Siinä niitä pilkkiperhon salaisuuksia on näkyvillä – kuulia ja hyvin tuoksuja imevä perhorunko.

Pilkkiperhojen käytössä on muutamia juttuja, jotka eivät ole välttämättä kaikkien tiedossa. Toki monet pilkkiperhoja käyttäneet tietävät useita niksejä perhojen käyttöön, mutta lienee viisainta aloittaa muutamalla perusjutulla, joita itse käytän perhoilla pilkittäessä.

Yleensä minulla on käytössä pystypilkki, jonka alle noin sormenpituiseen tapsiin lisään perhon ja koukkuun lisään vielä oikean toukan tai kaksi perhon kaveriksi. Mitä sitten itse perhoon ja sen esivalmisteluihin tulee, niin seuraavassa pari oleellista asiaa.

 

Mausta ja hajusta

Esittelin Valesurviaisen Erä-lehden kuukauden perhona numerossa 2/1995 huonon syönnin erikoisperhona, jonka kehittelin 1990-luvun alussa. Valesurviainen on ohuesta punaisesta micro- tai ultrachenillestä tehty surviaissääskitoukan jäljitelmä, jota saattoi sitoa kuulalla tai ilman. Valesurviainen oli melkoinen hitti aikanaan ja toimii tänäkin päivänä kuin junan vessa.

Valesurviainen oli Erässä 2/1995

Yksi Valesurviaisen perusidea oli, että kehnolla syönnillä perho maustetaan oikeiden toukkien kanssa toukkapurkissa/pussissa. Chenille imi tuoksuja ja pilkintä aloitettiin syöttämällä oikeita surviaistoukkia perhokoukkuun. Syönnin alkaessa ja oikeiden surviaisten tipahdettua pelkällä tuoksuperhollakin saattoi vetäistä useamman ahvenen ennen kuin syönti hiipui. Lataamalla uudelleen oikeita toukkia koukkuun eli maustamalla ja hajustamalla sai jälleen syönnin jatkumaan.

Hyvällä syönnillä kala kyllä iskee pilkkiperhoon ilman syöttiäkin, mutta heikolla syönnillä ollessaan kala kaipaa herättäjää eli oikeaa toukkaa koukkuun syönnin aloittajaksi.

Aivan sama perusidea on Raatokärpästoukalla. Dubattu villarunko imee hajuja ja toukkaperholla kalastus aloitetaan syöttämällä perhokoukku oikealla raatokärpäsen toukalla (tai useammalla). Kärpästoukkia voi etukäteen jopa murskata, imeyttää tuoksuja perhoon ja antaa perhon muhia muutenkin toukkapurkissa ennen siiman kiinnitystä.

Kun syönti on saatu päälle, lisätään toukkia perhon koukkuun tarpeen mukaan ja sitä mukaa, kun syönti alkaa hiipua.

Toukkamurskalla maustettu ja toukkapurkissa hajustettu Kärpästoukkaperho kelpaa varmemmin kalalle kuin puhdas ja hajuton perho.

Ota kiinni mistä saat eli kuulasta                                    

Maustamisen ohella omissa pilkkiperhoissa on toinenkin huomionarvoinen juttu nimittäin kuula.

Kun perhossa on kuula, sen kanssa on paljon helpompi syöttää toukkaa koukkuun kylmänkankeilla sormilla.  Jos käyttää pelkkää paljasta koukkua, ote lipsuu helposti, eikä pidä yhtä hyvin kuin kuulallisessa koukussa.

Kuulasta saa siis paremman otteen, jolloin kalan irrottaminen ja toukan syöttäminenkin helpottuu sekä nopeutuu, oli sitten kyse surviais- tai kärpästoukasta.

Mutta toki pilkkiperhot, niin Valesurviaisen Raatokäspästoukan kuin muutkin voi sitoa ilman kuulaa, mutta omissa pilkkiperhoissa on useimmiten yksi tai kaksi kuulaa/helmeä ja sormiote perhoon on parempi. Ja värikäs kuula toimii myös iskupisteenä.

Oman pilkkiperhorasian useimmat perhot ovat kuulallisia, on mistä ottaa kiinni.