Talkoiden kivien pyöritystä ja kärräystä sekä soran kantoa – illasta ei enää tarvitse lähteä salille

Koskikunnostuksia on tehty maassamme jo vuosikymmeniä, mutta kunnostetuillakin koskilla on aina parantamisen varaa. Mikään koski ja kunnostus ei tule kerrasta valmiiksi. Lisäksi luonto muovaa koskea ja hoitotoimet tulevat toisinaan tarpeellisiksi. Pienimuotoiset koskikunnostustalkoot ovat hyvä täsmäase esim. kutupaikkojen ehostamiseen. Soraikkojen ehostus ja lisääminen kasvattaa taimenten lisääntymispotentiaalia.

Vaikka alueella olisi soraa, niin kutupaikka tarvitsee tietyn virtauksen ja eräänlaisen ”sorapenkan” että taimen sen hyväksyisi kutupaikakseen. Pelkkä virtaava vesi ja soramatto eivät välttämättä riitä.

Myös pienimmillä virtauksilla osa koskesta voi jäädä kuivaksi – alueita, jotka voivat olla poikasille tärkeitä suojapaikkoja.

Yksi seitsemästä

Herraskoskella järjestettiin lauantaina talkoot, joka oli yksi KVVY:n (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry) 2019 syksyn seitsemästä kunnostustalkoista.

Jäljellä on vielä kaksi kohdetta Orivedellä (28.9 Taipaleenjoki ja 5.10 Västilänjoki) sekä Ylöjärven Myllypuro 12.10. Tarkemmat tiedot löytyvät täältä.

Pohjoisrannan laitauoman paikkaus

Herraskosken kalataloudellinen kunnostus on tehty syksyllä 2003, jolloin koski on kivetty ja niskalle levitettiin laaja alue kutusoraa.  Tuolloin ylävirtaan katsoen vasen laita jätettiin rauhaan, sillä siellä oli taimenille suosittuja kutupaikkoja.

Talkoissa oli päämääränä rakentaa vasempaan laitaan useampia uusia kutupesän paikkoja ja avata laitauoman virtausta alas saakka, kun se alhaisimmilla virtauksilla tuppasi jäämään osin kuivaksi. Lisäksi kapeaan eteläuomaan oli tarkoitus rakentaa yksi kutupaikka.

Vuonna 2003 niskalle levitettu soraikko oli laaja. Vain pohjoisrannan kapea ”kutu-uoma” jätettiin rauhaan. Kuva syksyltä 2003, jossa talkooalue on merkitty punaisella.

Sähköä koskeen

Kunnostuspäivä alkoi klo 11.00 jolloin parikymmentä talkoolaista, uteliaita sekä paikallislehti oli kokoontunut paikalle. Aiemmissa talkoissa mukana olleet konkarit alkoivat välittömästi töihin lajittelemaan kiviainesta isoon/keskikokoiseen ja kantamaan niskan rannalle.

Talkoiden päällysmiehen toimiva Heikki Holsti otti sähkökalastuksella laitauomasta tutun koealan, josta edellisellä kerralla joku vuosi takaperin oli löytynyt toistakymmentä pikkutaimenta. Nyt siitä ei löytynyt ainuttakaan taimenta haaviin saakka (ehkä 1-2 karkasi), mutta muita pikkukaloja löytyi kirjanpitoon.

Malleja, kun harkitaan ensi kesän kalajäljitelmien sidontaa.

Yksi epäilyksen aihe huonolle taimenmäärälle oli liettynyt pohja. Talvella 2017/18 yläpuolisen Horhankosken niskalle rakennettiin pohjapato nostamaan yläpuolisen Toisveden alinta vedenkorkeutta ja samalla Horhankoskella tehtiin kalataloudellinen kunnostus. Toinen mahdollisuus on Nuorisokeskus Marttisen saunarannan työt, mutta täyttä varmuutta liettymisen syystä ei ole.

Jo kesällä 2018 Herraskosken kivikoissa oli selvää liettymistä, eikä se ole nyt 2019 syksyllä poistunut. Kaksi kuivaa kesää ilman kunnon kevättulvia ei ole puhdistanut koskea. Ehkä liettyminen on vaikuttanut taimenten lisääntymiseen ja heikohkoon hyönteiskesään?

Täytyy vain toivoa, että tilanne on ohimenevä ja kosken pohja palaa vähintään entiselleen.

Pohjan kasvillisuuteen ja kiviin on tarrautunut ikävää kuraa, joka on todennäköisimmin yläpuolen vesistökunnostuksista.

”Hikistä” soraa koskeen

Kun alkuvalmistelut, lehtihaastattelut yms. kuviot oli saatu selviksi, niin kivikuormat alkoivat siirtymään koskeen. Ensimmäisenä alle järein liki pään kokoinen kiviaines kutupaikkojen tukirakenteiksi ja keskelle nyrkin kokoista moskulaa ja päällimmäiseksi pienin noin tikkuaskin kokoinen sora.

Kaiken kokoista pulteria, pään kokoisesta pikkukiviin – kaikkea tarvitaan.

Työ oli ihan sitä niin rankkaa hiki hatussa työn tekoa, kun vain kivikasan siirtäminen rannalta käsipelissä koskeen voi olla. Mutta ei hampaat irvessä vaan hyvin mielin kukin omaan tahtiin.

Kiihkeimmillään kottikärryjä työnnettiin juosten ja kiviämpärit liki lensivät sankoketjuissa kasoista koskeen.

Osa kärräsi ja kantoi kiviämpäreitä, osa muodosti ämpäriketjun, jossa kivi liikkui vikkelästi rannalta koskeen.

Kun järeämpi runkokivetys oli riittävä, lisättiin keskikokoinen kivimassa päälle ja lopuksi patja hienompaa soraa päälle.

Kottikärryillä ja ämpäreillä sora siirtyi koskeen suunnitelmien mukaisesti.

Talkoiden järjestelyistä vastaava KVVY:n Heikki Holsti ehti välillä eväidenkin kimppuun. Kosti Mäkinen lämmittämässä talkooväelle haukattavaa.

Ei pelkkää raatamista

Välillä toki pidettiin muutama tauko, seurattiin lenteleviä hyönteisiä. Koskella näkyi mm. jonkin verran päivänkorentoja sekä muutama vesiperhonen pikkuruisten ”mäkäräisten” ohella. Hyönteisiä kuoriutui ja siinä samalla saatiin ihastella muutaman pikkutaimenen tuikkeja.

Syysilma oli ainakin työn touhussa lämmin, valtaosan ajasta kuivaa, mutta toki jonkun aikaa päivästä sataa tihuutti. Hikeä pukkasi pintaan ja pää märkänä sai kiivaimpina hetkinä talkoilla. Kukin tosin teki työtä omaan tahtiin.

 

 

 

 

 

 

 

Kolme + yksi

Sillan yläpuolelle näitä sorapetejä tehtiin kolme ja pääuomaan keskelle yksi, joka osui kerrasta paikalleen. Joku bongasi nimittäin sieltä tauolla vaalealta sorapatjalta ehkä 30-senttisen taimenen. Taimenen näkeminen tuoreella sorapetillä sai kaikki hyvälle mielelle.

Kolme selkeää kutupesää rantauomassa ja yksi keskellä pääuomaa, jota kävi todistetusti jo talkoiden aikana yksi taimen ihailemassa.

Uoman avaus

Talojen puoleisen pohjoisrannan kapea uoma oli virtausten ehtyessä jäänyt lähes kuiville.  Uoman virtaus on vuosien saatossa tyrehtynyt veden karatessa liian varhain takaisin pääuomaan. Luonto muovaa vesistöä. Uoma tuli avata uudelleen, tilkitä kohtia, joista vesi on karannut ja ohjata veden virtausta sen verran, että myös heikommilla virtauksilla sinnekin riittäisi vettä ja poikasille uimavettä.

Ennen talkoita kuiva uoma ja jälkeen vesitettynä. Ero on selvä. Kuvat Heikki Holsti

Jatkoa tiedossa

Uskoisin, että talkooporukalle jäi tempauksesta hyvä mieli ja toivo paremmasta taimenkantojen tulevaisuudesta. Kaikkea soraa ei saatu siirrettyä koskeen, joten ensi vuonna on odotettavissa jatkotalkoot, jossa pyritään jatkamaan kutusoraikkojen ehostusta.

Herraskoskella kutuaika on usein osunut 10–15. lokakuuta väliselle ajalle. Jos kosken ohi on ajelemassa, niin sillalta voi käydä katsomassa, josko uusilla kutusoraikoilla näkyisi liikettä, taimenia kutupuuhissa.  Vaalealta soralta kalat erottuvat paljon helpommin kuin tummalta.

Herraskosken talkooporukka lauantaina 21.9.2019. Kosken taimenet kiittävät. Kuva Heikki Holsti.