Atlantin toisella puolen rantarosvojen päiden menoksi kehutut simppelit Magic sarjan ”taikaperhot”, punahäntäinen Chip’s Northern Magic ja mustanpuhuva Chip’s Monster Magic

Talvi alkaa olla taputeltu ainakin etelässä ja on siirrytty jo kesäaikaan. Huhtikuu ja aprillipäivä on pian, joten aikaistetaan julkaisua, ettei kuukauden perho mene aprillipilan piikkiin. Ja onhan se mukava saada korona-aikaan tekemistä, uusien perhojen sitomista.

Paikoin haukikannat ovat taantuneet liian innokkaan kutupyynnin seurauksena. Kutukalojen pyynti ei ole niitä suositeltavimpia kalastusmuotoja ennen kutua, mutta kudun jälkeen hauki on varmasti syönnillään. Maltti on valttia kalastuksessakin.

Katselin viime kesänä uusia haukiperhomalleja netistä ja silmiin osui Orviksen mainosuutisen Top 10 haukiperhovinkkien joukosta todella yksinkertainen ja helpoista materiaaleista nopeasti sidottava haukiperhomalli. Käytännössä samalla sidontakaavalla oli esitelty kaksi ”taikaperhoa” Chip’s Northern Magic ja Chip’s Monster Magic.

Hyville ja helpoille haukiperhoille on aina tilaa rasiassa. Tällä kertaa perhomalli on helppo ja nopea sidottava. Viime syyspuolen testikalastukset jäivät perhomallin osalta vajaiksi, joten mitään suuria lupauksia perhojen tehoista ei voi antaa. Mutta sen verran Chipin punahäntäinen ”ykköstykki” kävivät uimassa, että muutama hauki kävi käsissä. Musta monsteri jäi vielä uittamatta, mutta uskon, että sekin toimii.

Kahden ottiperhon sitomiseen ei paljoa tarvita: koukkuja, paksua lankaa, punaista ja mustaa slinky-kuitua sekä mustaa bucktailia. Slinkystä saa helposti 15-20 senttisen perhon, jonka heittäminen onnistuu auttavasti jo #6 luokan kalustolla.

Perhot on suunnitellut rapakon takainen haukiopas Dwayne “Chip” Cromarty, jolla mainitaan olevan alalta 30 vuoden kokemus.

Chip’s Northern Magic on jutun mukaan Top 10 haukiperhojen ykköstykki sikäläisen Wollaston Lake Lodgen vesillä, jolla Chipin kehutaan saaneen tuhansia suuria yli 40 tuuman eli yli metrin haukia. Ja korostettiin, että olet lukenut määrän ihan oikein, tuhansia. Bucktail kaulus ja Fish Hair pyrstö tekevät kuulemma ihmeitä.

Chip’s Monster Magic perhoa Chip puolestaan kehitteli vuosia ja onnistui niin, että pienet puikkarit jättävät perhon rauhaan ja vain isot jättihauet iskevät kiinni. ”Musta Monsteri” on nimensä ansainnut rapakon takana ja saanut paikan Top 10 listalle jättihaukien perhona. Kevyt materiaali ja suuri profiili ovat kalojen ja kalastajan mieleen. Ehkä Pohjolassakin, kannattaa kokeilla.

Seuraavassa on Chipin taikaperhojen kuvat sekä reseptit. Reseptien perään ykköstykki Chip’s Northern Magic -perhon sidonta vaihe vaiheelta. Itsellä ei ole tuota alkuperäisissä sidontaohjeissa mainittua punaista Fish Hairia ole, joten korvasin sen Slinkyllä, jota puolestaan on käytetty alkuperäisessä Monsterissa. Myös muita kestäviä kuituja voi kokeilla ja jalostaa sidontamallia eteenpäin testaamalla muita väriyhdistelmiä sekä liimaamalla silmiä, lisäämällä kimalteita jne.  Kireitä haukisiimoja!

Chip’s Monster Magic     Koukku: 4/0 – 6/0 hauki- tai merikoukku, sisävesille riittänee pienempi koukku   Sidontalanka: Musta ja tukeva   Varmistukset: Pikaliima   Pyrstö: Punainen lyhyenä alla, päällä pitkä musta – Slinky Fibre kuitua   Kaulus: Musta bucktail, kaksi kimppua   Pää: Musta

 

Chip’s Northern Magic

Koukku: 4/0 hauki- tai merikoukku, esim.  Fulling Mill tai Partridge, sisävesille ja pienempii perhoihin riittää tavallinen pienempi koukku

Sidontalanka: Mustaa, paksua ja kestävää – esim. UNi Cord 8/0, Kevlarlanka jonka voi tussata mustaksi tai  UNI BigFly

Varmistukset: pikaliima

Pyrstö: Punainen Slinky Fibre

Kaulus: Musta bucktail, kaksi tuhtia karvakimppua, taakse ja eteen.

Pää: Musta

 

Chip’s Northern Magic perhon sidonta vaihe vaiheelta

Koukun varsi pohjustetaan ja sipaistaan pikaliimaa varmistukseksi, ettei sidos luistaisi koukunmutkaan sen ison iskiessä ja raadellessa perhoa.

Otetaan täyspitkä kimppu (n. 20 cm) punaista Slinkyä, vedellään kimpun kuitujen päitä eri pituisiksi, ettei kuitujen aallot osu yksiin – sidoksesta tulee pienellä kuitumäärällä täyteläisempi. Mitoitetaan taakse jäävä pyrstökimppu pidemmäksi (n. 2/3), kiinniteään napakasti taakse ja sipaistaan pikaliimaa kiinnityksen varmistukseksi. Halutessaan voi lisätä myös kimalteita siiven sisään.

Käännetään Slinky kimpun eteen sojottava lyhyempi (n. 1/3) pää taakse paksummaksi pyrstöksi, kiinnitetään lujasti paikalleen ja varmistetaan pikaliimalla. Kiinnitys kierretään mustalla langalla ”umpeen” osaksi mustaa runkoa. Jos käyttää vaaleaa lankaa, voi rungon tussata mustaksi. Lankarunko sivellään liimalla ja annetaan kuivahtaa. Siiven takapäätä voi ohentaa pitkulaisen pisaran muotoon ja saksia perho haluttuun pituuteen.

Otetaan tuhti kimppu onttoa mustaa karvaa buctail-hännän tyvipuolesta, jossa on enempi onttoa pörhistyvää karvaa ja kiinnitetään lujasti pyrstökiinnityksen etupuolelle – ensin muutamia kierroksia kimpun ympäri painaen samalla hieman kimppua koukunvarren ympäri ja kiristäen lopuksi lujasti niin, että koko karvakimppu pörhistyy. Tässä huomaa viimeistään, jos karvakimppu on otettu liian bucktailin latvapuolesta, ne eivät pörhisty lainkaan. Tässäkin kuvassa kimppu voisi olla vieläkin enempi onttoa, jolloin kiristäessä kimppu aukenisi enemmän ja perhon hahmosta tulisi pulleampi.

Kierretään sidontalankaa lujasti karvakimpun tyvipäiden päälle piilottaen tyvipäät ja sivellään pikaliimavarmistus päälle. Annetaan liiman kuivahtaa.

Lanka kierretään eteen noin puoli senttiä koukun silmästä eli päälle jätetään tilaa. Otetaan uusi tuhti kimppu mustaa onttoa bucktailia, kierretään muutama kierros lankaa ympärille, asetellaan kimppua koukunvareen ympäri ja lopuksi kiristetään karvat lujasti pörrölleen.

Kierretään langalla karvakimpun tyvet piiloon ja muotoillaan samalla sidontalangalla perholle siisti pää.

Lopuksi sivellään pikaliimalla koko pää varoen liiman pääsyä karvoihin ja annetaan liiman kuivahtaa. Lopuksi viimeistellään pää parilla lakkakerroksella tai UV-liimalla.

Aikaisemmin ilmestyneet: 

1/20 tammikuun blogiperho: Kokkopontso

2/20 helmikuun blogiperho: Kuparipukki

3/20 maaliskuun blogiperho: Ruskea Sontikka