Kuparipukki – Kopperbassen versioineen, kuulilla sekä matopyrstöllä höystettynä.

Suomen rannikolla on kalastettu vavalla meritaimenia vuosikymmeniä jo ennen 2000-lukua, se on himoittu saaliskala. Viehekalastus löysi rannikon taimenet varhain, nähtävästi pian sodan jälkeen 1950–60-luvuilla, perhokalastajatkin laajemmin 1980-luvulla.

Meritaimenille sopivista perhoista vain ei ollut alkuun suurempaa tietoa. Perinteiset rasioista löytyneet koskikalastajan perhot, uppoperhot ja streamerit, saivat luvan olla alkuaikojen meritaimenperhoja. Mikä ettei, sillä Red Tag ja Mickey Finn toimivat tänäkin päivänä.

Ajat ja perhomuoti muuttuvat. Takavuosina suurimman huomion keräsivät isommat streamertyyliset perhot, kuten Tobis, Haili ja Drags Devil. Tämän päivän suosikkiperhoja ovat erilaiset katkajäljitelmät. Pattegrisen, Kimallekatka, Mulkkis, Magnus, Kuparipukki jne. äyriäisjäljitelmät löytyvät useimpien meritaimenrasioista.

Oli perhomuoti mikä tahansa, niin rannoilta kalastavan kannattaa miettiä, mitä ravintoa vesistä löytyy. Taimen on kaikkiruokainen ja syö usein sen mikä on sille helposti saatavilla.

Rannalta kalastavan usein matalalla rantavyöhykeellä on meritaimenen tärkeimpinä ravintokohteina erilaisia pikkukaloja, kuten kolmipiikkejä ja tokkoja, sekä erilaisia äyriäisiä, kuten leväkatkoja sekä rantamassiaisia.

Leväkatkat ovat meritaimenelle tärkeää ravintoa.

Talvet ja meren jäätilanteet eivät ole veljeksiä, joten tällä hetkellä normaalisti rannikko olisi jäässä ja vain Ahvenanmaan länsilaidalta voisi rantakalastus olla mahdollista, mutta nyt helmikuun alussa ainakin kartan mukaan etelässä voisi olla pitkä pätkä sulia rantavesiä. Oli niin tai näin, niin moni on lähtenyt keväisin ja syksyisin Tanskaan tai Itämeren saarille meritaimenjahtiin – jatkamaan kalastuskautta. Tanskan salmissa taimenen pääravintona ovat erilaiset tokot ja leväkatkat, niitä kannattaa jäljitellä.

Matalat rakkolevää kasvavat rannat ovat Tanskassa yleisiä. Rakkolevät erottuvat kuvassa tummempina laikkuina.

Tanskasta on peräisin monen muun meritaimenperhon lisäksi myös Frank Jensenin 1996 kehittämä Kopperbassen, englanniksi Copper Bully ja härmäläisittäin Kuparipukki.

Perho on kehitelty Tanskan mataliin rantavesiin jäljittelemään pieniä leväkatkoja. Sen on sanottu toimivan parhaiten kylmässä vedessä karkeasti tammi-maaliskuulla ja myöhään syksyllä. Kylmiä vesiä ja leväkatkoja on Suomenkin rannikolla, joten Kuparipukki on ainakin helppo ja pomminvarma perho sitoa ja varmistaa edes yksi ottiperho rasiaan. Ajan myötä erilaisia meritaimenen ottiperhoja on rasiat pullollaan, mutta jos vasta aikoo aloittaa meritaimenperhojen sidonnan tai Kuparipukki puuttuu, niin helposta ja toimivasta perhosta on hyvä lähteä liikkeelle.

Kuparipukista voi sitoa vapaasti erilaisia muunnelmia, kuten runkoja tavallisesta villasta tai perhopakista löytyvistä dubbingeista lähtien. Kuparinen kimalledubbing välkehtii ja toki luo lisähoukutusta, mutta perhon leväkatkan ruskehtava sävy, silhuetti ja koko lienee tärkeimpiä avainärsykkeitä.

Simppeliin perhoon voi viritellä vaikka kuulan päähän tai keskelle runkoa lisäämään painoa ja netistä löytyi sidontamalliksi Kuulapukki-versio, johon oli lisätty squirmy-mato pystöksi. Perhonsidonnan suola on vapaus kokeilla niin lainattuja sekä omassa päässä kypsyneitä sidontaideoita.  

Seuraavassa kuparipukin resepti, muutama sana materiaaleista sekä vaihe vaiheelta sidonta kuvattuna sekä selostettuna hieman sidontajuttuja, että perhon saisi onnistumaan mahdollisimman hyvin. Yhtä ainutta oikeaa tapaa sitoa perhoa tosin ei ole olemassa, joten seuraavassa on oma näkemykseni Kuparipukin sidonnasta.

Kuparipukki – valmiina vesille

Koukku:      Suorasilmäinen jämerä ja mielellään meriveden kestävä nro 6−12, esim. Partridge NTS (Nordic Tube Single)

Lanka:         Ruskea, punainen tai oranssi, esim. Uni-Thread 8/0

Painotus:   Haluttaessa painolankaa rungolle

Pyrstö:        Kuparin sävyisiä kierteisiä kimalteita (Krystal Flash tai vastaava) tai kuparin sävyinen kimalletupsu

Kierre:        Kuparilanka, vastakierre – mahdollisesti painotuskin kierrelangasta

Runko:        Kuparinvärinen kimalledubbing, keskeltä paksumpi, harjataan (Flashabou Dubbing, Ice Dubbing, Wing n’ Flash)

Pää:              Ruskea/sidontalangan värinen

Muutama sana materiaaleista:

Katseltaessa leväkatkojen 4-20 mm ja rantamassiaisten  25 mm pituuksia, niin niitä jäljittelevien perhojen pituus tulisi olla karkeasti  2–3 cm haarukassa eli lyhytvartiseen koukkuun sidottuna # 12–6 lienee kaikin puolin osuva.

Kuparipukin koukuksi kelpaa oikeastaan lähes mikä vaan jämerä uppoperho, vaikkapa Kamasan B175, mutta perho sitotaan yleensä suorasilmäiseen koukkuun. Kyseessä on katkajäljitelmä, jolloin voi käyttää myös perinteisiä käyrävartisia larva/pupa/katkakoukkuja, joilla pärjää myös hyvin. Oma valinta osuu Partridgen NTS koukkuun eli putkiperhoille tarkoitettuun sinkkukoukkuun, se kestää isommankin kalan. Se on lyhytvartinen, avarakitainen ja jämerä, joka ei ihan ensimmäisenä oikene kalan tempoiluissa. Myös onkijoiden karppikoukuissa on vankkoja koukkuja.

Ruskea lanka on perusväri, joka ei häiritse pätkääkään kuparidubbingissa, punainen tai oranssi lanka voi tuoda lisäväriä ja perhon päähän näkyvän iskupisteen.

Kierteisen kuparisävyisen pyrstökimalteen voi korvata runkodubbingin tupsulla, omaan silmään tuo alkuperäisen Kopperbassen – Kuparipukki reseptin mukainen pyrstö on parempi. Ehkä siihen voisi jättää pari viikseä vielä tuplasti pidemmiksikin? Ja moderni sitoja voi lisätä perään pätkän suosittua squirmy-matoa

Runkoon löytynee monen merkkistä ohutta kimalledubbingia, Flashabou dubbing, Ice Dubbing, Spectra Dubbing jne., mutta myös pitkistä ja ohuista Wing nn Flash kimallekuiduista tai vastaavista lähtien voi dubata runkoja. Näitä kimallekuituja on nykyään niin hurjasti, ettei kaikkea edes tiedä. Runkodubbausta ei kannata tehdä turhan tiukaksi, sillä runko harjataan ja nypitään pöyhkeäksi sekä klipsitään saksilla liian pitkät kimallesäikeet pois – huolitellun näköiseksi. Ja pää tietenkin lakataan, se viimeistelee perhon.

Jos kimalteita ei ole tai niitä ei halua käyttää, mikään ei estä dubbaamasta runkoa vaikka karkealla ruskeasävyisellä villalla muulla vastaavalla karvadubbingilla. Ruskean karvadubbingin sekaan sotkea myös hieman kimalteita, vaikkapa helmiäistä, jota löytynee useimpien sidontapakista.

Perhoon lisätään usein pieni painotus kieputtamalla painolankaa rungon keskikohdalla. Kuparilankakierteen tyvipätkästä se syntyy automaattisesti, mutta toki siihen saa vaikka lyijy/lyijyttömän lankapainotuksen.

Perhosta voi tehdä kuparikuulaisia versioita. Volframikuulissa (tungsten) on reipaasti painoa – se lienee suositeltavin painoa haluttaessa. Kuula pujotetaan ensimmäisenä koukulle ennen penkkiin laittoa, mutta väkäsen voi joutua litistämään – se ei kaikkiin kuuliin sovi taipumaan. Tosin osa kalastajista on siirtynyt jo väkäsettömiin muutenkin ja tulevaisuudessa yhä useamman kalapaikan säännöissä on väkäsettömät koukut.

Kuulan paikka on yleensä päässä, mutta kuulan voi lisätä myös keskelle runkoa paksuimpaan kohtaan, jolloin kuulalla voi ”muotoilla runkoa” katkamaisemmaksi.

Kuparipukki vaihe vaiheelta

Pohjustetaan koukun varsi ja kiinnitetään 4 kpl pitkää kierteistä Krystal Flash kuparikimalletta pyrstöksi. Tässä koukkuna on reilun 17 mm pituinen Partridge NTS #6

Leväkatkat eivät ole jättiläisiä, joten sieltä 2,5-3 cm kohdalta pyrstö saksitaan poikki. Jos haluaa, niin toki pari kimalletta voi jättää pidemmiksi.

Lisätään kuparilanka kierteeksi pyrstön tyvelle, etupuolelle voi jättää n. 5 cm pätkä kierrelankaa, jonka sitten kieputtaa vieri viereen painotukseksi.

Otetaan ohutta kuparinväristä dubbingia, hierotaan ohuesti langalle ja kierretään vieri viereen taaksepäin. Aloitan tässä edestä ja täytän ohuella dubbauksella runkoa taakse ja takaisin eteen samalla pyrkien muotoilemaan runkoa keskikohdalta paksummaksi.

Tässä on päästy dubbauksella taakse pyrstön tyveen, josta palataan takaisin kiertäen vieri viereen eteen. Moninkertainen dubbaus lisää rungon kestävyyttä.

Tässä on jo varsin hyvä paksuus, ehkä voisi olla aavistuksen vieläkin kpaksumpi keskeltä, mutta kyllä tämä alkaa jo riittää. Muutamalla dubbing-kierroksella eteen ja ylimääräiset kimalteet langalta pois. Lanka jää eteen.

Otetaan kierteestä kiinni ja kierretään rungolle vastapäivään noin 5 kierroksen kierre.

Kuparilanka kiinnitetään eteen ja ylimäärä poistetaan – tällä kertaa sivuleikkureilla saksenteriä säästäen.

Lankakierroksilla muotoillaan perholle pää ja sidos päätetään lopetussolmulla.

Sipaistaan neulalla lakkaa perhon päähän ja annetaan lakan kuivahtaa.

Perhon viimeistelyyn kuuluu dubbauksen pöyhiminen, jonka voi tehdä varovaisesti vaikka neulalla nyppimällä kimallesäikeitä esiin – katkan jaloiksi.

Lisäksi perho harjataan, johon metalinen harja on tehokas. Toki pitää varoa, ettei innoissaan riivi sidontalankaa poikki dubbauksen seasta.

Jos kimalteet osoittautuvat silmälle liian pitkiksi ja suttuisiksi, niin liian pitkiä reuhuja voi siistiä saksilla – edestä lyhyemmiksi jättäen takaa pidemmiksi, mutta ei pyrstökimalteita pidemmiksi.

Kun perhoa on riittävästi harjattu, nypitty ja siistitty, pään voi vielä lakata toistamiseen. Kuparipukki on valmis.