

 

7 Amppari-nymfi on valmis pistämään kalan leukaan.

Aikaisemmin ilmestyneet: 

1/20 tammikuun blogiperho: Kokkopontso

2/20 helmikuun blogiperho: Kuparipukki

3/20 maaliskuun blogiperho: Ruskea Sontikka 

4/20 huhtikuun blogiperho: Magic haukiperhot

5/20 toukokuun blogiperho: Musta Murhaaja

6/20 kesäkuun blogiperho: Torniojoen Ambulanssi

7/20 heinäkuun blogiperho: GRHE nymfi

8/20 elokuun blogiperho: Lohduttaja