Viime vuosituhannen viimeinen eli Erän nro 12/1999 Kuukauden perho oli Kiilto-Kalle, talvi- ja tulvakoskien speciaali.  

Aina silloin tällöin on hyvä katsoa ja muistella menneitä – ei siihen perinteiseen pahansuopaiseen ”tikulla silmään” tyyliin, vaan muistella ja kaivaa vanhoja hyviksi koettuja oppeja esiin. Monipuolisista kokemuksista on usein kosolti hyötyä.

Tasan 20 vuotta sitten viime vuosituhannen viimeisessä Erä-lehdessä nro 12/1999 oli kuukauden perhona silloin varsin moderni Cypert Minnow eli härmäläisittäin Kiilto-Kalle. Perho kiilteli hyvin, kun se tuli tehtyä kimallechenillestä ja kiiluvista mylarputkista.  Jenkkien oiva meriperho se oikeasti on, mutta ei kerrota sitä kotivesien kaloille. Kiilto-Kalle on toiminut hyvin pienenä kesävesillä koskilla ja järvillä taimenista ja kirjolohista ahveniin. Uusi vuosituhat on lisäksi paljastanut, että perho on toiminut hyvin myös isompana erityisesti korkean veden talvikoskilla. Vuoden 1999 koukkukokosuosituksen 6-10 laajennan tuoreempien kokemuksien perusteella 2-10 kokosuositukseen.

Ja siinä onkin syy, miksi juuri nyt olen kaivanut Kiilto-Kallen esiin eli tämä nykyinen koskivesitilanne ja kun tuo ”kiiltomato” on isona talvitulvaan sopiva perho.

Kuvakaappaus kotoisten ”Kotalan koskien” vesitilanteesta joulukuun 2019 alussa, vettä virtaa enemmän kuin kevättulvan aikaan.

Monen mielestä vettä on enemmän kuin laki sallii, ajankohtaisen vesitilanteen voi todeta helposti vesistöjen virtaamat sivustolta. Reilu pari kuukautta takaperin tilanne oli päinvastoin, surkuteltiin koskiuomien lähes ennätyksellistä kuivuutta – ei enää.

Jos nyt pitäisi lähteä talvikoskille ja saada tapahtumia, niin jääkylmien vesien tulvavirtauksissa perho pitäisi saada tavalla tai toisella pohjan tuntumaan. Painoa pitää olla, eikä hyvin erottuva perhokaan olisi pahitteeksi.

Kalat eivät kylmässä vedessä ryntäile päättömästi, joten kiiltelevä painosilmäinen Kiilto-Kalle on yksi varteenotettava vaihtoehto, jota kannattaa ainakin jossakin vaiheessa kokeilla. Vedet ovat nyt niin korkealla, että itse ainakin kaivan mieluusti isosilmäisen Kiilto-Kallen esiin, kun tässä saa pahimmat kiireet pois ja talvivarusteet esille.

Seuraavassa tuo viime vuosituhannen ERÄ nro 12/1999 Tällä erää -palstan Kuukauden perho.

Kiilto-Kalle

Uistinmiehet hankaavat pelteihinsä uutta kiiltoa. Perhomies ei kemikaaleihin tartu, vaan sitoo uuden perhon. Vaikkapa kylmissä, kirkkaissa vesissä välkehtivän Kiilto-Kallen.

Kesällä vedet kylpevät värikylläisyydessä. Valoa ja sen myötä syvemmälle erottuvia värejä riittää selkeissä vesissä. Levät taas voivat pahimmillaan samentaa veden kokonaan. Molemmissa tapauksissa tarvitaan usein voimakkaita viehe- ja perhovärejä.

Syksyllä vesi kirkastuu ja kirkas viehe on silloin enemmän kuin valttia. Sama pätee myös perhoissa. Kirkas ja näkyvä perho saa kalat nappaamaan paremmin koko kylmän talvikauden.

Kirkas perho on nykyisin helppo sitoa uusista muovimateriaaleista. Kekseliäs säästäjä kierrättää jopa omat karkkipaperinsa ohuiksi kotikutoisiksi flashabou-suikaleiksi. Niistä kuitenkin enemmän toisella kerralla.

Viime syyskesän taimenkoskilla mukavasti kelvanneen Kiilto-Kallen mallin on kehitellyt jenkki Charlie Cypert. Kun viime vuosina monet ovat jatkaneet perhokauttaan jopa talven yli, tarjoaa Kiilto-Kalle varmasti uusia ulottuvuuksia koko kyl­män kauden ajan.

Selatessani omien talvireissujeni saldoa, tapahtumia ja saalista, on niistä kertynyt yllättävän paljon. Valitettavasti vain syöntiaika on lyhyt ja keskittyy keskipäivän valoisimpiin hetkiin.

Kiilto-Kallesta voi viritellä monensävyistä perhoa, iso sinisävyinen, jossa on ripaus punaista on selvä talviperho järein painosilmin.

Kiilto-Kalle (Cypert Minnow)

Koukku: Pitkävartinen nro 2-10, mieluiten suorasilmäinen. Väkäsen voi painaa pihdeillä alas.

Silmät: Palloketjua tai tiimalasin malliset painosilmät

Runko: Metallinhohtoista kimallechenilleä

Selkä, vatsa ja pyrstö: Metallin­hohtoista mylarputkea, pyrstöksi mylarpunos puretaan ja leikataan muotoon

Parhaimmillaan: Hopeisena särkikalojen jäljittelyyn taimenkoskilla, talvella mietovirtaisilla alueilla, ke­sällä koskikuohuissa.

Kannattaa kokeilla: Eri väreissä ja eri materiaaleista sidottuna. Järvilllä sekä heittäen että vetoperhona. Hauen heittokalastuksessa jättikokoisena.

Hopeisen Kiilto-Kallen sidontaohje

1. Pohjusta koukun varsi valkoisella sidontalangalla. Katkaise kirkkaasta palloketjusta (esim. lavuaaritulpan ketju) kahden pallon pala sivu- tai kynsileikkurilla. Kiinnitä pallopari koukun silmän taakse kahdeksikkosidoksella varren yläpuolelle, jolloin ainakin pieni perho ui selällään. Isommat koot voit painottaa uimaan koukun kärki ylhäällä. Perho ei silloin tartu pohjaan helposti. Tippa lakkaa tai pikaliimaa estää silmien pyörimisen.

2. Pura hopeachenillestä pieni pätkä ydinlankaa näkyville. Kiinnitä chenille ydinlangasta aivan pallosilmien taakse. Siirrä sidontalanka normaalista poiketen varren takaosaan koukun kärjen paikkeille. Kierrä hopeachenille vieri viereen taaksepäin ja kiinnitä napakasti koukun kärjen kohdalle. Poista ylimäärä ja varmista chenillen kiinnityskohta muutamilla ylimääräisillä lankakierroksilla. Isojen perhojen runkoa voit joutua pohjustamaan hyvän runkomuodon saamiseksi.

3. Ota noin 4-5 kertaa koukun mittainen pala hopeista mylarput­kea. Pieniin perhoihin käy ohut, isompiin keskikokoinen putki. Nyppää putken sisältä muotoa ylläpitävä sisuslanka pois. Paina koukun silmä kevyesti runkopunoksesta pituussuunnassa puolivälistä ja poikkisuunnassa keskeltä läpi. Kiristä mylarputken päät alta ja päältä taakse ja kiinnitä na­pakasti sidontalangalla. Noin kou­kun mitta on hyvä mitta pyrstöksi.

4. Päätä sidos taakse ja varmista tipalla lakkaa, kun olet ensin muotoillut pyrstön. Aukaise taakse jääneet mylarpunokset neulalla tai piikillä. Kavenna syntynyttä leveää hapsupyrstöä ja lyhennä saksilla tarpeen mukaan. Koukun kidan puolelta voit leikata huomattavasti reippaammin pois kuin päältä. Harva pyrstö on parempi kuin paksu.

5. Kiilto-Kalle on valmiina