Kuvakaappaus sukl.net etusivulta.

Suomen Urheilukalastajain liiton perustava kokous pidettiin Helsingin Seurahuoneella 26.11.1919, siis tänään blogin julkistamispäivänä on kulunut tasan 100 vuotta liiton perustamisesta. Sain myös kutsun SUKL:n 100-vuotisjuhlaillalliselle 16.11.2019, jotka pidettiin niin ikään Helsingin Seurahuoneella, siis samassa paikassa kuin 100 vuotta sitten – kerrassaan juhlallista.

Ahon hengessä

Siihen, että paikka, muttei aika täsmännyt, on pätevä selitys. Päivälleen perustamiskokouksen mukaista 100-vuotisjuhlaa ei ollut mahdollista järjestää kyseisissä tiloissa, sillä Seurahuone oli menossa jo seuraavalla viikolla remonttiin. Mutta hyvä, että edes näin ”kalkkiviivoilla”, sillä tilaisuudessa saattoi katsella Seurahuoneen tiloja sekä nauttia juhlaillallinen yläkerran kabinettitiloissa ja kuvitella itsensä menneeseen aikaan – historialliseen hetkeen.

Aikansa herroja en osaisi tunnistaa, paitsi Juhani Ahon, niin saatoin katsella illallisväkeä ja kuvitella kunkin kasvojen sijaan Juhani Ahon keskustelemassa ja päättämässä silloisen urheilukalastajain liiton perustamisesta.

Mielikuvitukseni rakensi pääni sisällä hassun aikamatkan/mielikuvan ”Juhani Ahon hengessä” – siis Seurahuoneen tiloissa, kuten SUKL perustettiin 100 vuotta sitten.

Heräsi myös ajatuksia, olisiko SUKL:a syntynyt ilman Ahoa, missä tilassa vesistömme olisi tänä päivänä ja mikä olisi perhokalastuksemme tila nykyään ilman Ahoa?

Juhani Aho on yksi tärkeimmistä perhokalastuskulttuurimme vaikuttajista, vaikka kuolikin jo 1921, pian liiton perustamisen jälkeen. Ahon lohilastut ja kalakaskut muistetaan edelleen hyvin.

Mielikuvituksen luoma kuvamanipulaatio 2019 100-vuotisjuhlaillallisilta, Juhani Ahon kasvokuvat on kuvakaapattu/lainattu yleisiltä nettisivustoilta.

Herrojen huvista koko kansan harrastukseksi

Perhokalastus koettiin aikoinaan vain varakkaiden harrastukseksi, vaikka jo tuolloin moni virtaavien vesien ”kylän mieskin” onki yksinkertaisilla kotikutoisilla perhoilla harreja sekä mullosia.

SUKL on ollut vuosisadan aikana monessa mukana ja liitto 1960-luvulta lähtien panostanut erityisesti perhokalastusharrastuksen edistämiseen, joka näkyy siinä, ettei perhokalastusta pidetä enää herrojen harrastuksena vaan koko kansan harrastuksena, kuten virvelöinti, pilkkiminen tai onginta.

Itse olen käynyt vuonna 1982 SUKL:n järjestämän perhokalastuskurssin Mikkelin kupeessa Mäntyharjun Puuskankoskella. Sieltä sai matkaan runsaan ”tietopaketin” perhokalastuksesta, joka muuten olisi tuohon aikaan ollut mahdoton saada niin kattavasti ja nopeasti ilman vääriä käsityksiä.

Silti tavattoman moni asia on pitänyt oppia ja opiskella kantapään kautta – ei ollut sosiaalista mediaa, mistä kysyä. Tämän päivän kirjallisuudesta ja somesta kaikki oppi on saatavilla kadehdittavan nopeasti, paitsi kokemus ja se että osaa suodattaa netin tietotulvasta käyttöön ne oikeasti tarpeelliset neuvot.

Vaikuttaminen on yhteistyötä

Mutta asioihin laajemmin vaikuttaminen on enemmän yhteistyötä. Järjestöissä toimiminen ja niiden sana painaa paljon enemmän kuin netissä huutelu ja purnaaminen. Vain todella harva ja oikeasti vaikutusvaltainen henkilö voi vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, mutta valtakunnallisilla yhteisöillä ja yhteisöjen yhteisillä kannanotoilla on merkitystä – mahdollisuus vaikuttaa.

Aho ja tuon ajan kumppanit näkivät tilanteen, syyt ja seuraukset, mikäli mitään ei tehdä – perustettiin SUKL. Tuolloin uhka oli sama kuin se on vielä tänäkin päivänä – jalokalakantojen häviäminen. Töitä on tehty, mutta paljon on tekemättä, että kykenisimme hoitamaan ja kalastamaan vesiämme kestävästi.

Elämme ison murroksen aikaa, jolloin työn tekemisen luonne ja automaatio muuttavat yhteiskuntaa.

Kiitän SUKL:a näistä 100 vuodesta, toivotan onnea ja menestystä tulevaisuuteen. Toivottavasti kalavetemme ja koskemme kokevat tulevaisuudessa uuden kukoistuksen.

Seuraavassa on pari lehtikirjoitusta sieltä 100 vuoden takaa, vähän ennen perustavaa kokousta julkaistu lehtikirjoitus ja perään selostus perustavan kokouksen sisällöstä.

UUSI SUOMI sunnuntaina 9.11.1919, Urheilun alalta.

Suomen urheilukalastajain liitto perustetaan amatöörikalastajain etuja ajamaan.

Paraillaan on lohikalastuksen järjestelyä koskeva kysymys päiväjärjestyksessä. Kalastushallituksessa valmistellaan paraillaan ehdotusta erinäisten kruununkalastusten vastaisesta käyttämisestä ja ehdottanee kalastushallitus valtioneuvostolle, että nämä kalastukset edelleenkin annettaisiin vuokralle maanomistajain muodostamille yhtymille. Tämä seikka on saanut myös n. s. urheilukalastajat jalkeille. He aikovat perustaa erikoisen yhdistyksen, Suomen urheilukalastajain liiton, valvomaan etujaan. Tässä tarkoituksessa valmistelee paraillaan erityinen komitea sääntöehdotusta. Tarkoituksena lienee kääntyä valtioneuvoston puoleen anomuksella, että valtio hallussaan olevista kalastuksista myöntäisi kalastusliiton käytettäväksi mahdollisimman paljon vesiä. Anomusta perustellaan huomauttamalla, että nykyinen patokalastus on ryöstökalastusta, joka vähitellen hävittää lohikantamme, jos lohenkalastus joissa saa jatkua tähänastiseen tapaan. Sen sijaan olisi urheilukalastukselle varattava tähänastista huomattavampi sija, niin että lohikalastuksesta pääsisivät osallisiksi yhä useammat kansalaiset. Matkailua harrastavat, jotka useasti ovat innokkaita kalastajia; voisivat liiton jäseninä kalastaa liiton vesillä.

Lopuksi mainittakoon, että urheilukalastajilla on tähän saakka ollut vuokralla useita vesiä, mutta viime aikoina on heidän täytynyt luopua niistä, sillä vuokraajat ovat vaatineet erittäin korkeita hintoja. Urheilukalastajain ”eturivin miehinä” voidaan mainita kirjailija Juhani Aho, prof. Ehrnrooth y. m.

UUSI SUOMI perjantaina 28.11.1919, Urheilun alalta.

Suomen urheilukalastajain liitto perustettiin keskiviikkona pidetyssä kokouksessa.

Keskiviikkona pidettiin täällä Seurahuoneella Suomen Urheilukalastajain liiton perustava kokous, johon kutsumuksen olivat allekirjoittaneet tohtori Juhani Aho, professori Ernst Ehrnrooth, oikeusneuvos F. O. Lilius, merenkulkuneuvos A. V. Lindberg, eversti Artur Lindberg, toimittaja Ludv. Munsterhjelm, kalastushallituksen asessori W:m Wallenius ja pankinjohtaja J. O. Wasastjerna.

Kutsumuksessa mainittiin yhdistyksen tarkoituksena olevan työskennellä urheilukalastuksen edistämiseksi Suomessa ja sen kautta herättää harrastusta kalastuksenhoitoon ja kalastusolojen järjestämiseen sekä olla yhdyssiteenä Suomen urheilukalastajien kesken. Samojen henkilöiden laatimassa sääntöehdotuksessa määriteltiin, miten tämä liiton tarkoitus on ajateltu toteutettavaksi. Se ajatellaan tapahtuvaksi m. m. siten, että liitto ostaa tai vuokraa kalavesiä liiton yhteiseen lukuun, sekä myöskin koettaa saada aikaan jäsentensä kesken yhtymiä urheilukalastuksen harjoittamista varten ja hankkia niille tilaisuutta kalavesien ostamiseen tai vuokraamiseen;

– että se kalavesissä, jotka ovat liiton tai sen jäsenten kesken muodostuneiden ryhmien hallussa, harjoittaa kalastukseni hoitoa;

– että  se valmistaa jäsenilleen tilaisuutta keskustelemaan urheilukalastusta koskevista kysymyksistä;

– että se avustaa jäseniään urheilukalastusta koskevilla neuvoilla ja tiedoilla;

– että se avustaa ja välittää jäsenilleen kalastustarpeiden ja ammattikirjallisuuden ostoa;

– että se panee toimeen kalastusnäyttelyitä sekä esityksiä ja kilpailuja kalastustarpeiden käyttämisessä;

– sekä että se sanomalehdistön, omien julkaisujen y. m. kautta vaikuttaa liiton tarkoitusten hyväksi.

Kokouksen avasi oikeusneuvos F. O. Lilius. Sen jälkeen esitti hra Juhani Aho alustuksen, jossa hän käsitteli kysymystä, miten urheilukalastajain olisi toimittava niin, että yksityisestä huvista myöskin olisi yleistä hyötyä. Tärkein pykälä sääntöehdotuksessa on se, että on toimittava niin, että kalakanta omissa vesissämme ja sen kautta vesissämme yleensä saadaan lisäytymään. On jäljestettävä kalain hoito niissä niin, että jokaisesta pyrstöstä, minkä otamme, annamme kymmenen takaisin. Semmoista kalakoskien hoitoa meillä ei ole harjoitettu, tuskin juuri muualla kuin Puntarikoskessa Joensuussa ja Huopanassa Viitasaarella, jotka ovat urheilukalastajain hallussa. Jos nyt rajoitumme vain kalakannan kartuttamiseen koskissa, on niitä varsinkin kutuaikoina mitä tehokkaimmin vartioitava, katsottava, ettei alamittaisia pikkukaloja tuhota, että petokaloja vainotaan, että kaloja istutetaan. Jopa niinkin, että kalain viihtymisestä ja ravinnon saannista pidetään huolta ja että siinä tarkoituksessa poistetaan haitat, jotka aiheutuvat tehtaista ja tukinuitosta. Lainsäädäntöä on myöskin kehitettävä siihen suuntaan, että yksityiset kalavesien omistajat eivät voi panna voittamattomia esteitä vesien vuokraamiselle. Urheilukalastajain yksityinen apu viranomaisille voi kaikissa näissä suhteissa ehkä tulla hyvinkin tervetulleeksi ja tehokkaaksi, sillä urheilukalastajat ovat yleensä varakkaanpuolista väkeä ja, tulevat toivottavasi jotain uhraamaan siihen epäitsekkääseen ja isänmaalliseen tarkoitukseen, jota on Vellamon vesien luonnonannin kartuttaminen yhteiseksi hyväksi. Puhuja toivoi, ettei tule puuttumaan mesenaatteja, että liittoon saadaan runsaasti niitä tuhannen markan miehiä, joita, varten on laadittu 8:s pykälä. Sen mukaan jäsen, joka liiton yleiseen rahastoon suorittaa vähintäin 1,000 markkaa, katsotaan perustavaksi jäseneksi ja on vapautettu muista maksuista, ja on hänellä etuoikeus päästä jäseneksi sellaiseen yhtymään, joka mainitaan 1 pykälässä. Sillä varoja ennen kaikkea tarvitaan, jos mieli saada koskien vuokraus jäseniä varten alullekaan. Toivoi myöskin saatavan varoja vuosijäseniltä, vuosi vuodelta yhä runsaslukuisemmilta, joita varten vuosimaksu on asetettu mahdollisimman alhaiseksi.

Puhuja lopetti lausumalla vielä sen vakaumuksen, että jos nyt perustettavana oleva Suomen Urheilukalastajain Liitto saa asetetuksi toimintansa, sille laajalle kansanvaltaiselle ja kansantaloudelliselle pohjalle, jota on suunniteltu, on se oleva, ”ej blot til lyst”, ei vain liiton omien jäsenten huviksi vaan myöskin koko maan hyödyksi.

Kokouksessa oli saapuvilla yli 50 henkeä. Alustuksen jälkeen tarkastettiin säännöt ja hyväksyttiin ne. Liiton hallitukseen valittiin: puheenjohtajaksi asessori W:m Wallenius, varapuheenjohtajaksi prof. Ernst Ehrnrooth ja muiksi jäseniksi tohtori Juhani Aho, oikeusneuvos F. O. Lilius, merenkulkuneuvos A. V. Lindberg; varajäseniksi valittiin pankinjohtaja J. O. Wasastjerna, tohtori Jalmari Ignatius ja tohtori. E. Helenius.

Perustavia jäseniä, jotka maksavat 1 000 markkaa, kirjoittautui jo kolmattakymmentä. Vakinaiset jäsenet suorittavat 500 mk ja vuosijäsenet 20 mk.