Herraskoski – kesävesi toukokuulla

Tätähän sitä on odotettu koko ”talvi”, kesän tuloa. Säiden haltija on tosin tainnut unohtaa ennen Helatorstaita kääntää kesälämpöjä päälle. Ja talvella lumipussien levitys tasaisesti koko maahan ei mennyt putkeen, Lappiin lipsahti etelän lumet. Etelässä on ollut käytännössä tosi pitkä marraskuu, toukokuulle saakka. Ja kummallisen ”talven” jälkeen, tuleeko sitä kunnon kesää ollenkaan?

Kesää odotellessa poikkesin tässä parina viikkona ulkoiluttamassa vapoja Herraskoskella, pitäähän sitä päästä heittämään.

Viikko 21

Reilu viikko takaperin 18. toukokuuta satoi päivällä kylmää vettä, mutta illaksi hieman selkeni ja näytti lämpimältä, muttei ollut. Vetäisin auton perästä kahluusaappaat jalkaan ja tuumasin, että ne saavat riittää. Housuja ei tarvita, en ajatellut kovin kauaa siimoja liottaa.

Lähdin niskalle ja huomasin, että vesi oli kesäkorkeudessa. Niskakuusen kulmakivelle pääsi kengänpohjia kastelematta, kun astui tarkasti parin kiven kautta. Reilu kuukausi takaperin vesi oli karkeasti noin vaaksan ylempänä eli normaalissa tulvakorkeudessa, olipa laskenut nopsaan. Ähtärinjärven säännöstely puree, vaikka mitä muuta väittäisivät. Pitäähän sitä voimalaitoksille vettä säästää, ette raha valu hukkaan. Saisivat purkaa dynamot pois, ne kosket mitä siellä on muinoin ollut Toisveden ja Ähtärinjärven välissä, ovat olleet Tammerkosken yläpuolisen vesistön eli Näsijärven taimenen tärkeimmät kutualueet.

Solmin punamustan matuka-streamerin siimaan ja päätin kalastaa sillä koko illan, mikäli en menetä sitä. Oli mukava heittää kellusiimaa, eikä sitä oikeastaan muuta tarvitsekaan. Jos kala ei hae kellusiimalla tarjottua perhoa, niin olkoon.

Heittelin ja kampasin pala palalta niskan tutut ottipaikat sillalle saakka, mutta hiljaista oli. Siirryin sillalle ja laskeuduin portaita keskikivikolle. Muutamia pieniä päivänkorentoja näkyi, vaikka ilma oli kolea.

Harmaata ja kylmää, mutta tulvasta ei tietoakaan.

Kalastin pala palalta kahta puolen kivimöljää, kunnes tärähti.  Puukon mittainen virkeä pikkutaimen pääsi pikapikaa vedessä takaisin elementtiinsä. Oli sentään joku paikalla. Huomasin heti, kun astuin möljällä veteen, että kylmää on. Olin unohtanut ottaa villasukat mukaan ja ohut kesäsukka ei liikoja lämmittänyt. Vesi oli kuitenkin niin alhaalla, ettei kahluusaappailla ollut mitään vaikeutta laskea kosken alle saakka.

Kalastin siis alas loppuliukuun saakka tarkasti, mutta ilman lisätapahtumia. Katselin, kuvailin ja lämmittelin varpaita alasaaressa pienellä liikunnalla. Lähdin takaisin ylöspäin ja heittelin siinä ylös noustessa lyhyehköillä heitoilla sopivan näköiset pelit ja tutut ottipaikat.

Yhdestä kohtaa iskikin pieni taimen, joka myös pääsi nopeasti takaisin.  Nousin loppumatkan sillalle suht ripeästi, varpaita paleli entistä enemmän. Päätin lopettaa. Tuli sentään kaksi tapahtumaa, vaikka olosuhteet eivät parhaat olleetkaan.  Vesi oli koskessa vielä liian kylmää, kotona katsoin netistä Herraskosken vedenlämpöä ja virtaamaa. Vedenlämpö oli vain 5-6 astetta ja virtaama alle 10 kuutiota.

Viikko 22

Maanantai 25. päivä oli jo kesäinen päivä ja lämpömittari lähenteli 20 astetta. Oli jopa niin lämmin, että autolla huomasin, että taas ne villasukat unohtuivat. Nyt oli lämpömittari matkassa ja mittasin heti niskalla vedenlämmön, joka karvan päälle 11 astetta. Hyvä niin, mutta kylmää se vesi silti oli. Vesi oli noussut muutaman sentin, kulmakivelle astuessa yhden kiven kautta kengänpohja kastui, mitä ei viikko sitten tapahtunut.

Tuttu kulmakivi, josta on hyvä heittää. Sammaleinen kivi kulmakiven edessä on hieman veden alla, viikko takaperin sammalet oli kuivana. Vedenkorkeutta on hyvä seurata.

Nyt tilanne oli erilainen kuin viikko takaperin, aurinko räkitti pahasti alavirrasta koskeen, se ei ole koskaan ollut hyvä asia Herrasella. Tällä kertaa solmin siimaa vanhan nro 2 koukkuun sidotun suomalaisen perhomallin, Siniposken, jolla on kalastettu aikoinaan niin taimenia kuin lohia. Mallilla on ikää noin 60 vuotta.

Kampasin sillan yläpuolelta samat paikat kuin viikkoa aiemmin, ei kalan kalaa. Edes yritystä. Ikeniä oli toki mukava paistatella, auringon paahtaessa niskalle. Siinä räkityksessä tuli jo lämmin.

Siirryin sillan kautta keskikivikolle. Telkkäpari lensi yli ja siinä samalla katselin, että alkaa jokusia itikoitakin lähentelemään, muttei vielä harmiksi saakka. Myös jokunen päivänkorento näyttäytyi, mutta mitään suurempaa kuoriutumista ei näkynyt, eivät ole vielä heränneet lämpöaaltoon.

Totesin myös, että Herrasen vesi oli oikeastaan kalastuksellisesti jo hyvässä korkeudessa, toivottavasti pysyykin. Jos tulee vähäsateinen kesä, niin syyspuolesta koskesta ei ole jäljellä kuin ankea liru.

Vesi oli kuitenkin lämmennyt yllättävän nopeasti, mutta onko kalaa vielä koskessa? En taaskaan ahnehtinut pitkillä heitoilla vastapuolen peilejä, päätin kalastaa tarkasti lyhyemmällä siimalla ja uittaa rauhallisesti ja tarkasti tutut paikat. Vähä vähältä laskin alaspäin ja harmittelin, että olisi pitänyt lähteä tuntia myöhemmin liikkeelle. Koko ajan aurinko paistoin alhaalta koskeen ja se ei ole hyvä.

Vedenlämpö oli reilut 11 astetta, kalaa pitäisi löytyä jo kosken puolelta.

Hieman alempana pääuoman yhdestä isommasta pelistä mosahti parempi kala kiinni. Ehdin jo nopeasti katsomaa, minne sitä pyrkisin väsyttämään ja tarjoamaan haavia, kunnes kala kävi räväyttämässä pinnassa vesi roiskahtaen ja pääsi irti. Eipä se mikään jättiläinen ollut, muttei halunnut kuvattavaksi.

Isku kuitenkin osoitti, että Siniposki toimii edelleen ja ainakin yksi hieman parempi kala oli löytänyt kosken puolelle. Edes auringonpaiste alavirrasta koskeen, eikä kelluva siima estänyt kalan yritystä. Kellusiimalla pärjää kauden loppuun saakka, enkä ole vuosiin koskilla upposiimoja uittanut. Kalastin entistä tarkemmin loppupätkän alas saakka, pitkällä siimalla loppuliukuakin, mutta ilman tapahtumia.

Olihan se sää hieno, liian kirkas kalastukseen, mutta ulkoiluun mitä mainioin, vaikka varpaita paleli.

Palasin myös takaisin sillalle saakka heitellen, mutta ilman lisätapahtumia. Se sai riittää, vesi oli kuitenkin niin viileää, että varpaita paleli jälleen. Katsotaan seuraavan kerran uudelleen onko kaloja löytynyt lisää koskeen ja josko nyt muistaisi ottaa villasukat mukaan. Kahluusaappailla näyttäisi kuitenkin Herrasella pärjäävän jatkossa loppukesän, mikäli vesi ei nouse.

Ja kyllä, niitä perukesotkuja tulee aina silloin tällöin, ei siitä mihinkään pääse. Se kuuluu lajiin ja pitää vaan kärsivällisesti oikoa solmu, niin heittoharjoitukset jatkuvat ilman ärräpäitä.