Monen kosken lupamyynti on lopetettu. Kala ei edes syö, kun vesi on uimalämpöistä.

Lohikalojen lämmönsieto on ollut kuuma puheenaihe viime vuosina ja koskikohteita on laitettu kiinni vesien lämmettyä yli 20 asteen suuressa osassa maata. Luvanmyynnin keskeyttäminen on aiheellista, sillä hieman yksilöstä ja lajista riippuen reippaasti yli 20 asteen nousevat lämpötilat alkavat olemaan lohikaloille tukalia ja jopa tappavia.

Mutta kalat eivät ole niin tyhmiä, että tarkoituksella jäisivät joen tai kosken paahteisimpaan paikkaan kuolemaan, vaan hakeutuvat pohjaltaan ja virtaukseltaan viileämpiin paikkoihin sekä varjopaikkoihin tai viileämmän sivupuron vaikutusalueelle.

Lämpötila on yksi uhka ja toinen veden vähyys. Virran paine voi auttaa lohikaloja, ainakin ne hakeutuvat helteillä kovempaan virtaan ja kuohujen alle.  Kalat keskittyvät silloin pikemminkin hengissä pysymiseen, eivätkä ole otillaan.

Kotalan koskien Kituskoskilla vesi ehtyy – isommille kaloille on todella vähän piilopaikkoja.  Kunnostus pyrkii ohjaamaan vesiä koko uoman leveydeltä, ettei uoma ja mahdolliset kalanpoikaset jäisi kuiville.

Parhaat nykykalastajat osaavat lirkkiä parhaimmatkin piilopaikat pohjia myöten saaden tartutettua kaloja, vaikka kalat eivät olisi syönnillään. Onko siinä ”pakkosaamisessa” sitten järkeä on toinen asia.

Hellevesillä erityisesti ylimääräiset ponnistelut, kuten väsytystilanteet, saattavat kuitenkin olla lohikaloille liikaa, vaikka paikallaan ollessaan kala pysyisikin hengissä. Vedet ovat erilaisia ja taimenkoskilla voi kalastaa muutakin kuin taimenta, jos vesi on liian lämmintä.

Omissa kotikoskissa Herraskoskessa sekä Pihlajaveden reitin Kotalan kosket ovat hyvä esimerkkipari erilaisista taimenkoskista.

Kotalan kosket

Kotalan koskien yläpuolella on laaja Jyrkeejärvi, joka on kauttaaltaan hyvin matala järvi. Koskivesi lämpiää nopeasti keväällä kalastuslämpöön ja kesällä puolestaan nopeasti yli 20 asteen. On selvää, että lämpötilan ollessa yli 20 asteen taimenet voivat huonosti, eikä ota – silloin niitä ei tarvitse kalastaa.

Vanhastaan Kotalan koskilla on ollut tapana kalastaa helteillä säynäviä ja kenties aamulla kokeilla olisiko taimen otillaan. Pohjamonttuja ei kaivettu niin tehokkaasti kuin nykyisin.

Jotenkin tuntuu, että se vanha Kotalan koskien taimenkanta kesti paremmin huonoja olosuhteita ja kalastajien kiusauksia. Tämän vuosituhannen onkikokoisten istutukset sekä mäti- ja pienpoikasistutukset ovat olleet eri kantaa eikä taimenet ehkä ole sopeutuneet niin hyvin koskien lämpöoloihin, kuin vanha kanta. Vai onko kutukokoiset ongittu vaan niin tehokkaasti pois, ettei sukua ole jatkamaan? Tuntuma on, että pienempää ”puukonmittaista” ei ole esim. Kituskoskilla niin paljon kuin ennen.

Mutta kalastukseen. Jos Kotalan illasta vesi on ollut 20 astetta, moni on ihmetellyt, kun iltasyönnillä hyvännäköisistä paikoista huolimatta koski on kuin kuollut. Niin aamusta, kun yön muutaman asteen viilentämä yläpuolisen järven pintavesi valuu koskeen, taimen onkin otillaan. Yön viilentämää vettä ei toki riitä koko päiväksi, joten yleensä päivä ja ilta ovat taas olleet vaisuja. Loppukesän 20 asteessa siis ongittiin vain aamuja, helteillä ei ollenkaan.

Loppukesän aamun taimen , jos illasta ei nakerra niin aamu voi yllättää.

Kun Kotalan koskien vesi on kohonnut reilusti yli 20 asteen, sinne on ollut turha mennä – paitsi illasta säynäviä onkimaan. Taimenet eivät ole olleet helteillä iskussa aamustakaan. Tämä tapa on ollut omana käytäntönä jo viime vuosituhannella.  Kotalan koskien pintalämpöä voi seurata ymparisto.fi sivuilta kohdasta Kitusjärvi. Mittauspaikka on Vehmaskosken ja Kituskosken välissä.

Herraskoski

Herraskoski on puolestaan eri maata. Yläpuolella on maan syvimpiin järviin kuuluva Toisvesi jonka eteläpäässä koski sijaitsee. Syvässä järvessä on pintakerroksen alla viileää vettä, ei tarvita kuin yksi kovatuulinen päivä, niin lämpötila laskee monella asteella huomattavasti pysyvämmin kuin Kotalan koskilla.

Viikko takaperin (22.6), kun illasta mittasin lämpötilan, se oli 20,8 astetta, mutta yöllä jo alle 20 astetta. Salakka oli kosken alla kudulla ja säyneet syönnillä. Muhkeita säyneitä sai väsytellä kiitettävästi.

Yksi tuulinen päivä sopivasta suunnasta voi tiputtaa lämpötilaa jopa 5 astetta.

Viikolla 26 lämpöä riitti käyden noin 22 asteessa, mutta nyt eilen maanantaina (29.6) mitatessa lämpöä oli enää 17,6 astetta ja edelleen laskusuunnassa. Sunnuntain hellevesi viileni hetkessä 5 astetta. Lämpötilan muutos näkyy myös Herraskosken kanavan kupeella olevasta mittapisteestä.

Syy lämpötilan laskuun ei ole pelkästään syvä Toisvesi, vaan myös kosken sijainti järveen nähden. Valtaosa Suomeen tulevista tuulista ja ilmanvirtauksista on etelän ja lännen puolelta, joka käytännössä tarkoittaa, että tuuli puhaltaa lämmintä pintavettä pois Herraskosken luusuasta – tilalle tulee pohjan kautta viileää vettä, joka valuu koskeen ja jäähdyttää kosken vettä tehokkaasti. Herraskosken vesi on useimmiten kalastuskelpoista, ei toki aina.

Herraskosken suurin pulma kesäisin on veden riittävyys. Reitillä ylempänä olevaa Ähtärinjärveä säännöstellään Ähtärinjärven ja Toisveden välissä oleville voimaloille. Lisäksi latvavesillä on turvetuotantoa ja metsäojitukset hoidettu tehokkaasti turvemaita kuivaaviksi. Kevään ja alkukesän tulvavedet valuvat nopeasti ohi, eikä kosteutta jää maastoon virtausoloja tasaamaan.

Kuivina kesinä Ähtärinjärven säännöstelystä ei vettä anneta kuin velvoitteen minimimäärä. Vesimäärä on jo tässä vaiheessa kesää turkasen pieni, että mikäli kesä jatkuu vähäsateisena, niin kuinka vähissä se onkaan loppukesällä. Huopatossuilla saa kävellä yli pohjien kostumatta?

Koskifilosofiaa  

Vertailun vuoksi kuuluisa Huopanankoski  on Vuosjärven pohjoiskulmassa – sinnehän nämä etelän ja lännen puoleiset tuulet sitä lämmintä pintavettä ajavat paksuna mattona. Ei ole mikään ihme, jos Huopanalla ei kala syö paiväkausiin, kun taas Herrasella kala voi olla hyvin aktiivinen – vedet kiertävät erilailla.

Parhaimmillaan noin puolen metrin säyneet pistävät hanttiin kiitettävästi ja paikoin niitä riittää ruokapöytään saakka. Taimenkoskella voi kalastaa muutakin kuin taimenta.

Muistan, kun takavuosina kalaporukka tuli haudanhiljaiselta Huopanalta munat pataan vedetyn reissun kotimatkalla katsomaan Herrasen sillalle ja ihmettelivät kalojen tuikkeja ja aktiivisuutta. Vedenlämmössä ja tuulien suunnassa oli vissi ero – varmastikin puolenkymmentä astetta.

Yläpuolisen järven syvyys ja kosken sijainti järveen ja ilmavirtauksiin nähden vaikuttavat suuresti, että kiehuuko vesi vai ei – ja kuinka kauan hellevettä riittää.

Nyt vaan toivoo koko maan koskivesien puolesta, että kesäkelit olisivat tasapuolisen kosteita ja lämpimiä niin luonnolle kuin kalastajille.