Vieheissä vanha ambulanssiväri oli Rapaloista tuttu hälyoranssi selkä kultakyljin, ei enää. Nykyisten ambulanssien värit ovat niin erilaiset, että piti tehdä perhovärikin uusiksi. Taustan malliambulanssit ovat Halpahallin ja lekmer.fi lasten lelujen kuvitusta.

Kesä ja lohikausi on alkamassa. Koronaepidemian vuoksi tilanne on nyt poikkeuksellinen. Lohijokimaiden rajat ovat enemmän ja vähemmän kiinni, eikä matkustusta muutenkaan suositella Suomesta ulkomaille.

Monella kalastajalla on vähän kuin hätätilanne, kun kesäksi suunnitellut lohireissut ovat joko jo peruuntuneet tai näillä näkymin peruuntumassa. Norjan raja on nykytiedoilla kiinni 20. elokuuta saakka, tosin Norja tarkistaa vielä tilannetta 15. kesäkuuta.

Epävarmuus ja lohipolte laittaa verenpaineen nousuun, mutta onneksi ei kait tässä nyt ihan ambulanssia tarvita, jos ei sitten ambulanssiväriä vieheeseen. Suomessa on sentään muutama lohijoki. Tenon kesä lienee jo loppuunmyyty, mutta jäljellä on vielä oikeista lohijoista Tornionjoki eli Väylä ja Simojoki. Väylälle ainakin sopii melkoinen määrä lohituristeja, eikä Simojokikaan varmasti huono vaihtoehto ole lohipoltteen helpotukseen.

Tornionjoelle on tulossa ennätystulva kesäkuun alkupuolelle ja talven korkeat nietokset lupailevat, että vettä riittänee paksusti vielä pitkään.

Mitä sitten perhoksi?

Ambulanssista puheen olleen, tässä vuosia takaperin kaivelin Ruotsissa lohijoella punaoranssin ”ambulanssiputken”, johon kaveri totesi, ettei nykyambulanssit ole tuon värisiä. Totta, ei olekaan. Jäin silloin miettimään, että pitäisi kait sitten tehdä uusi ambulanssiputki?

Uusi ambulanssiväri jäi odottamaan, mutta nyt poikkeuksellisen koronakesän ja matkustusrajoitusten/suositusten myötä ajattelin tehdä kesäkuun blogiperhoksi täysin uuden ambulanssiputken. Tottahan se on ”tekemällä tehty” uusien ambulanssien värejä vakoillen, mutta toivottavasti toimii. Räikeä keltaista, punaoranssia ja vihreää, siinäpä ne päävärit. Varmasti tulvassa näkyvä ja lohelle hyvin erottuva väricocktail, Torniojoen ja Perämereen laskevien jokien värimaailmaan muutenkin osuva.

Perho on uutuus ja vielä täysin uniikki, ensimmäinen laatuaan. Sitä ei löydy vielä kenenkään muun rasiasta. Tietenkin toivon, että mahdollisimman moni sitoo ja kokeilee uutta ambulanssiväriä, josko siitä olisi työkaluksi, ottiperhoksi – jopa kesän hittiperhoksi. Tai putki vähintää innostaisi sitomaan perhoja, vaikka sitten uutta mallia muunnellen, viritellen paremmaksi.

Ja ainahan lohet saattavat kyllästyä vanhoihin moneen kertaan nähtyihin väreihin, etenkin asentokalat. Silloin on hyvä kaivaa pakista jokin ”salainen ase”, mitä lohelle ei kukaan ole vielä päässyt tarjoamaan – uutuus, joka saa lohen iskemään.

Esitellyn perhomallin voi sitoa muovi-, alumiini-, messinki-, kupari- tai volframiputkeen, jopa koukkuun. Ja perholla voi kalastaa perhokalastusvälinein tai spinflugavirvelillä.

Se tosin pitää muistaa, että Tornionjoen kalastussäännöissä on spinfluga/punttiperhokalastuksessa koukkurajoitus, vain yksihaaraista koukkua saa käyttää jonka kidan maksimi on 12 milliä. Ja muutenkin selvittää kaikki vapakalastuksen kalastussäännöt.

Varsinaista nimeä perholla ei ole, mutta olkoon työnimenä Torniojoen Ambulanssi, juuri sinnehän sen luulisi olevan kelpo peli.

”Tornarin” Ambulanssi, jonka koukkuna on luotettava Kamasan B990 #8. Koukunhaarassa on punainen Gulff UV-liimatippa ehkäisemässä perukkeen ja siipimateriaalien kiilautumista heitettäessä koukunhaaraan.

Tornionjoen Ambulanssi

Resepti

Putki:  Malliperhossa Eumerin 21 mm kupariputki, toki muutkin putkimateriaalit ja -pituudet kelpaa ja vaikka lohikoukkuun sitoen.

Sidontalanka: Fluorikeltainen/chartreuse, mallissa Veevus 10/0

Perä: Fluoripunainen villa/silkki yms., mallissa Uni Yarn Fl. Chinese red

Pyrstö: Keltainen, mallissa Fluoro fibre

Kierre: Vihreä kimallenauha tms., mallissa Lagartun mini flat braid

Runko: Fluoresoiva keltavihreä silkki

Kaulushäkilä (1.): Vihreä kukko

Alussiipi:  Alla keskellä keltainen kettu, sivuilla ohut kimalle Wing’n flash, näiden sivuilla oranssi supi. Alussiiven päälle keskelle ohut sininen kimalle (Angel hair)

Päällyssiipi: Punaoranssi pitkä vuohenkarva (punainen ja oranssi sekoitettuna), siiven päälle pieni kimppu  kierteistä sinistä kimalletta (Flashabou Accent)

Kaulushäkilä (2): Fluoresoiva punaoranssi kukko

Luotipää: Fl. oranssi (Eumer)

 

Vähän materiaaleista

Ajattelin tehdä perhon, jota voi tarjota lohelle niin niin spinflugalla kuin perinteisellä perhovavalla. Valitsin putken materiaaliksi kuparin. Ajattelin, että on todella korkealla tulvavedellä voisi perhossakin olla painoa, mutta ei liikaa. Perhoa voi uittaa upposiimoilla ja punttikalastajat saavat perhon pohjaan heittopainon järeyttä lisäämällä.

Putkia, joista valikoitui Eumerin 21 millinen kupariputki. Valmiin perhon paino ilman koukkua on 1,45 g.

Vierastan todella pitkiä ( reilusti yli tuuman) tai yli 2 g painavia painoputkia, sillä ne alkavat olla kaikkea muuta kuin kivoja heittää. Putkeksi valitsin Eumerin 21 millisen kupariputken, jonka sisäputken päähän saa helposti luotipään, saa helposti näköä, hieman lisäpainoa ja väriä päähän.

Samalla perhorunkoa sai hieman venytettyä, jolloin luotipään kera runkopituudeksi tuli hieman päälle kolme senttiä.

Nykypäivän ambulansseja katsellessa, runkovärin tuli olla fluoresoiva keltavihreä eli ns. chartreuse. Monissa ”lansseissa” on myös voimakkaampaa vihreää sekä tietenkin punaoranssia.

Leveä metallinvihreä kierre, joka voisi olla muutakin leveää vihreää, mutta metallihohtoinen flatbraid -punos on kokemuksesta vedessä hyvin peilaava ja näkyvä. Litteitä metallikierteitä kannattaa muutenkin suosia, ne peilaavat hyvin vedessä.

Runko on reipas kolme senttiä ja perhon pituus 11 cm.

Lansseissa on enempi ja vähempi punaoransseja hälyvärikuvioita pitkin keltaisia kylkiä, joten niitä myös siipeen kuten modernin putkityylin mukaan pehmeää karvaa, kettua ja supia. Tietenkin voisi hifistellä harvinaisemmilla karvoilla, mutta niitä ei ole laajasti kaikkien saatavilla. Ketun ja supinkarvaa on aika hyvin kaupan, mutta kyllä muitakin karvoja aina bucktaileista jne. voi yhtä lailla käyttää. Vaikka sitoisi höyhensiipisen lohiperhon 2/0 lw rautaan.

Supissa on pitkiä tuulikarvoja, joita ei kannata nyppiä pois. Pikemminkin pehmeistä karvakimpuista voi pohjavillaa hieman harventaa, jos on oikein tuuhea. Keltainen keskelle ja oranssit laidoille, niin siipi leviää, silhuetti kasvaa.

Päälle keskelle ja pitkänä tietenkin eloisaa pitkää karvaa. Vuohi on hyvä ”apinakorvike”. Se huokeaa, sitä on ollut kohtuullisen hyvin tarjolla, myös erittäin pitkänä. Voimakkaan punaoranssia vuohenkarvaa ei välttämättä löydy, mutta itse sekoittelin punaista ja oranssia, eikä pelkkä punainen tai oranssi päällä ole ”väärin sidottu”. Karvakimppua pitää vähän nipistellä ja vetää kimpunpäitä pitkäksi, niin siiven päähän saa lisäeloa. Tasapaksu kimppusiipi ei elä eikä kalasta kovin hyvin.

Jas kun  puhutaan moderneista perhoista niin niissä on kimalteita. Fluorikeltainen fläsä alussiivessa sekä sininen päällä lisää näkyvyyttä, kuten hälytysajoneuvoissa. Hohoi lohet, Tornarin Ambulanssi on hälytysuitossa – tarratkaa kiinni.

Vaihe vaiheelta sidonta

Sisäputken päähän sulatetaan sytkärin liekin sivulämmössä pieni kaulus, se pitää koukunpitimeen paikoillaan.

Kuvassa näkyy, kuinka sulatettu kaulus pullistaa liitoksen tiiviisti paikoilleen.

Putkiperhoneula kiinnitetään penkkiin ja sisäputki työnnetään tiiviisti neulalle. Uuden neulan terävä kärki kannattaa viilata tylsäksi, se on vaarallinen piikki tylsänäkin.

Jos haluaa pelata varman päälle etenkin silikonisten koukunpitimien kanssa, niin pikaliimaa voi sipaista varmistamaan kupariputken paikallaan pysyminen. Jos koukunpidin irtoaa, voi kupariputkikin irrota ja perho hajoaa.

Sidontalanka kiinnitetään putkelle ja kiinanpunainen Uni Yarn villalanka kiinnitetään taakse osin koukunpitimen päälle. Jos haluaa, että koukunpitimen voi tarvittaessa vaihtaa/uusia, sidokset tehdään vain kupariputken päälle.

Villalangasta kierretään n. 2-3 millin perä, joka toimii myös perhon iskupisteenä. Kuvasta näkee, että sisäputken kaulus jää sidoksen ulkopuolelle. Villalanka kiinnitetään noin kupariputken rajaan ja villalangan ylimäärä poistetaan. Myös silkki on hyvä vaihtoehto, kunhan sen lakkaa keston lisäämiseksi.

Perän eteen kiinnitetään keltainen Fluoro fibre kuitupyrstö. Materiaali on kimaltelevaista ja hyvin ryhdikästä pyrstömateriaalia. Pyrstökimpun toki voi tehdä karvoista tai höyhensiikasista.

Pyrstöä voi muotoilla, ettei se olisi päästään liian tasapaksu. Kuvassa leikkaus alta, jättäen pisimmät kuidut pyrstön päälle.

Vihreä Flat braid kiinnitetään pitkittäin putkelle, kierremateriaali peilaa hienosti vedessä.

Runkosilkki kiinnitetään eteen, tässä se on vielä ohutta ja laitan sen 3x kertaisena, niin runkosilkkiä ei tarvitse hirmu moneen kertaan kiertää ja saa nopeammin rungon valmiiksi.

Ensin edestä vieri viereen kiertäen taakse perään saakka. Hieman on muhkuraista, mutta palatessa ne oikenee.

Paluu eteen, nyt ne pahimmat runkomuhkurat ovat jo tasaantuneet. Hifistelemällä rungosta saisi tosi tasaisen, mutta ei tämä kaloja häiritse, eikä enää omaa silmääkään. Silkki kiinnitetään eteen ja ylimäärä poistetaan. Varo, ettei eteen tule jyrkkää ”kynnystä” runkoon.

Kierre kierretään takaa eteen, mutta ensin taakse yksi napakka täysi kierros perän eteen ehkäisemään rungon rikkoontumista  kalojen hampaissa.

Kierre kiinnitetään eteen ja ylimäärä poistetaan. Rungon etupään on hyvä olla mieluummin loiva kuin äkkijyrkkä ”porras”.

Ensimmäinen häkilä kiinnitetään latvapuolesta eteen. Ohut häkiläruoti ei turvota kierretäessä rungon etupäätä. Siikaset vedetään samalle puolen ennen kiertämistä, niin häkilä asettuu paremmin takaviistoon.

Keltainen kimppu kettua kiinnitetään napakasti samalle puolen putkea pyrstön kanssa ja noin pyrstönpään pituiseksi. Karvakimpun tyvet leikataan pois.

Ohuet keltaiset kimallekimput kiinnitetään siiven molemmille kyljille.

Oranssit siipikimput supia kiinnitetään keltaisen alussiiven sivuille ja tyvien ylimäärät leikataan pois. Tämä kuva on päältä, supin  pitkättuulikarvat erottuvat selvästi.

Sama kuin edellä, mutta alta, niin näkee siipilevityksen ja rungon sivuille välkkymään lisätyt keltaiset kimalteet.

Sanotaan, että lohiperhossa pitää olla pilkahdus sinistä, tässä sitä sinistä on kiinnitetty pitkänä keskelle alussiiven päälle ennen päällyssiipeä.

Otetaan pitkä punaoranssi vuohenkarvakimppu, nypitään latvoista epätasaiseksi ja kiinnitetään keskelle keltaisen alussiiven sekä sinisten kimalteiden päälle. Siiven hyvä pituus on karkeasti noin  3x perhonrungon pituus. Karvakimpun tyvien ylimäärä poistetaan.

Pitkät suorat vuohenkarvat ovat sen verran liukkaita, että karvakimpun tyviin voi sipaista pikaliimaa tai lakka varmistamaan, ettei karvat karkaile.

Toinen häkilä kiinnitetään myös latvastaan siipikimpun eteen ja siikaset vetetään takaviistoon kuten edellä.

Häkilää kierretään ensin kierros pari siipityvien päälle ennen kiertämistä ohuemman sisäputken päälle. Häkilä kiinnitetään eteen ja ylimäärä poistetaan.

Siiven päälle lisätään pieni kimppu kierteisiä sinisiä kimalteita. Onhan ambulanssin katollakin on vilkut.

Luotipäätä voi alustavasti sovitella sisäputkelle, sopiiko vai ei. Tämä sopi hyvin, ei tarvita korjauksia, lisähäkilää yms. kikkailua.

Painetaa luotipää paikalleen ja leikataan sisäputki poikki milli luotipäästä.

Sulatetaan sytkärinliekin laitalämmöllä putken päähän siisti kaulus, joka samalla lukitsee luotipään paikalleen.

Jos siimareikä sulaa umpeen, sen voi avata sidontaneulalla. Pahasti umpeen sulaneen reiän saa auki kuumentamalla ensin neulaa, niin kuuma neula uppoaa putkeen helposti ja avaa reiän.

Valmis perho sivulta. Ei muuta kuin perhopenkistä irti, siima läpi, koukku kiinni ja lohiongelle – kireitä siimoja!

 

Aikaisemmin ilmestyneet: 

1/20 tammikuun blogiperho: Kokkopontso

2/20 helmikuun blogiperho: Kuparipukki

3/20 maaliskuun blogiperho: Ruskea Sontikka 

4/20 huhtikuun blogiperho: Magic haukiperhot

5/20 toukokuun blogiperho: Musta Murhaaja