Kärpäsen toukalla terästetty pilkkiperho on huijannut ahvenen ja aikojen saatossa monta  muutakin.

Lapissa on normaalia lähteä marraskuulla pilkille, mutta tällä kertaa pakkaset yllättivät totaalisesti etelän kalastajat, voisiko sanoa lähes shortsit jalassa.

Viikko takaperin soutelin kotivesillä ja tuumasin, että kyllä järvi vielä hetken sulana pysyy. Rantaan tullessa tuumasin kuitenkin, että otan ja käännän veneen kaiken varalta talvea odottamaan. Jos tulee mieli vielä järvelle, niin saahan sen käännettyä takaisin käyttöön. Nyt hymyilyttää, jäätä on sittenkin järvellä ja vene kuten pitääkin talviteloilla.

Pilkkikalusto esiin

Mutta nyt seuraavaksi pitää katsella talven työkaluja, kaira, pilkkipakki, pilkkejä, lämpösaappaat, naskalit jne. esiin. Toki ne on keväällä laitettu hyvään talteen, mutta on sieltä haettu venepilkillekin jotakin ja muutakin myllätty kesän aikana. Onkohan kaikki tallessa?

Jos kelit vain jatkuvat tällaisina, niin nyt on edessä todellinen pilkkijän talvi – sanan mukaisesti pitkä ”jääkausi”, sitähän pilkkijät aina toivoo.

Aloitusperho fiiliksen mukaan

Omassa kalastuksessa pilkkiminen on viime vuosina jäänyt hieman taka-alalle, mutta nyt mieli kaipaa jäille. Uusia kujeita kalojen pään menoksi on mielessä, osa valmiina odottamassa pääsyä kairanreikään.

Ja omassa kalastuksessa kyse on tietenkin tavalla tai toisella perhopenkissä rakenneluista kalanhoukuttimista, joista osa on selkeitä pilkkiperhoja osa sitten jotain muita kokeiluja.

Sehän on selvä, että tapana on sitoa perhopenkissä juuri ennen pilkille/kalalle lähtöä se viimeinen ja varma ottiperho. Sitä viimeistä sitoessa summata edellisten vuosien onnistumiset ja rakentaa kokemusten ja fiiliksen pohjalta tulevan onkireissun aloitusperho. Voisiko se olla vaikka joku punainen?  Liimaperhot ovat suosittuja, kevätpuolen Chililarva voisi olla yksi vaihtoehto, mutta jotenkin sitä kaipaa perinteistä perhonsidontaa. Liimailkoon muut pilkkiperhonsa ainakin näin alkukaudesta.

Nauhasurviaisella alkuun

Vilkaisu pilkkiperhojen rasiaan paljastaa heti, että yksi pitkäaikainen luottopilkkiperho, nauhasurviainen on vähissä. Nimi juontuu siitä, että runko on kierretty jos jonkin sortin muovinauhalla, mistä milloinkin ja tarkkaa merkkiä tai nimeä sille nauhalle ei ole – pääasia että nauha on punainen. Vaikka ohuesta sähköjohdon muovikuoresta purettua.

Niitä ”punanauhoja” pitää sitoa muutama pilkkiperhojen rasiaan. Nauhasurvari on hyvä perusperho tapsissa pystypilkin alla. Perhon koukkuun voi laittaa välillä kärpäsentoukan syötiksi ja syönnin yltyessä pelkkä perho nostaa kyllä hyvin kalaa. Syönnin hiipuessa voi taas tuikata kärpästoukan syötiksi, josko parvi innostuisi uudelleen.

Ja ettei tuo Nauhasurvari sitten jäisi ketään kaivelemaan, niin sidon sen tässä kaikille malliksi. Ehkä se innostaa kokeilemaan perhonsidontaa ja saa innostumaan pilkkiperhoista, jopa pelastaa muuten surkean pilkkipäivän.

Nauhasurviaisen sidonta vaihe vaiheelta ohjeineen ja huomioineen 

Itse tykkään pilkkiperhossa limerick-tyylin koukkutaivutuksesta ja suorasilmäisestä koukusta, jossa on pieni väkänen. Toukka pysyy väkäsen avulla paikallaan. Sidontamallin koukkumerkkiä en jaksa muistaa, mutta esim. Kamasan B410 #12 on vastaava passeli koukku. Koukun varsi pohjustetaan punaisella sidontalangalla pitkälle koukunmutkaan saakka. Puolipyöreä punainen muovinauha (Body Glass, Vinyl Rib tms.) kiinnitetään pitkittäin koko koukunvarren pituudelta. Lanka jätetään eteen.

Punaista muovinauhaa kierretään alhaalta koukunmutkasta lähtien (pyöreä puoli ulospäin) vieri viereen ja saadaan aikaan nivelikästä runkoa. Moni muovinauha venyy, joten takana ensimmäisille kierroksille nauhaa voi hieman venyttää, jolloin toukalle saadaan kartiomainen ohuempi takapää. Muutaman kierroksen jälkeen, nauhaa voi höllätä, jolloin sidoskin paksuuntuu.

Rungon kiertämistä jatketaan edelleen eteenpäin muovinauhaa vieri viereen kiertäen. Hyvältähän tuo alkaa näyttämään.

Muovinauhaa voi kiertää aivan koukusilmään saakka, samalla muovinauha täyttää pään aluetta, kun perholle tulee reilun kokoinen lankapää – punainen tai musta.

Nauha kiinnitetään eteen usealla napakalla lankakierroksella. Sitten nauha katkaistaan (lankaa varoen) saksilla viistosti leikaten. Näin perhon päästä saadaan helpommin siisti, eikä nauhan pää jää ikävästi töröttämään.

Perholle kieputetaan reilu lankapää ja lopetussolmullakin vielä voi täyttää ja muotoilla perhopäätä.

Valmis nauhasurvari, pää kertaalleen lakattuna. Kirkkaalla lakalla ensimmäinen kerta, sitten voi miettiä laittaako mustaa päälle vai jättääkö pään punaiseksi ja lakkaa uudelleen kirkkaalla. Jos lakkaa suoraan mustalla lakalla, niin ohut lakka saattaa imaista itsensä sidontalankaan ja rumaksi pääpuolen rungon alle, joten kirkas lakka tai pikaliima ensin ja vasta sen päälle musta. Sitten vaan sopiva pystypilkki, sormen pituinen tapsi alle ja nauhasurvari päähän. Kireitä pilkkiperhosiimoja.