Viime keväänä sidontamalliksi otettuja hankikorreja. Siipisävy on hieman kellastunut, mutta sidontamalleina vielä kelpoja.

Maaliskuu avaa maan eteläosissa perhokalastuskauden, kun vuoden ensimmäiset oikeat koskihyönteiset, hankikorrit (Taeniopteryx nebulosa), mönkivät rannoille ja rantahangille kuoriutumaan. Tarkemmin etelän korrihätsit alkavat maaliskuun puolivälin paikkeilla jatkuen huhtikuulle, pohjoisen korrihätsit ajoittuvat huhti-toukokuulle.

Nyt on hyvä hetki kurkistaa perhorasiaan ja tarkistaa hankikorrisesongin ottiperhot, etenkin pintaperhotilanne.

Tosin kuluvan vuoden koskilla ei välttämättä niitä hankia ole, mikäli maaliskuu jatkaa samaa latua alkuvuoden säiden kanssa. Vanha sanonta toki sanoo, että se minkä helmikuu helpottaa, sen maaliskuu maksaa. Aika näyttää tuleeko niitä hankia etelään, hankikorreja on ainakin luvassa.

Korriaika on hidasvirtaisten alueiden kalastusta 

Herraskoski

Koskien niskat ovat korrihätsien aikaan potentiaalisia paikkoja hyvään pinturikalastukseen. Kevään korri- ja pinturikalastus keskittyy kosken hitaammille osille, niskoille, (väli)suvannoille ja loppuliukuihin. Korrinymfit elelevät hidasvirtaisten alueiden laitakasvustoissa, kortteikoissa ja ruovikoissa, joista nousevat kuoriutumaan.

Korrinymfi on mustanruskea ja vastakuoriutunut hankikorri on enemmän ja vähemmän punaruskea, mutta tummuu tunnin parin kuluessa harmahtavan mustanpuhuvaksi.

Ei siinä mene kuin tunti pari, kun hankikorri on tummunut ja #12 Sontikka on osuva jäljitelmä

Sontikka on simppeli korripinturi, josta on helppo sitoa vastakuoriutuneen hankikorrin jäljitelmä vaihtamalla mustat osat ruskeisiin. Sontikka on jalostettu aikanaan Huitilan Matin legendaarisesta Potemkin korrijäljitelmästä, josta kehitin pyrstöllisen mustan muunnoksen. Tummilla kotivesillä #12 musta Sontikka on ollut useimmiten keväthangilla ruskeaa ottavampi.

Tosin #10 punaruskea Sontikka on osoittautunut myös erinomaiseksi vesiperhosjäljitelmäksi kesällä ja toki toiminut ”tuoreena” korrijäljitelmänä  näin korrihätsien aikaan. Ruskealla on laajempi käyttöalue ollen toimiva vesiperhos + korrijäljitelmä jäiden lähdöstä syksyyn, kun ottaa ohjelmaan myös pienemmät koukkukoot.

Ja onhan nuo ruskeasävyiset korrijäljitelmät olleet selvästi perhonsitojien suosikkeja ja muotiväri, jolla on saatu hyvin tapahtumia. Ehkä jopa luonnottoman kirkas oranssin punaruskea toimii ärsykevärinä, mutta joka tapauksessa sillä saa millä kalastaa.

Punaruskea ja jopa kirkas oranssi on ollut viime vuosina korriperhojen muotiväri, vaikka kypsä hankikorri on varsin mustanpuhuva otus.

RUSKEA SONTIKKA

Koukku: Ohutlankainen, alasilmällinen pintaperhokoukku nro 10-12

Lanka: Ruskea

Pyrstö ja siipi: Harmaata kiharaista vettä kevyempää materiaalia, esim. Para Post Wing (medium dun) tai harmaa polypropyleeninauha

Häkilä: Ruskea kukon niska- tai satulahöyhen, esim. furnace

Runko: Hienojakoista, punaruskeaa kuitua dubattuna (esim. Superfine, Fly-Rite tms.)

Mikäli sitoo Sontikan mustana, niin runko sekä häkilä ovat mustia ja siipi valkoinen tai harmaa.

 

Vähän materiaaleista

Alkuaan koukkukoko oli 12 ja perhon väri musta. Sontikka on ollut niin järvillä ja kuin koskien hidasvirtaisemmilla osilla myös kesällä varsin varma ottiperho, etenkin ruskean eri sävyissä. Hyvänä peruskokona on 10–12 koukut ja tarkoille kaloille voi pienentää koukkua 14–16 kokoon, jollin syönti vain paranee. Joskus loppukesästä myös #8 koukku on antanut kaloja, kun isoja vesiperhosia on lennellyt.

Perhon häkilän tulee olla pitkähkö ja napakka, muttei liian tuuhea eli liikaa kierroksia. Harva on tuuheaa parempi, noin viisi kierrosta riittää. Pituudesta sen verran, että mieluummin häkilä voi olla hieman liian pitkä kuin lyhyt.

Ylempänä Harelinen Para Post Wing ja alla Wapsin Polypropylennauha.

Siipimateriaalina hieman kiharainen polypropyleeninauha on kelpo tavaraa, mutta sen sävyissä ei yleisesti ole ihan korrin siipiväriin osuvaa sävyä. Toki valkoinen ja vaaleanharmaakin siipi toimii ja erottuu, mutta tarkka sitoja haluaa mielellään vastakuoriutunutta korria jäljiteltäessä runkovärin ohella myös siipisävyn osuvan kokolailla kohdalleen. Siihen Harelinen medium dun Para Post Wing on erinomainen valinta, sillä bonuksena siipiaine on käsitelty valmiiksi vettä hylkiväksi ja lisäksi materiaalin sävy osuu aika hyvin kohdalleen. Miinuksena voi mainita, ettei Para Post Wing ole markkinoilla mikään yleinen materiaali. Ja polypropyleninauhaa voi sävyttää ruskeammiksi sekoittamalla kuituja tai vedenkestävällä tussilla värittäen – konstit on monet sanoi mummo, kun kissalla pöytää pyyhki.

Hankikorrin siipi ei ole vitivalkoinen, vaikka hyvä ja näkyvä siipiväri onkin. Hieman ruskehtavampi medium dun Para Post Wing sävy (takana) osuu paremmin kuin harmaa polypropyleeninauha (edessä).

Siihen aavistuksen ruskehtavanharmaaseen siipeen vain lisätään punaruskeaa runkoa ja ruskeaa tummatyvistä furnace-häkilää jatkoksi, niin kalantuloa ei voi mikään estää. Paitsi tuulinen lumisadesää.

Tuulinen lumisade tyrehdyttää pintakäynnit ja kalastus muuttuu uppokalastukseen.

SIDONTAOHJE

1. Kiinnitä koukku sidontapenkkiin ja pohjusta varsi sidontalangalla. Leikkaa tulitikun pituinen (ja paksuinen) pätkä kuitunauhaa (tässä medium dun Para Post Wing) ja kiinnitä se noin puolivälistään varren etukolmanneksen kohdalle. Kiinnitä taakse sojottava pää varren takaosalle väkäsen paikkeille saakka. Ylimenevästä osasta tulee pyrstö.

2. Palaa lankakierroksilla eteen ja nosta/pakota eteen sojottava polylangan pää suoraan pystyyn kiertämällä ja kiristämällä muutamia sidontalankakierroksia kuitunauhan tyven ympäri aivan koukun vartta vasten.

3. Valitse ruskeasta kukon niskasta tai satulasta höyhen, jonka siikaset ovat noin perhorungon mittaiset. Nypi höyhenen tyveltä pehmeät siikaset pois ja kiinnitä höyhen ruodistaan napakasti pystysiiven tyveen ja pitkittäin koukun varrelle niin, että latva sojottaa ylös siipikimpun suuntaan. Varmista kokeilemalla, että häkilä lähtee kiertymään kirkkaampi ”rintapuoli” ylöspäin lähdettäessä pyöräyttämään häkilää, mutta ensin runko.

4. Kierrä sidontalanka taakse pyrstön tyveen. Ota hieman ruskeaa ”pinturikuitua” ja hiero (dubbaa) sitä ohuelti noin tulitikun pituudelta sidontalangalle.

5. Kierrä dubbingista punaruskea runko ensin pystysiipeen saakka ja lopuksi täytä ohuesti siiven etupuolen ”kolo”. Jätä sidontalanka koukun silmän taakse. Mikäli runkomateriaali ei riitä kerrasta, sitä on helpompi lisätä vähä vähältä kuin purkaa turhan paksua runkoa pienemmäksi. Varo siiven etupuolta sitoessa kiinnittämästä häkilänsiikasia runkoon.

6. Tässä vaiheessa on hyvä muotoilla pyrstötupsu eli ohentaa kärjestään ja tarvittaessa lyhentää pyrstötupsu sopusuhtaiseen pisaramuotoon ja kokoon.

7. Ota höyhenlatvasta kiinni häkiläpihdeillä ja kierrä höyhenestä siiven tyven ympäri vaakatasossa viitisen häkiläkierrosta, jolloin saat ns. laskuvarjohäkilän.

8. Ota varovaisesti taakse vetäen laskuvarjohäkilä sormien väliin suojaan, kiinnitä höyhenlatva koukun silmän taakse ja poista ylimäärä. Pidä edelleen kiinni.

9. Päätä sidos lopetussolmulla koukunsilmän taakse, katkaise lanka ja sipaise solmuun lakkaa.

10. Tässä vaiheessa perho näyttää tältä – pyrstö on muotoiltu, runko ja häkilä ovat OK. Haluttaessa voi jäättää siipitaiton tekemättä ja katkaista siipi puolen sentin tappiin niin olisi yhden sortin muunnos valmis. Tällä kertaa tosin jatketaan siiven taakse taittamiseen.

11. Taivuta ja kiristä kuitusiipi taaksepäin, samalla voi kynnellä painella häkilän tyveä ja muovata häkilän tasaisuutta jonkin verran. Mutta kohtuudella eikä liian kovakouraisesti.

12.  Pidä siipeä tiukalla taakse vetäen ja sipaise varovasti pikaliimaa siiven tyvitaitokseen.

13. Pidä siipeä kiristyksessä taakse liiman kuivahtamisen ajan, jolloin siipi jää oikeaan asentoon taakse. Siiven tyveä voi painella esimerkiksi tasapäisellä metallipuikolla tiiviimmäksi.

14. Muotoile lopuksi siipeä saksilla sopivaan pituuteen ja muotoon hieman hyönteismäisesti ja taakse ohenevaksi.

15. Valmis perho päältä katsottuna.

16. Valmis perho alta katsottuna

17. Valmis perho sivulta katsottuna.